Miksi valtio suunnittelee aikapankkien kautta tehtävän työn verotusta?

Elina Vuola
Mielipide 18.8.2013 13:00

En ole ainoa, joka nosti kulmakarvojaan huomatessaan uutisen, jonka mukaan valtio suunnittelee niinsanottujen aikapankkien kautta tehtävän työn verotusta.

Kyse on verohallinnon mukaan siitä, että aikapankit järjestelmällisenä toimintana saattavat syyllistyä veronkiertoon. Aikapankeissa ei liiku raha, vaan aika, jota voi käyttää tai tarjota käytettäväksi esimerkiksi lastenhoitoon, kukkien kasteluun, auton renkaiden vaihtoon tai pyörän kumin paikkaamiseen.

Ohjeistusta ollaan tekemässä. Verohallinnon mukaan tällä hetkellä vallitseva näkökulma on, että aikapankkien kautta suoritetussa vaihtotyössä muodostuu verotettavaa etuisuutta.

En ole vastustamassa verotusta. Ihmettelen, eikö veronkierrossa ole suurempia ja räikeämpiä ongelmia kuin pienet paikalliset aikapankit.

Niissä ei ole kyse veroparatiiseista. Niitä ei ole perustettu järjestelmällistä verojen välttelyä varten. Ne ovat luova paikallinen ratkaisu ihmisten arjen käytännön ongelmiin. Hyvin usein kyse on pienestä mutta kullanarvoisesta avusta, jota tarvitsevat erityisesti he, joilla ei ole kaikkia turvaverkkoja eikä paljon rahaa: vanhukset, yksinhuoltajat, pienten lasten kotiäidit ja -isät, maahanmuuttajat, työttömät ja opiskelijat.

Vaikka ei näihin ryhmiin kuuluisikaan, aikapankit vahvistavat sosiaalista kanssakäymistä, paikallisuutta, solidaarisuutta, sekä halua auttaa ja ottaa apua vastaan. Kansalaisia kehotetaan suurempaan vastuullisuuteen lähimmäisistään, omaishoitamiseen ja kolmannen sektorin vahvistamiseen.

Sitten kun tämä tapahtuu - vaikkapa nyt aikapankin muodossa - valtion taholta huomautetaan, että tapa on väärä ja siihen puututaan.

Pielessä on paitsi mittakaava myös aikapankkien perusajatuksen ymmärtäminen. Ihmiset haluavat toimivaa, yhteisöllistä arkea, jossa kaikkea ei voi tai tarvitse itse tehdä.

Aikapankit ovat myös vastaus valtion ja kuntien tukipalveluiden heikentymiseen. Tarpeeseen syntyneen paikallistason luovuuden haltuun ottaminen, määritteleminen ja tukahduttaminen valtion taholta on vastenmielistä.

Esimerkkejä riittää toki aiemmiltakin vuosilta. Helsingissä, jossa toimii Stadin aikapankki, listaan kuuluvat ainakin vanha Lepakko, Makasiinit ja tältä vuodelta Suvilahden sauna.

Erilaiset ryhmät tekevät kaupungista elävämpää, yhteisöllisempää ja luovempaa. Nuorilla on uusia ideoita, mutta juuri aikapankkien kautta myös vanhempien ihmisten arjesta voi tulla piirun verran helpompaa, hauskempaa ja sosiaalisempaa. Kyse on myös lähialueen asukkaisiin tutustumisesta.

Verottajan uhkakuva on, että aikapankkien kautta tehdään myös ammattimaista työtä. On toki mahdollista, että vaikkapa työtön sähkömies alkaa ”työllistyä” aikapankin kautta juuri sähkötöissä. Perusongelma ei kai tällöinkään ole veronkierto, vaan työttömyys ja se, että työttömän pitäisi olla mahdollisimman työtön ja varoa tekemästä kaikkea, mitä parhaiten osaa.

Työn teettäjän näkökulmasta kotitalousvähennys veroineen on sinänsä loistava asia, mutta se on mahdollista vain vähintään keskituloiselle ihmiselle tai perheelle. Ymmärtääkseni pimeä työ ei ole ollut aikapankeissa ongelma.

Verohallituksen selvityksen mukaan aikapankkia ei voi rinnastaa talkooperinteeseen. Vaan entäs jos aikapankit ovat ikiaikaisen talkooperinteen moderni, urbaani muoto?

Lue myös: ”Aikapankit eivät ole veronkiertoa”

Keskustelu

Minä kuulun aikapankkiin ja käytännössä palvelupyynnöt ovat olleet aika pieniä juttuja, pitää kanniskella jollekin mummolle tavaroita kellariin tai kiinnittää joku hylly tai vastaava seinään. Yleensä aina näihin on liittynyt suurimmaksi osaksi sosiaalista kanssakäymistä enemmän kuin itse työtä. Ihmiset ovat yksinäisiä ja haluavat jutella jonkin luotettavan ihmisen kanssa, juoda kahvit ja tuntea, että joku välittää.

Tietysti, jos aikapankkitoiminta siirtyy bisneksen puolelle, se on huonoa kehitystä. Mutta ei tämä ainakaan vielä ole sellaista. Nyt tuolla tehdään asioita, jotka ei ole markkinoilta edes ostettavissa.

Kyse on puhtaasti korkeasta verotuksesta johtuvasta lieveilmiöstä, jonka tarkoitus on vain ja ainoastaan kiertää veroja. Minne laitetaan raja, kun ”tutut” sopivat, että toinen korjata ja harventaa ”vähän” metsää ja toinen vastapalvelukseksi rakentaa mökin? Miten voi ”akatemiaprofessori” olla noin sinisilmäinen ja vain oman idyllisen&idealistisen maailmankuvansa näkevä ja ymmärtävä?

Totta kai kyseessä on veronkierto, vaikka sitä kuinka kauniisti selittelisi. Olennainen kysymys on, pitääkö virkamiesten ja -naisten voimavarat uhrata tällaisen toiminnan valvomiseen. Kenen etujen mukaista on, että voimavarat käytetään aikapankkien monitorointiin. Nopeasti mieleen tulee, että veroja kiertävä eliitti on tästä mielissään, koska vähemmän voimavaroja on käytettävissä heidän monitoroimiseensa. Lisäksi virkamiehille ja -naisille tämä lienee paljon helpompaa ja mukavampaa kuin niin sanottu isojen kalojen saalistus.

Korjasin kerran polkupyörän pyynnöstä ja korjautin aikapankin avulla tietokoneeni En ollut kovin hyvä korjaaja, ja kun tietokonettani korjattiin niin se kesti kuusi tuntia minkä ajan istuin vieressä ”kyläilemässä”. Tämä vain siksi koska olen köyhä. En koe että minä tai tietokoneeni korjaaja olisimme tehneet mitään väärää. Kohta varmaan liftauskin halutaan verotettavaksi.
Sellaisessa maassa minä en haluaisi asua.

Kuka sen aikapankin veron maksaisi? Tekijä vai työn vastaanottaja? Työtön joka ilmaiseksi korjaa toisten tietokoneita hyvää hyvyyttään ja pitääkseen taitojaan yllä? Hänhän ei saa siitä mitään rahallista tuloa, niin millä hän veron maksaisi? Täytyy muistaa että aikapankissa auttaminen ei tarkoita että itse saisi apua automaattisesti. Jotkut auttavat enemmän kuin saavat apua, tai toisinpäin.

Aikapankki sopii niille joilla ei ole rahaa ja niille jotka haluavat auttaa. Mielestäni auttamista ja solidaarisuutta ei saa verottaa. Se rapauttaa koko yhteiskunnan yhteishengen.

Käsitykseni mukaan aikapankkien toiminta on todella hiljaista useimmilla paikkakunnilla huolimatta suuresta jäsenmäärästä. Väitteet että aikapankeissa toimisi ammattimaisia veronkiertäjiä ovat täysin vailla todellisuuspohjaa.