Nokia on suuruutensa vanki

Mielipide 7.3.2009 09:38
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Nokian toimitusjohtajan Olli-Pekka Kallasvuon kommenttiin ei ole mitään lisättävää.

”Suomessa Nokian imago on saanut tässä tahroja”, Kallasvuo totesi Ylen A-plussan haastattelussa 25. helmikuuta. Samana päivänä eduskunta löi lukkoon kiistellyn sähköisen viestinnän tietosuojalain – Lex Nokian – sisällön. Siihen Kallasvuokin viittasi.

Julkisuudessa on jo viikkoja keskusteltu pääasiassa siitä, miten laki on syntynyt: kuka uhkasi ja mitä, kuka painosti ja ketä, vai onko kukaan ylipäätään tehnyt mitään normaalista poikkeavaa. Sekä lähtöolettamus että johtopäätös on melkein aina ollut sama: koko laki on tehty mittatilaustyönä Nokian tarpeisiin ja vaatimuksesta.

Kuitenkin Nokian käyttämistä keinoista on olemassa vain erilaisia aihetodisteita, ei varmaa näyttöä. Ainoa rysän päältä kiinni jäänyt painostaja on Suomen Kuvalehden verkkosivuilla paljastettu EK:n lakiasiainjohtaja.

Silti kenellekään ei ole vielä tullut mieleen kutsua uutta lakia Lex Laatuseksi.

Nokia on kokonsa vanki.

Mauno Koivisto tuskaili aikoinaan, kuinka vaikeaa oli löytää presidentin pakista niin pientä vasaraa, ettei sen isku olisi tuntunut moukarin jysähdykseltä.

Kallasvuon johtamalla yhtiöllä on sama päänvaiva. Se on Suomen oloissa niin iso toimija, että jokainen sieltä kuuluva pienikin risahdus täyttää helposti koko mediakentän.

Yhtiö on kuitenkin toiminut juuri päinvastoin kuin Koivisto. Nokian brändinvartijat ovat nostaneet hirveitä älämölöjä sellaisistakin pikkuasioista, joita harva olisi muuten edes huomannut. Maailmanliigan pelaaja on lähtenyt vapaaehtoisesti mukaan maakuntasarjan mutapainiin, missä sillä ei ole ollut mitään voitettavaa.

Siitä maksetaan nyt hintaa.

Lex Nokia -nimi on ollut medialle herkkupala, koska Nokia vartioi niin pikkutarkasti julkisen kuvansa siloisuutta. Missä tahansa yhteisössä härnätään eniten sitä, jonka tiedetään herkimmin ärsyyntyvän. Monien toimittajien silmissä Nokia on juuri tällainen tiukkapipoinen niuhottaja.

Helsingin Sanomien jutut tietosuojalaista ovat vielä vahvistaneet tätä kuvaa.

Hesari on perustellut anonyymien lähteiden käyttöä sillä, että lehden haastattelemat ”painostuksen uhrit” eivät halunneet kommentoida Nokian toimintaa omalla nimellään.

Se jos mikä on huonoa mainosta yhtiölle, jonka pitäisi päinvastoin olla rakentamassa avointa yhteiskuntaa.

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.