Miten talouskriisistä pääsee ulos?

NÄKÖKULMA: Suhdanneongelmia ei ole teoriaviisauden keinoin lopullisesti nujerrettu, kirjoittaa Juhana Vartiainen.

Profiilikuva
markkinatalous
Teksti
Juhana Vartiainen
Kirjoittaja on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Markkinatalous ja globalisaatio saattavat tuntua vääjäämättömiltä voimilta, mutta niiden menestys ei ole mitenkään itsestään selvää. Globaalin markkinakapitalismin luoma kansainvälinen työnjako on uskomattoman tehokas vaurauden luoja. Samalla se on myös erittäin voimakas epävakauden lähde. Siksi yksi kansantaloustieteen peruskysymys on aina ollut, miten valtiovallan pitäisi tukea markkinatalouden vakautta.

Kansantaloustieteessä ja päättäjien ajattelutavoissa kaksi näkökulmaa ovat kamppailleet keskenään. Valistusfilosofian ja ehkäpä kristillisen teologian järjestelmällisen ajattelun perinteistä käsin on pyritty luomaan taloustieteellisiä ajatusrakennelmia, jotka kertovat aukottomasti, millaista talouspolitiikkaa kussakin tilanteessa tulee harjoittaa.

Toisaalta talouspolitiikkaa on aina jouduttu tekemään ajassa ja käytännöllisin perustein, ilman täydellistä ajattelumallin tukea ja tapauskohtaisesti harkiten.

Moderni makrotalousteoria on viime vuosikymmenet edustanut juuri järjestelmällisyyden perinnettä. Osittain myös siksi, että talouspolitiikan ”kokonaismallin” ja siitä seuraavan työkalupakin rakentaminen on tarjonnut analyyttisesti lahjakkaille teoreetikoille erinomaisen alustan oman nerokkuutensa esittelemiseen.

Toisaalta erityisesti Keynesin nerokkuus oli pitkälti käytännönläheisen virkamiehen nerokkuutta. Hänen Yleinen teoriansa oli erinomainen yritys perustella teoreettisesti sitä käytännön viisautta, jota hän neuvonantajana oli kehitellyt.