Nato osaa hyvän ja huonon propagandan

Mielipide 22.3.2009 16:01
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Kuusi toimittajaa tuijottaa vaivaantuneina valkokangasta kylmässä auditoriossa. Olemme sotilasliitto Naton päämajassa Brysselissä ja katsomme Nato-tv:n inserttejä Kosovosta ja Afganistanista.

”Kun KFOR on täällä, kaikki on paremmin!”, kertoo parrakas albaanimies.

”Afganistanin oma armeija voimistuu päivä päivältä!”, vakuuttaa seuraavan videon kertojaääni, ja toden totta, pian näemme ryhdikkäitä afgaanisotilaita sotilaskoulutuksessa. Sitten esitellään liittouman joukkoja, jotka jakavat värikyniä kiitollisena hymyileville lapsille.

Nato-tv on huonoa propagandaa. Niin huonoa, että ihmetyttää, sillä kyllä Nato myös osaa.

Nato kuljettaa kuusi kertaa vuodessa kansainvälisen toimittajaryhmän Afganistaniin. Menomatkalla vietetään päivä Brysselissä, sotilasliiton päämajassa. Kilpailu paikoista on kovaa: reilun viikon ohjelma on monipuolinen ja antoisa, toimittajapoppoota lennätetään ympäri Afganistania Black Hawk -helikoptereilla kuin parempiakin vieraita.

Tällä kertaa matkassa ovat tšekki, britti, latvialainen, puolalainen, ranskalainen – ja yksi pienen mutta sisukkaan Suomen edustaja. Kaikki siis maista, jotka osallistuvat Afganistanin sotilasoperaatioon.

Matkalla tapaamamme virkamiehet ja upseerit taitavat propagandapuheen. Koska Afganistanin tilanne on niin huono kuin on, kukaan ei yritä syöttää toimittajille Nato-tv:n kaltaista ”kaikki on hyvin ja kohta vielä paremmin” -puppua.

Sen sijaan myönnetään, että juuri nyt näyttää vaikealta, ja vaikeammaksi menee.

Siviiliuhreja vaatineet ilmaiskut ovat kaksiteräinen miekka. Taleban laajentaa reviiriään. Korruptio rehottaa. Presidentti Hamid Karzaissakin olisi toivomisen varaa – erään Nato-virkailijan mielestä hän vain nököttää toimistossaan ja yrittää ohjailla 30-miljoonaisen maan asioita kännykällään. Pelkällä tulivoimalla rauhaa ei saavuteta, vaikka liittouman ensisijainen tavoite on, ettei Afganistanista enää koskaan tule koloa, johon ”jokainen al-Qaidan rotta voi ryömiä”.

Kaikki tämä todetaan taustakeskusteluissa. Kun kamerat käynnistyvät, silloin harvoin kun kukaan suostuu kameralle puhumaan, retoriikka vajoaa nopeasti Nato-tv:n tasolle. Tähän tyyliin:

”Näkemyksemme Afganistanin kokonaistilanteesta on ehkä aiempaa realistisempi mutta ei suinkaan missään määrin pessimistisempi.”

Lue toimittaja Leena Sharman reportaasi Afganistanista SK:sta 13/2009 (ilm. 27.3.2009).

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.