Miten on mahdollista, että eri ihmiset lukevat saman jutun niin äärimmäisen eri tavoin?

Profiilikuva
media
Teksti
Juho Salminen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Joskus urallaan toimittaja tekee sellaisen jutun, joka ei kelpaa kenellekään. Sitä saatetaan ampua kaikista ilmansuunnista.

Silloin herää kysymys: miten on mahdollista, että eri ihmiset lukevat saman jutun niin äärimmäisen eri tavoin?

Voihan tietenkin olla, että jutussa on jotain pielessä, faktat tai tulkinnat. Ehkä jollakulla on hyvät perusteet suuttua. Usein kyse on jostain muusta. Ihmisillä on nimittäin tapana löytää mediasta asenteellisuutta omaa viiteryhmää kohtaan – riippumatta siitä, millainen alkuperäinen juttu on.

Sama teksti voi lukijasta riippuen olla joko liian vasemmistolainen tai oikeistolainen tai väärän joukkueen puolella.

Ilmiö on nimeltään hostile media effect. Mitä tiiviimmin kuulut johonkin ryhmään sitä enemmän tulkitset median olevan tuota ryhmää vastaan.

Klassikkotutkimuksessa opiskelijajoukolle näytettiin ottelu amerikkalaista jalkapalloa. Heidän piti laskea joukkueiden tekemiä rikkeitä. Kummankin puolen kannattajat havaitsivat enemmän vastustajan rikkomuksia.

Stanfordissa yliopisto-opiskelijoille esitettiin tv-uutisia Sabran ja Shatilan verilöylystä Libanonin sisällissodan ajalta. Sekä Israel-mieliset opiskelijat että Palestiinan tukijat näkivät uutisten suosivan toista osapuolta. Molemmat myös ajattelivat, että “neutraalit” katsojat saivat huonomman kuvan juuri heistä.
Mediassa työskenteleville tämä on tuttua.

“Suomen Kuvalehti/Helsingin Sanomat/Yle on vihervasemmistolaisten/pankkien/euroeliitin äänenkannattaja.” Lausetta voi muokata vapaasti. Kaikille versioille löytyy varmasti tukea, kun oikein etsii.

Nieman Journalism Labin verkkojulkaisu kirjoitti hostile media effect -ilmiöstä kesäkuussa. Netissä kirjoittaja sai heti palautetta, kärkkään tulkinnan: “Asenteellisuus mediassa on mahdotonta. Puolueellisuus elää vain tyhmien lukijoiden päissä.”

Jos journalistinen työ kerää haukkuja sen laadusta huolimatta, jääkö mediakritiikille mitään virkaa?

Ei media suinkaan ole täysin puolueeton tai tasapuolinen. Sellainen ei edes ole inhimillisesti mahdollista. Mutta se tai turhauttava palaute eivät saa olla syynä sille, että media ei tarkastelisi omia toimiaan ja kuuntelisi muiden näkemyksiä.

Kuten: Ketä nostamme esiin asiantuntijoina? Ketä arvostamme, ketä arvostelemme? Esitämmekö kritiikkiä perustellusti ja johdonmukaisesti? Ajammeko jotain asiaa, muutakin kuin sananvapautta?