Nostetaan oppivelvollisuusikää – vuosi tai kaksi lisää koulun penkillä

Mielipide 1.6.2013 09:00
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Lauantaina Makella on bileet. Peruskoulu on rämmitty hikisesti läpi ja oppivelvollisuus on ohi. Kesä hengaillaan kavereiden kanssa rannalla ja relataan.

Make haki keväällä yhteishaussa ammattikouluun, summamutikassa koneasentajan linjalle, ja todennäköisesti pääsee sisään. Opiskelupaikkoja on paljon. Mutta huvittaako opiskelu vielä syksyllä, on ihan eri juttu. Enää kun ei ole pakko.

Maken tavoin 61 500 nuorta lopettaa huomenna peruskoulun. Näistä 15-16-vuotiaista suurin osa on hakenut opiskelemaan, hieman yli puolet lukioon, toinen puoli ammattikouluihin. Mutta noin 1 300 nuorta ei hakenut mihinkään.

On mahdollista, että Make ei pitkään jaksa koneasentajaopintojaan. Joka kymmenes ammattikoululainen keskeyttää koulun, useimmat jo muutaman kuukauden jälkeen eivätkä he jatka opiskelua enää missään muuallakaan.

Käytännössä noin 15 prosentille ikäluokasta jää käteen vain peruskoulun paperit. Niillä saa enää hyvin huonosti töitä. Tulevaisuudessa luultavasti vielä huonommin.

Tämä kaikki on tiedetty jo kauan. Siksi hallitus aloitti vuoden alusta nuorisotakuun. Se tarkoittaa, että jokaiselle peruskoulunsa päättäneelle taataan jatko-opiskelupaikka. Tavoite on hieno, mutta minkäs teet, jos Make mieluummin hengailee.

Onko Maken kouluttamisella sitten niin suurta väliä? Tavallisesti puhutaan vain siitä, että kaikki tarvitaan työmarkkinoille, koska ikäluokat ovat niin pieniä.

On myös toinen näkökulma. Huhtikuussa tarkastettiin VTM Mikko Aaltosen väitöskirja nuorten aikuisten rikollisuudesta. Se on hurjaa luettavaa.

Jos väkivaltarikoksista tuomitut nuoret aikuiset laitettaisiin riviin, heistä yhdellä olisi lukiotodistus, viidellä ammattikoulututkinto ja 25:llä vain peruskoulun paperit.

Omaisuusrikoksista tuomituilla rivi on vielä vinompi: yksi lukion suorittanut, 30 ammattikoulusta valmistunutta ja 195 pelkän peruskoulun käynyttä. Myös perheväkivallasta epäillyt olivat muita vähemmän koulutettuja.

Näin siitä huolimatta, että vain peruskoulun suorittaneet ovat selvä vähemmistö.

En kuvittele, että jos vain kaikki maket saataisiin pysymään koulussa, meille aukeaisi onni ja auvo. Lapsia kasvaa yhä oloissa, joissa on lähes ihme, että he pysyvät edes järjissään. Mutta jos edes puolet Maken kavereista saataisiin jotenkin pysymään vuosi tai kaksi lisää koulun penkillä, voi olla että he selviäisivät pahimman murrosiän ja jyrkimmän vihakautensa yli ilman, että se veisi pohjan heidän koko loppuelämältään.

Kokenut opettaja sanoo, että tehokkain keino saada maket pysymään koulussa olisi panostaa ammattikoulun ensimmäiseen vuoteen. Porukka yhteen, samat opinnot kaikille, ei liian nopeaa erikoistumista. Näin luotaisiin tiivis sosiaalinen yhteisö, jonka ulkopuolelle ei hevin heittäydyttäisi.

Mutta jos katsoo vähän etäämpää, asetelma näyttää nurinkuriselta. 15-vuotias Make ei saa ostaa kaljaa, ei ajaa autoa, ei äänestää eikä mennä naimisiin, mutta häntä pidetään riittävän kypsänä tekemään ehkä kaikkein kauaskantoisin päätös sekä omassa elämässään että koko yhteiskunnan kannalta.

Miksi asiaa ei tehdä yksinkertaisemmaksi: nostetaan oppivelvollisuusikää vuodella tai kahdella, kuten monessa muussakin maassa on tehty. Tuossa ajassa aika moni nuori järkiintyisi juuri sen verran, että jatkaisi opintonsa myös loppuun. Ja jos se on tehokkain keino auttaa Makea pitämään myös nyrkit taskussaan kadulla ja kotona, on vaikea keksiä, kuka tätä vastustaa.