Neljä esimerkkitapausta – nämähän ovat etnistä syrjintää!

Mielipide 6.12.2010 09:00

Kerjäämiskielto haastoi lainsäädäntövallan, kirjoittaa oikeustieteen emeritusprofessori Erkki Havansi.

Romanikerjäläinen Helsingin keskustassa 24. marraskuuta 2010. Kuva Jussi Nukari / Lehtikuva.

Eräät oikeusoppineet ja vähemmistövaltuutettu pitivät sisäministeri Anne Holmlundin (kok) ehdotusta ns. kerjäämiskielloksi etnisesti syrjivänä ja siten hylättävänä, koska kielto kohdistuisi käytännössä vain (romanialaisiin) romaneihin. Nämähän ovat valtaenemmistö (lähes 100 prosenttia) katujemme nykyisistä kerjäläisistä.

Etnisen syrjivyyden kriteeri on tärkeä yleisemmältäkin lainsäädännölliseltä kannalta. Kerjäämiskiellonkin osalta asia saattaa lähivuosina tulla uudestaan ajankohtaiseksi. Olen oikeustieteilijä ja pidän tärkeänä nostaa esiin, miten laaja yleisempikin merkitys meidän lainsäädännöllemme on kysymyksellä, onko jokin lainsäännös – ehdotettu tai jo vanhastaan voimassa oleva – etnisesti syrjivä ja siksi hylättävä. Asia ei ole niin yksinkertainen kuin kerjäämiskieltoehdotuksen keskustelusta voisi päätellä. Kyseessä voi olla erittäin merkittävä rajoitus Suomen valtiosuvereenille lainsäädäntövallalle.

Valaisen ongelmaa kuvitteellisin esimerkein, jotka on tarkoituksella laadittu etäälle kerjäläiskiistasta. Etäisyys valaisee paremmin ongelman ydintä lainsäädäntövaltamme kannalta. Pyydän anteeksi, että esimerkeissä viittaan ydinkysymyksen konkretisoimiseksi joihinkin syyttömiin vähemmistöihimme. Esimerkit ovat siis fiktiota, ei faktaa.

  • Oletetaan, että havaitaan ns. thai-hierontapaikkojen kätkevän prostituutiota, jota laki ei vielä kiellä, mutta joka haluttaisiin kieltää. Jos ilmenisi, että lähes 100 prosenttia näistä naisista on vain yhtä vähemmistökansallisuutta, lakia ei joidenkin mielestä voi säätää: sehän kohdistuisi etnisesti vain yhteen vähemmistöön. Jos hierojanaisissa olisi melko tasaisesti esimerkiksi thaimaalaisia, virolaisia ja nigerialaisia, kielto voitaisiin säätää. Vai tulisiko lisäksi neljäntenä ryhmänä olla ”kantasuomalaisiakin” naisia?
  • Jos Lapissa ei-rauhoitettu peto tekisi suurta tuhoa porojen joukossa ja joutuisi sukupuuton partaalle, kun poromiehet sitä kiivaasti metsästävät, niin voidaanko eläimen tappaminen kriminalisoida, jos kaikki tappajat olisivat saamelaisia? Ilmeisesti ei: etnistä syrjintää! Toisin olisi, jos saamelaisten ohella iso osa tappajista olisi ”kantasuomalaisia”.
  • Oletetaan, että khat ei olisi vielä huumeena kielletty, mutta esiintyneiden haittavaikutusten takia se haluttaisiin säätää huumeeksi ja sen tuonti ja levitys kriminalisoida. Jos kiellot käytännössä kohdistuisivat vain esimerkiksi somaleihimme, lakia ei kai voitaisi säätää. Olisihan se etnistä syrjintää.
  • Aikoinaan kireän alkoholilain vuosina eräs etninen vähemmistö leimattiin ns. pimeiden viinapullojen myyjiksi. Oletetaan, että nyt viinapullojen vastaava katumyynti olisi sallittua, mutta epäkohtien levittyä se haluttaisiin tänään kieltää. Jos nyt huomattaisiin, että pimeiden pullojen katumyyjät ovatkin melkein kaikki romanialaisia romaneja, kieltoa ei kai voitaisi etnisen syrjivyyden takia säätää.

Esimerkkini havainnollistavat umpikujaa, johon ollaan vaarassa joutua, jos etnisen syrjivyyden näkökohtaa painotetaan terveen talonpoikaisjärjen vastaisesti. ”Etninen syrjivyys” ei voi olla mikään itsestään vaikuttava mantra, vaan vain yksi osa lakiharkintaan vaikuttavista seikoista. Muuten moni tarpeellinen laki tai lainmuutos käy mahdottomaksi. Lisäksi täytyisi kiireesti ryhtyä kumoamaan vanhastaan laissamme olevia kieltoja, joiden nyttemmin havaitaan muun muassa katutodellisuudessa kohdentuvan selvän etnisesti. Ja missä kulkisi prosenttiraja: pitäisikö kiellettävän käytöksen piirissä olla etnisestä vähemmistöstä muodostuvan enemmistön lisäksi ainakin 10 prosenttia vai jopa 25 prosenttia ”kantasuomalaisia” ennen kuin kiellon saa säätää?

Teksti Erkki Havansi
Kirjoittaja on oikeustieteen professori emeritus.