Mikä oikeasti on koulutustasoa vastaava työ?

KOLUMNI: Korkeakouluille halutaan jatkossa jakaa rahaa sen perusteella, ovatko valmistuneet työllistyneet koulutustasoaan vastaavasti.
Tiina Raevaara
Mielipide 14.7.2016 21:00

Korkeakoulut ovat olleet Sipilän hallituksen hampaissa ehkä enemmän kuin mikään muu taho. On leikattu rahoitusta, puututtu niin opetukseen kuin tutkimukseenkin. Pääsykokeista halutaan eroon ja korkeakoulujen määrää halutaan pienentää.

Nyt opetusministeriöllä on lisää suunnitelmia: tulevaisuudessa korkeakouluille halutaan jakaa rahaa sen perusteella, ovatko valmistuneet työllistyneet koulutustasoaan vastaavasti.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen asettaman työryhmän mallissa esitetään, että laadullinen työllistyminen olisi yksi korkeakoulujen rahoituskriteeri vuodesta 2019 alkaen. Grahn-Laasosen mukaan muutoksella halutaan edistää työllisyyttä ja kannustaa korkeakouluja yhteistyöhön työelämän kanssa. ”Koulutustasoa vastaava työllistyminen kertoo, että korkeakoulun antama koulutus on laadukasta”, ministeri kertoi opetusministeriön viikon takaisessa tiedotteessa.

 

En tiedä, mistä kohtaa lähtisin purkamaan työryhmän onnetonta ajatusta. Ensinnäkään opintoputken alku- ja loppupään ei pidä olla liian riippuvaisia toisistaan. Ihmisiä koulutetaan sellaista yhteiskuntaa varten, jota ei vielä ole, kun opinnot alkavat.

Rahoitusmallilla tähdättäisiin ilmeisesti siihen, että huonosti työllistyville aloille koulutetaan vähemmän väkeä. Koulutuspaikkojen leikkaamisessa pitää aina olla hyvin tarkkana. Nyt saatetaan leikata koulutuspaikkoja aloilla, joilla kysyntää olisi rutkasti viiden, ehkä kymmenen vuoden päästä. Muutosta ei voi ennustaa, mutta silti siihen pitää varautua. Globaalissa maailmassa kaikki käy nopeasti – ja toisaalta Suomen kokoisessa maassa yhdenkin ison firman mahalasku voi näkyä yksittäisten alojen hetkellisissä työllisyysluvuissa.

Koulutustasoa vastaavaan työllistymiseen nojaava rahoitusmalli joutuisi välittömästi määritelmä- ja mittausongelmiin. Mikä on koulutusta tai koulutustasoa vastaavaa työtä? Useimmat korkeakoulututkinnot ovat luonteeltaan sellaisia, ettei yhtä ainoaa ammattia tai yhtä ainoaa porrasta yritysorganisaatiossa kerta kaikkiaan ole.

Malli myös suosisi ”yleispäteviä” aloja. Suomessa osataan palkata diplomi-insinöörejä ja kauppatieteilijöitä tehtävään kuin tehtävään, mutta humanisteja tai luonnontieteilijöitä ei. Näkyykö suomalaisia luonnontieteilijöitä johtopaikoilla?

Sanoma Oyj:n toimitusjohtaja, hollantilainen Susan Duinhoven sentään on koulutukseltaan fysikaalisesta kemiasta väitellyt tohtori.

Onko Susan Duinhoven koulutustasoaan vastaavassa työssä? Ehdottomasti.

 

Olenko minä koulutustasoani vastaavassa työssä, vai saisiko Helsingin yliopisto uudessa rahanjakomallissa sanktioita siitä, että tohtoriksi väitelleestä perinnöllisyystieteilijästä tulikin kirjailija ja kiukkuinen kolumnisti?

Jo nyt yliopistoissa on tehty paljon valmistuvien työllistymisen parantamiseksi. Opintoihin kuuluu aiempaa enemmän työelämään valmentavia opintoja, ja väylää akateemiseen yrittäjyyteen on pyritty leventämään. Yliopistoista löytyy tukipalveluita ja yrityshautomoita.

Hallitus voisi välillä suunnata katseensa korkeakoulujen sijasta yritysmaailmaan. Kun moitiskellaan korkeakoulujen ja elinkeinoelämän suhdetta, syyllistä voisi etsiä siitä toisestakin osapuolesta. Mikä yritysten asenteessa mättää, kun luonnontieteilijöitä, humanisteja tai tutkijakoulutettuja ei osata työllistää?

Todellisuudessa hallitus yrittää päästä helpolla. On helpompi ottaa kuristusote korkeakouluista kuin pyrkiä vaikuttamaan elinkeinoelämään.

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Hallitus on aivan oikeassa. Suomessa on paljon aloja, joille koulutetaan kympin tyttöjä ja kun he ovat maistereita he huomaavat, että ei ole töitä, ainoa vaihtoehto väitellä tohtoriksi. Sitten he väittelevät ja päätyvät Siwan kassalle.

Yliopistot ovat keksineet aivan ihme koulutusohjelmia, joista ei vain työllisty. On aivan järjetöntä suositella jotakin ravitsemusterapeutin koulutusohjelmaa, jos semmiuset eivät saa duunia kuin telkkarissa, oikeat ravitsemusduunit hoitavat lääkärit paljon paremmallla liksalla. Tai meribioligit. okok. Mitään muita paikkoja ei ole kuin kaksi professorin virkaa, siltu sisäänotto 10 per vuosi ja tosi vaikea päästä. Sinne menee sitten joka vuosi 10 innokasta laudaturin ylioppilasta ja päätyvät tohtoreina Siwan kassalle.

Tolkutonta haaskaamista, mutta toisaalta naisilla on Suomessa perinne päätyä tilanteeseen missä vain valitetaan.

On vaikea kuvitella mihin esim. Kone, Fortum tai Nokia tarvitsisivat henkilöä, joka on opiskellut pääaineena assyriologia, kasvatusoppi, estetiikka, sosiologia tai vaikkapa perinnöllisyystiede. Sen sijaan on helppo kuvitella töitä löytyvän isinöörille ja kauppatieteilijälle. Töitä löytyy myös luonnontieteilijöille, kuten fyysikoille, kemisteille ja matemaatikoille.

”Kun moitiskellaan korkeakoulujen ja elinkeinoelämän suhdetta, syyllistä voisi etsiä siitä toisestakin osapuolesta. Mikä yritysten asenteessa mättää, kun luonnontieteilijöitä, humanisteja tai tutkijakoulutettuja ei osata työllistää?”

Kun ei se vain mene noin eikä pidäkään mennä. Yritykset palkkaavat kenet haluavat. Työnhakijan tehtävä on vakuuttaa yritys siitä, miksi juuri hänen työpanoksensa olisi yritykselle arvokas. Tehtävä on helppo, jos koulutus on antanut sopivat eväät sekä haun kohteena olevaan työhön että oman osaamisen markkinointiin. Jos ei ole, niin ei se herran tähden sen yrityksen vika ole, että palkkaavat mieluummin jonkun muun.

Jospa otettaisiin tähän aluksi hieman realismia:

1) Jokseenkin kaikki ihmiset joutuvat aikuisina tekemään töitä, jotta pystyvät elättämään itsensä.
2) Useimmat ihmiset kouluttautuvat, jotta heillä olisi parempi mahdollisuus hyvään työpaikkaan.
3) Yritykset eivät ota työntekijöitä sen takia, että ne haluaisivat työllistää, koska työllistäminen ei ole vapaassa markkinataloudessa toimivan yrityksen ensisijainen tehtävä.
4) Yritykset ottavat työntekijöitä palvelukseensa siksi, että ne pystyvät myymään työntekijöidensä työpanosta asiakkailleen ja saavat tästä työpanoksesta rahaa.
5) Yritykset pyrkivät palkkaamaan ensisijaisesti sellaisia työntekijöitä, joilla on koulutuksensa ja/tai muiden valmiuksiensa puolesta parhaat edellytykset menestyä kaikin puolin hyvin omassa työtehtävässään.
6) Kulujen jälkeen yli jäävästä rahasta sitten yritys maksaa työntekijän palkan, yhteiskunnalle kuuluvat osuudet sekä myös yrittäjän palkan palkkana ja/tai osinkoina. Nimenomaan tuossa järjestyksessä.

Ja niin edelleen.. Mutta jospa tuossa olisi nyt muutama peruste siihen, minkä takia esimerkiksi suomalainen pk-yritys ei missään nimessä palkkaa vaikkapa perinnöllisyystieteestä väitellyttä kiukkuista kolumnistia. Siinä oli yrityselämän alkeita tohtorille, joka näytti jo kolumnissaan tuovan selkeästi esille ymmärtämättömyytensä yritysten reaalimaailmasta.

On aivan oikein, että nykyinen opetusministeri on ottanut järkevän perusteen koulutuspaikkojen suuntaamiseksi. Tekisi mieli sanoa, että viimeinkin on ilmeisesti ryhdytty karsimaan mieliaineita huvikseen opiskelemaan pyrkivien koulutuspaikkoja. Jos meillä olisi ylimääräistä rahaa valtion kassa täynnä, niin silloin voisi ajatella toisinkin, mutta kun ei ole. Ei ole ollut ennen eikä tule olemaan jatkossakaan.

Ei yritysten asenteissa mikään mätä. Yritykset toimivat osakeyhtiölain edellyttämällä tavalla pyrkien parhaiten osaamallaan tavalla edistämään yrityksen menestymistä. Työttömiksi väärille aloille kouluttautuneiden – ja sellaista suunnittelevien – on katsottava peiliin ja pyrittävä korjaamaan tilanne omalta osaltaan ennen kuin on liian myöhäistä.