Mikä tekee korkeakoulusta vahvan?

Mielipide 20.1.2013 13:00

Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja koskevaa lainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Hallintorakenteiden uudistus tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tehdä korkeakoulujohtamisesta Suomelle kansainvälinen kilpailuetu.

Korkeakoulu-uudistuksen perusajatuksena on, että maassa on vahvoja korkeakouluyksiköitä, joissa on riittävät osaamiskeskittymät tehdä korkeatasoista tutkimusta kansainvälisilläkin foorumeilla. Tutkimuksen sekä aktiivisen kansainvälisyyden nosteella uudistetaan koulutuksen sisältöjä ja saavutetaan nykyistä korkeampi oppimisen laatutaso. Laadukas koulutus tukee uudistuksen viime käden tavoitetta vahvistaa osaamista Suomen talouskasvun perustana.

Hallinnollisilla päätöksillä voidaan saada aikaiseksi kooltaan ja hallintomuodoiltaan erilaisia korkeakouluja, mutta keskeinen kysymys on, mikä tekee korkeakoulusta vahvan. Jos hakee kirjallisuudesta hyvää tulosta tekevien organisaatioiden ominaisuuksia, ne ovat tyypillisesti hyvin johdettuja. Mikä on sellaista korkeakoulujohtamista, joka vie korkeakoulut kohti uudistuksen tavoitteita?

Virikkeeksi voi esittää yksinkertaistetun vertauksen vanhasta ja uudesta maailmasta. Vanhassa maailmassa opetusministeriö päätti korkeakoulujen rahoituksen, koulutuksen volyymit ja sisällöt. Korkeakoulujen tehtäväksi jäi päätösten operatiivinen toteuttaminen, ja johdon tehtävänä oli karkeasti sanottuna niihin liittyvän hallinnon ja prosessien huolellinen hoitaminen suhteessa ministeriöön.

Uudessa maailmassa, johon siirtymistä uudistukset valmistelevat, ministeriö antaa korkeakouluille hallitusohjelmasta johdetut tavoitteet. Tavoitteita ovat esimerkiksi tutkinnot, opintojen eteneminen, julkaisut tai saatu tutkimusrahoitus. Raha tulee korkeakoulun toiminnan tuloksellisuuden perusteella – yhä ministeriön määrärahoista sen mukaan, miten valtion menoarviossa on ministeriölle rahaa osoitettu. Tuloksellisuutta mittaava rahoitusmalli palkitsee korkeakouluja, jotka kykenevät keskimääräistä tuloksellisempaan toimintaan.

Koulutuksen sisällöt tulee hakea nykyistä tiiviimmin suoraan työelämästä ennakoiden, millainen osaaminen uudistaa työelämää. Erilaisella osaamisella voidaan tehdä asioita eri tavalla ja sitä kautta parantaa Suomen talouden tuottavuutta. Korkeakoulujen johtamisessa täytyy tehdä strategisia valintoja. Johdon laskentatoimi on tuotu strategisen päätöksenteon tueksi, lasketaan kustannustehokkuutta, johdetaan osaamista, verkostoja, brändiä, muutosta ja ihmisiä.

Monessa korkeakoulussa on lähdetty hakemaan tukea johtamisosaamisen muutokseen koulutuksen kautta. Organisaatiokohtainen johtamiskoulutus auttaa kutakin johtoryhmää korkeakoulujen keskinäisessä kilvoittelussa. Keskustelu koulutusvastuista muistuttaa, että Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpitäminen edellyttää strategista vuoropuhelua korkeakoulujen välillä ja korkeakoulujen ja opetus- ja kulttuuriministeriön välillä.

Tarvitaan yhteistä strategista ymmärrystä ja näkemystä korkeakoulusektorin toiminnasta kokonaisuutena sekä siitä, mikä on kunkin yksittäisen toimijan rooli ja asema osana kokonaisuutta. Silloin korkeakoulut voivat toteuttaa kansantaloustieteen teorian suhteellisen edun periaatetta: tekemällä työnjakoa ja erikoistumalla kaikki korkeakoulut voivat saavuttaa paremman tuloksen toiminnassaan.

Koska myös muualla Euroopassa on tehty vahvojen osaamiskeskittymien syntyä tukevia korkeakoulupoliittisia uudistuksia, on kunnianhimomme tason korkeakoulusektorin kehittämisessä oltava korkealla.