Mika Hannula: Aselaki näyttää järkevältä, mutta herättää myös kysymyksiä

SK:n toimitus
Mielipide 13.4.2009 08:00

Ampuma-aselakia esitetään muutettavaksi. Ensimmäistä asetta hankkivan arviointiin liittyvien menettelyiden kirjaaminen lakiin sekä viranomaisten välisen tiedonvaihdon varmistaminen ovat tervetulleita uudistuksia, joita myös ampumista harjoittavat järjestöt ovat esittäneet. Näyttää siltä, että sisäasiainministeriö on kuunnellut järjestöjen ääntä.

Katkaisu

Käsiaselupien määräaikaisuus ei sellaisenaan ole onneksi toteutumassa. Määräaikaisuus ei estä aseen joutumista vääriin käsiin, eikä sillä ole sanottavaa vaikututusta yhteiskunnan turvallisuuteen. Jatkossa vain ensimmäinen käsiaselupa on määräaikainen. Jos harrastus jatkuu, voidaan lupa myöntää toistaiseksi voimassa olevana.

Lisääntynyttä lupabyrokratiaa yhteiskuntamme ei tarvitse. Aselupien muuttaminen kokonaan määräaikaiseksi työllistäisi resurssivajeesta kärsivää poliisia merkittävästi. Valtionhallinnon tuottavuusohjelma pyrkii vähentämään poliisista lähes 800 henkilötyövuotta, joista puolet jo vuoteen 2011 mennessä. Kentältä vähennyksiä ei pidä tehdä, joten säästötoimien kohteeksi joutunee juuri lupahallinto. Sen vahvuus on nyt noin 850 henkilötyövuotta. Kyseessä on yhtälö, jonka ratkaisua aselupien pysyvä määräaikaisuus vaikeuttaisi.

Luvallisilla käsiaseilla tehdään Suomessa alle kolme prosenttia kaikista henkirikoksista, kertoo Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen viime syksyllä julkaisema tutkimus. Viiden viime vuoden aikana pelkästään leipäveitsellä surmattiin kymmenkertainen määrä ihmisiä.

Suurimman osan surmatöistä tekevät yhteiskunnasta syrjäytyneet päihteiden väärinkäyttäjät, joilla on yleensä pitkä väkivaltarikoshistoria. Kyse on siis samasta ryhmästä, jonka keskinäisen väkivallan ansiosta Suomi näyttäytyy tilastoissa yhtenä Euroopan väkivaltaisimmista maista. 2000-luvun joukkosurmissa nuoren rikoksentekijän mielenterveyteen liittyvät ongelmat näyttävät olleen tärkein yhdistävä tekijä. Nykyisenkään lain mukaan päihteiden väärinkäyttäjille ja vakavista mielenterveysongelmista kärsiville ei voida myöntää lupaa aseen hallussapitoon.

Vaikka jokainen surmatyö maassamme on liikaa, on kokonaisuutta tarkasteltava asiaperusteisesti. Suomessa on yli 600 000 ihmistä, joilla on ampuma-aseen hallussapitoluva. Tilastojen mukaan he tekevät rikoksia vähemmän kuin kansalaiset keskimäärin. Metsästäjien, reserviläisten ja urheiluampujien syyllistäminen on perusteetonta. Yhteiskunnan tulisi kohdistaa resursseja koulujen luokkakoon pienentämiseen, nuorten henkilöiden liikennekasvatukseen ja mielenterveystyöhön. Näillä toimenpiteillä voidaan suoraan vaikuttaa yhteiskunnan turvallisuuteen.

Tervetullut piirre uudessa aselaissa on, että päähuomio on kiinnitetty aselupaa hakevan henkilön arviointiin. Lupaviranomaiselle aiotaan varmistaa tiedonsaanti luvan hakijan terveydentilasta ja varusmiespalveluksen suorittamisesta. Lisäksi suunnitellaan psykologisten testien käyttöä.

Eri rekisterien ristiin ajaminen ja tietojärjestelmien integrointi toisiinsa pitäisi olla tietoyhteiskunnassa itsestään selvää. On kestämätöntä, että nykyisin esimerkiksi rikosseuraamusjärjestelmä ja teknisesti jo vanhentunut aserekisteri eivät ole yhteydessä toisiinsa. Aselain uudistamisen yhteydessä on myös varmistettava, että sen tulkinta on samanlainen maan joka osassa. Tätä edellyttää jo kansalaisten oikeus tasapuoliseen kohteluun.

Aselain muutokset vaikuttavat pääpiirteissään tarkoituksenmukaisilta. Silti jäljellä on monia kysymysmerkkejä. Tällainen on vaatimus kahden vuoden harjoittelusta ennen kuin harrastaja voi saada luvan omaan käsiaseeseen. Vaatimus ei ole kohtuuton, jos aikaan lasketaan mukaan kunnialla suoritettu varusmiespalvelus ampumaharjoituksineen. Yhteiskunnan tulisi antaa tunnustusta niille jäsenilleen, jotka käyttävät merkittävän osan nuoruudestaan isänmaan palveluksessa.

Teksti Mika Hannula

Kirjoittaja on Suomen Reserviupseeriliiton puheenjohtaja ja professori.

Keskustelu

Näin maallikkona lakimuutos tuntuu järkevältä. Näyttäisi siltä, että muutoksen valmistelussa on kiinnitetty huomio oikeisiin asioihin. Yksi ongelma on kirjoituksessakin esiin nostettu asia. Valtionhallinnon lukuisat järjestelmät ovat lähes kaikki erillisiä eivätkä keskustele keskenään. Ja soppaa on mukana hämmentämässä vielä tietoturva-asiat sekä yksilönvapauteen liittyvät asiat. Henkilökohtaisia tietoja kun ei ihan helposti voida antaa toiselle viranomaisellekaan. Mitenkähän tämä tiedonvaihto on ajateltu järjestää?

Samaa mieltä. Muutenhan tässä pitäisi kieltää leipäveitset!

whitejazzille pieni huomautus siitä, että ”ennen valtaan kuului pitää huolta köyhemmistä – ei enää”: olihan sellainenkin aika, mutta muistapa, että sitä ennen oli aika, jolloin työväki teki 10-12-tuntista työpäivää tai pitempääkin.. ja oli aika, jolloin Suomessakin pieni prosentti kansasta (mitä lie pari, kolme; kartanoiden eläjät, virkamiehet, papit, lääkärit jne) eli ”omaa elämäänsä” eikä tämä luokka suinkaan pitänyt huolta muista köyhistä kuin ehkä palvelusväestään. Kerjuulla käytiin, nälkään näännyttiin.. elettiin kuinka kukin taisi.

Tämän linkin sisältö kertoo aika selkeästi missä nyt mennään… Eli ei kovin vahvasti… Pistää miettimään! Kuuluuko demokraattisen valtion periaatteisiin jakaa kansalaiset harrastuksen perusteella!? Vai missä vaiheessa Suomi on muuttunut kommunisti demokratiaksi, mallia DDR.

1) Ei ammunnan harrastaja! Jolla on kaikki laissa määritellyt kansalaisoikeudet.

2 )Ammunnan harrastaja! EI kansalaisoikeuksia, EI tasavertaista kohtelua lain edessä muihin nähden.

http://www.aselaki.info/materiaalit/OKV_kantelu_231009.pdf