Miksi vasemmisto kuihtuu?

Mielipide 27.6.2009 16:00

Jarkko Vesikansa: Kansa tyytyy toivon sanoihin.

Kilometri kotoa, ja olen hypännyt keskelle mennyttä maailmaa. Tämä tuntemus nousee pintaan, kun poikkean lenkilläni Herttoniemen kupeessa sijaitsevaan Kivinokkaan Helsingissä. Alueella risteilee pieniä polkuja, joita vierustavat puiset kesämökit. Rapistuneiden ja ehostettujen mökkien välissä on palloilukenttiä. Kaiken kruunaa Vanhankaupunginselälle avautuva uimaranta.

Kivinokassa aistii yhä vahvasti unelmat, joita kesiään viettäneet työläisperheet siellä vaalivat ennen sotaa ja sen jälkeen. Kun tarjolla oli vain pieni mökki (pitkään pelkkä teltta tai maja), unelmat paremmasta liihottelivat korkealla. Yhteishenki lujittui palloa lyömällä ja korttia iskien. Kun helottava aurinko muutti alueen kesäparatiisiksi, moni vakuuttui työläisyhdyskunnan olevan matkalla valoa päin.

Paremman tulevaisuuden takeeksi koettiin poliittinen työväenliike, joka lupasi rakentaa tasa-arvoisemman Suomen.

Kivinokan unelmista on pitkä harppaus nyky-Suomeen, jossa ei tavoitella ihanteellisempaa yhteiskuntaa laajojen joukkojen tuella. Nyt yritetään vain selvitä, ensin Suomen teollista pohjaa rapauttavasta maailmanlaajuisesta taantumasta, sitten väestörakenteen vanhenemisen julkiselle taloudella aiheuttamista paineista ja ilmastonmuutoksesta. Unelmat elävät sirpaleina, työtä tekevä väestökin viettää kesänsä miten haluaa: yksi talviasuttavalla kesämökillä, toinen etelän hiekkarannalla, kolmas kotisohvalla.

Ajan raju riento on ollut myrkkyä perinteiselle vasemmistolle, joka sai Euroopan parlamenttiin vain Sdp:n Liisa Jaakonsaaren.

Kaukana ovat ajat, jolloin jopa presidentti Urho Kekkonen tokaisi äärivasemmiston kasvavasta kannatuksesta huolestuneena: ”Jos tätä menoa jatkuu, niin kansandemokratia tulee pian.” Skdl nousi 1958 suurimmaksi eduskuntaryhmäksi 50 edustajalla
Nyt laitavasemmisto on kuihtumassa pienryhmäksi, mutta heikossa hapessa on myös kapitalismin kanssa menestyksellisesti liittoutunut Sdp. Demareilta on kadonnut liittolainen, kansallinen kapitalismi. Globalisoitunut talous on tarjonnut vasemmistolle vain rukkasia.

Vasemmisto on perinteisesti puhunut internationalismista, mutta todellisuudessa työväenliike on nojannut kansallisvaltioihin. Kehotus kaikkien maiden työläisten liittymisestä yhteen on tuuleen huutamista. Työllä kilpaillaan kovemmin kuin koskaan.
Kun valtiollinen ohjausvalta on heikentynyt, vasemmisto on menettänyt työkalunsa. Siksi markkinajärjen vastaiset vaatimukset kuulostavat kansalaisista epäuskottavilta. Kyllä kansa tietää.

Suomalaiset ovat sisäistäneet kilpailuvaltion ajatuksen, vaikka purnaavat vastaan. Puolueiden kannatuskehitys tarjoaa vahvistusta professori Tuomo Martikaisen väittämälle.

Henkisen murroksen johdosta oikeisto on kaapannut yhteiskunnan rakentamisvastuun. Tukena on myös historia, jossa porvarit ovat asemoituneet yhteiskuntaa kantavaksi voimaksi.

Oikeistolta puuttuu vasemmiston tavoin suuri tavoite, mutta ei oikeisto sellaista tarvitse. Oikeisto ei ole ennenkään lupaillut uutta uljasta yhteiskuntaa vaan tyytynyt vaillinaisuuden filosofiaan. Käytännöllisyys johtuu osin siitä, ettei markkinatalous ole ideologia, kuten sosialismi tai kommunismi, vaan valikoima keinoja.

Kun vasemmiston tavoitteet ovat pitkälti toteutuneet, oikeisto on kääntänyt ideologisen vaillinaisuutensa voitoksi. Kokoomus julistaa epämääräistä toivoa, se riittää. Suomalaiset eivät kuvittele voivansa toivoa enempää. He eivät uskalla unelmoida suuria, koska se tietäisi todennäköisesti pettymyksiä.

Kansallisten näkyjen puute voi kääntyä myös oikeiston tappioksi. Ilman unelmia ja tavoitteita ei synny kansallista tahtotilaa. Ei tavoitteena voi olla vain väestön hoiva- ja huoltovelvoitteista selviäminen, kuten pääministeri alkuvuodesta maalaili. Jospa pyrittäisiin kärjessä ekologiseksi ja sosiaaliseksi kilpailuvaltioksi?

Jarkko Vesikansa

Kolumnisti on Otavan yleisen tietokirjallisuuden kustannuspäällikkö ja valtiotieteiden tohtori

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.