Myös Hollanden Ranskan ongelmien takana on nainen

”Cherchez la femme!” siinä ranskalainen yleisvastaus ongelmiin. Etsikää nainen! Sellainenhan kaiken takaa kuitenkin löytyy.

Nyrkkisääntö pitää paikkansa myös presidentti François Hollanden Ranskassa. Ensin oli Sarkozy-show, jonka vauhdikkaita alkukiemuroita selittivät solmussa olleet naisasiat. Nyt siitä päästiin eroon, mutta on pakko todeta, ettei normaaliin päiväjärjestykseen päästä vieläkään.

Ei, vaikka Hollande oikein mainosti itseään Monsieur Normaalina edeltäjäänsä verrattuna. Pian avioeronsa jälkeen Sarkozy kertoi meille Brysselissä kesken EU-tiedotustilaisuuden: ”Carlan ja minun välinen suhde on vakavalla pohjalla.” Sellaisia paljastuksia ei vanhoillinen äänestäjäkunta halunnut kuulla presidentiltään. Niinpä Hollande korosti, että hän ei ainakaan sekoita yksityistä ja julkista elämäänsä.

Pieleen meni.

Hollande on ja pysyy kahden naisen loukussa. Kun muualla etusivun otsikot koskevat velkakriisiä, Kreikkaa ja Espanjaa, täällä ykkösotsikot kertovat, miten Hollanden nykyinen puoliso, valtakunnan ykkösnainen Valérie Trierweiler kampittaa Hollanden ex-puolisoa ja tämän lasten äitiä Ségolène Royalia. Trierweiler lähetti twitterissä kannustusviestin Royalen poliittiselle vastustajalle.

Tiettävästi Trierweilerin ansiota oli se, ettei Royalia, sosialistipuolueen merkkihahmoa, näkynyt Hollanden virkaanastujaisissa eikä myöskään Ranskan uudessa hallituksessa. Seuraavaksi arvailtiin, uskaltaako Hollande nimittää Royalia edes kansalliskokouksen puhemieheksi. Nyt sitä ei tarvitse enää arvailla, kun Royal putosi kansalliskokouksesta – Trierweilerin aktiivisella avustuksella.

Tavallisesti Ranskan yksityisyyssuojalakien puristuksessa vaikenevat toimittajat ovat innokkaita kuin vasikat kevätlaitumella voidessaan kerrankin kertoa vapaasti herkullisesta julkisesta nokittelusta.

Kun Ségolène Royal oli presidenttiehdokkaana viisi vuotta sitten, ei media voinut paljastaa, että Trierweiler oli jo silloin hänen miehensä ystävätär. Puhumattakaan siitä, että Royal olisi tiettävästi ollut valmis luopumaan presidenttiehdokkuudestaan Hollanden hyväksi, jos tämä olisi jättänyt Trierweilerin ja mennyt viimeinkin hänen kanssaan naimisiin.

Eikä sitä, ettei myöskään Pariisin kaupungintalon kaunis Anne Hidalgo jättänyt Hollandea kylmäksi.

Tosiasiassa tilanne on vielä pahempi: Hollande on tällä hetkellä peräti neljän naisen loukussa.

Sosialistipuolueen johtaja, tahtonainen Martine Aubry nakkeli niskojaan kieltäytymällä hallitusvastuusta, vaikka Hollande räätälöi hänelle oikein superministeriön. Onneksi äärivasemmisto ei menestynyt vaaleissa, joten vasemmistosiiven edustajaa Aubrya ei tarvinnut sentään nimittää pääministeriksi.

”Eihän siitä olisi tullut mitään. Jo kolmantena pääministeripäivänään hän olisi kieltäytynyt vastaamasta puheluihini”, kerrotaan Hollanden sanoneen huojentuneena. Mutta sosialistipuolueen tukea Hollande yhä tarvitsee.

Ja liittokansleri Angela Merkelinkin kanssa pitäisi asiat saada luistamaan. Ennen kansalliskokousvaaleja Hollanden oli pakko tehdä julkinen hajurako Merkeliin; niin monta kertaa hän oli nimittänyt Sarkozya Merkelin juoksupojaksi.

Mutta nyt kun vaalit ovat ohi, on aika löytää sopu. Mentaliteetiltaan Merkel ja Hollande ovat varmasti lähempänä toisiaan kuin Merkel ja Sarkozy olivat. Ja Saksa-Ranska-akselin pitkä historia osoittaa, että tämä pakkoliitto on aina onnistunut.

Hankalinta voi lopultakin olla tämän Valérien kanssa, jota Hollande sanoo kauniisti ”elämänsä naiseksi”.