Mikko Heikka: Moraalikatoon ei ole enää varaa

SK:n toimitus
Mielipide 10.4.2009 07:00

Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen kysyy kirjassa Etiikka ja talous (WSOY 2003): ”Kuka tekee seuraavat enronit?” Kirjan ilmestymisestä kului vain viisi vuotta ja maailma koki megaluokan enronit. Yhdysvaltalaiset pankkiirit panivat maailmantalouden polvilleen tavalla, jonka rinnalla Enronin puhallus oli lastenleikkiä.

Energiayhtiö Enron oli Yhdysvaltojen seitsemänneksi suurin yhtiö. Sen johtajat myivät omistamiaan osakkeita vuosina 2001-2002 keräten kaupoillaan satumaisen omaisuuden. Pian kuitenkin kävi ilmi, että yhtiö oli harhauttanut sidosryhmiään vuosien ajan liioitellen voittojaan. Se oli myös peitellyt tappioitaan siirtämällä velkojaan tilinpäätöksen ulkopuolelle. Edessä oli jättimäinen konkurssi, jossa osakkeenomistajat, velkojat ja työntekijät menettivät omaisuutensa.

Tilanteen tekee surkuhupaiseksi se, että Enronin eettisissä koodeissa keskeisiksi arvoiksi oli kirjattu ”kunnioitus” ja ”rehellisyys”. Niistä huolimatta yrityksen johto petti johdonmukaisesti hyväksymänsä arvot. Moraalikato oli täydellinen.

Nyt elämme suurten petosten jälkeistä aikaa. Yhdysvaltalaiset konkurssiyritykset saavat liittovaltiolta jättimäistä tukea ja samaan aikaan niiden johtajat jatkavat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Johtajille jaetaan edelleen ruhtinaallisia etuja samaan aikaan kun yritysten työntekijät joutuvat myymään kotinsa.

Onko yritysetiikka pelkkää sanahelinää? Onko talouden eettisillä koodeilla mitään arvoa?

On valitettavaa, että pelurit leimaavat kaikki talouselämän toimijat kelvottomiksi. Kohun heittämän varjon takaa on vaikea nähdä, että maailman yritysjohtajien enemmistö on kunnon väkeä.

Monet näkevät, ettei satuja rehellisestä kilpailusta ole enää syytä kertoa. Suuri puhallus on horjuttanut kansalaisten uskoa yritysten eettisyyteen. Tästä huolimatta on kuitenkin oivallettava, että juuri nyt on talouden etiikan aika. Kaikkien tulisi ponnistella luottamuksen ja sosiaalisen pääoman palauttamiseksi maailmaan. Moraalikatoon ei enää ole varaa.

Kysymys talouden ja etiikan suhteesta on yhtäältä filosofinen ja toisaalta käytännöllinen. Filosofinen kysymyksenasettelu liittyy ihmiskuvaan. Onko ihminen pohjimmiltaan lurjus vai kuuluvatko ihmiskuvaan myös epäitsekkyys ja auttaminen?

Thomas Huxleyn mielestä luonto on itsekkäiden ihmisten taistelutanner. 1700-luvun moraalifilosofi kreivi Shaftesbury puolestaan korosti ihmisen kykyä yhteistyöhön ja auttamiseen. Filosofinen keskustelu on viimeiset pari vuosisataa heilunut näiden ääripäiden välillä. Juuri nyt ihmiskuvassa ovat korostetusti esillä ihmisen pimeät puolet.

Evoluutiobiologiassa on viime aikana korostettu, että egoistisella ihmisellä on kyky tehdä yhteistyötä ja myös kyky uhrautua toisten puolesta. Charles Darwinin mielestä epäitsekkyys kehittyy siksi, että siitä on etua ryhmälle. Evoluutiobiologian löydöt ohjaavat uskomaan, että etiikka ja evoluutio kulkevat rinta rinnan.

Evoluutiobiologia ja kristillinen ihmiskuva eivät ole kaukana toisistaan. Kirkkojen ihmiskuvaan kuuluvat sekä turmelus että eettinen kasvu. On nähtävä selvästi, että ihmisessä on kaikki mahdollisuudet moitittavaan käyttäytymiseen. Toisaalta uskotaan ihmisen kasvuun ja eettiseen harkintaan. Huxley ja Shaftesbury mahtuvat kristillisen perinteen sisään.

Filosofinen kysymyksenasettelu on kuitenkin vain osa talouden etiikkaa. Käytännön elämä on etiikan todellinen areena. Vuosituhannen vaihteessa 90 prosentilla maailman 500 suurimmasta yrityksestä oli käytössään eettiset toimintakoodit. Myös Suomessa yritykset ovat aktiivisesti rakentaneet toiminnalleen eettistä pohjaa. Jossakin on kuitenkin vika, kun eettisten koodien ja käytännön elämän välillä on moraalikadon mentävä aukko.

Miten päästään eteenpäin? Kaikkein ensimmäiseksi yritysten johdon on sitoutettava koko henkilöstö eettisiin koodeihin. Tämä on pitkäaikainen ja jatkuva prosessi. Toiseksi eettiset koodit on sidottava sanktioihin. Epäeettisestä toiminnasta seuraa aina rangaistus. Yritysjohdon on itse näytettävä esimerkkiä. Tämä viimeksi mainittu tehtävä näyttää olevan kaikkein vaikein.

Yritysjohdon asenne on kuitenkin koko prosessin avain. Jos se ei usko eettisiin koodeihin, niistä tulee sanahelinää.

Professori Vesa Kanniainen päätyy rohkaisevaan näkyyn: ”On mahdollista, että taloudelliset instituutiot ja taloudellinen kulttuuri olisivat sellaisen evoluution kohteina, että epäeettinen käyttäytyminen tulisi kannattamattomaksi.”

Hän viittaa jo tähänastisiin saavutuksiin kuten ilmastopolitiikkaan, sosiaaliseen vastuuseen, ympäristövastuuseen ja reilun kaupan tuotteisiin. Tällainen evoluutiobiologinen näky on sopusoinnussa Raamatun luomisteologian kanssa.

Jos suuren petoksen seurauksena astutaan talouden etiikassa yksi askel eteenpäin, tämä surkeus poikii jotakin hyvääkin.

Teksti Mikko Heikka

Kirjoittaja on Espoon piispa.

Keskustelu

Erittäin hyvä ja pohdiskeleva artikkeli. ”On valitettavaa, että pelurit leimaavat kaikki talouselämän toimijat kelvottomiksi. Kohun heittämän varjon takaa on vaikea nähdä, että maailman yritysjohtajien enemmistö on kunnon väkeä.” Olen samaa mieltä kanssasi oheisesta. Kuten siitä, että moraalia ja etiikkaa tarvitaan osana ihmisten normaalielämää, kuten keskustelua yritysetiikasta ja konkreettisia ehdotuksia asioiden kehittämiseksi. Sekä yritysjohdossa, että kaikkien ihmisten keskuudessa. Mielestäni olisi kaikkien edun mukaista keskustella aiheesta, minkälaista on ihmisten mielestä hyvä johtaminen, mielekäs työnteko ja kannustaa oheiseen.

Heikan kirjoitus oli virkistävää luettavaa tästä aiheesta, kiitokset.

Yritystoiminnan on oltava kannattavaa, mutta ennen kaikkea sen on oltava kannattavaa pitkällä aikavälillä. Yrityksen on toimittava vastuullisesti eli myöskin eettisesti niin, ettei se tuhoa oman toimintansa edellytyksiä tulevaisuudessa. Silloin merkitykselliseksi tulevat niin sosiaalinen kuin ympäristöllinenkin ulottuvuus taloudellisen lisäksi. Yritykset taitavat miettiä menestystään tai menetyksiään liian lyhyellä aikavälillä (lue: kvartaaleissa).

Niin, tähän piispan pohdintaan ei mahtunut yhtään kirkollista moraalisääntöä.
Esimerkkinä, jos turvaudumme omatekoisiin epäjumaliin[rahaan tai mammonaan] , käännymme pois Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Olisiko tämä ensimmäinen käsky!?