Mitä nolkytluvusta jäi käteen: Poikailo

Mielipide 1.1.2010 08:00
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Päättyvälle vuosikymmenelle on löytynyt kelpo nimi: se oli tietenkin nolkytluku eli nolari, kuten ehdotettiin Aamulehden Valo-liitteessä 25.12.

Koska juuri nyt kuuluu asiaan arvioida myös vuosikymmenen perintöä, nimettäköön median pirtein nolari-ilmiö. Se on poikailo.

Poikailoa ei pidä sekoittaa poikarakkauteen. Poikailo tarkoittaa seikkailua, sekoilua, pilantekoa, superhahmoilua, voimainkoettelua ja sen sellaista (vanhakantaisesti) poikamaiseksi katsottua touhua. Mediailmiö syntyy, kun leikki jalostetaan julkiseksi tuotteeksi.

Bisneistettyä poikailoa puhtaimmillaan edustavat tv-sarjatörmäily Duudsonit sekä euroviisuhirviö Lordi.

Yli muiden nousee kuitenkin 2002 aloittanut reppumatkailuohjelma Madventures. Alkavana vuonna siitä tullee kansainvälisesti laajimmalle levinnyt suomalainen tv-ohjelma, kun National Geographicin Adventure-maksukanava alkaa esittää sen englanninkielistä kolmatta tuotantokautta. Valtavirrasta syrjässä ohjelma silti pysyy. Sinne on kaikki latteuden rajat ylittävä tuomittu: marginaaliin.

Madventures tekee brutaalihkon ilmiasunsa alla oikeaa journalismia. Se journalismin laji on todellisuuden näyttämistä – ja joka sukupolvelle todellisuus on näytettävä aina uudelleen.

Voi olla monta mielipidettä siitä, kuinka viisaasti Riku Rantala ja Tuomas Milonoff sen teatraalisuudessaan tekevät, mutta ainakin he kiinnittävät huomion. Folke Westin tuskin kannattaa edes yrittää samoille äärikokemusten markkinoille.

Madventuresin keräämä kritiikki on ollut äänekästä, mutta ohutta.

Onko epäeettistä näyttää, kuinka eläimiä tapetaan ruoaksi tai lapsia viillellään heimorituaalissa? – Epäeettistä olisi olla näyttämättä.

Onko epähienotunteista testata muiden ruokien yököttävyyttä? – Huumori on harvoin hienotunteista.
Saako matkailuohjelman juontaja käyttää päihteitä? – Rinkkaretkeilijöiden maailmassa se on varsin iso osa totuutta.

”Myy se nahkasohva ja lähde”, yllytettiin ohjelman alkumetreillä nolkytluvun alussa. Toivottavasti eetos ei hautaudu kansainvälisen levityksen sisältövaatimuksiin. Materialismiin kasvatetuille länsimaiden vesoille ei parempaa sijoituskohdetta voi neuvoa kuin lentolippu tuntemattomaan.

Sieltä tulee mustelmia, mutta ne kuuluvat poikailoon – kromosomeihin katsomatta.