Mediavallan ja muun vallan suhde ei ole terve

SK:n toimitus
Mielipide 28.10.2009 07:30

Valta peritään tai otetaan, kirjoittaa Risto Repo.

Risto Uimonen arvelee kirjassaan Median mahti (WSOY 2009) journalistien olevan Suomessa valtansa huipulla. Hän käsittelee lähinnä median valtaa politiikassa, ja rajaa kohteensa ”vanhaan” mediaan: sanomalehtiin, televisioon, radioon.

Kirjoittajan väittämää mahdista ja pelkoa tulevasta voisi kyseenalaistaa. Uimonen tuntuu lähtevän siitä, että valta pikemminkin saadaan kuin otetaan.

Presidenttien Paasikiven ja Kekkosen aikaan journalistien valta olisi ollut heiveröisimmillään, alkanut vapautua Koiviston kaudella, normalisoitunut ”terveeksi” Ahtisaaren ja saanut lähes ylivallan Halosen aikana. Väittämässä on perää, mutta se henkilöi kehitystä, mistä Uimonen kyllä on tietoinen.

Paasikivi ja Kekkonen käyttivät valtaansa journalismiin ostaakseen liikkumatilaa suhteessa Neuvostoliittoon. Myöhempien presidenttien ei enää tarvinnut.

Media ei myöskään ole ollut sellaisen arvostelun kohteena kuin nyt. Mediakulttuurissa itsessään on alkanut ilmetä itsetuhoisia piirteitä. Muun ja mediavallan suhde ei ole tällä hetkellä täysin terve, väitän.

Pääministeri Vanhasen ja Ylen Silminnäkijä-ohjelman välinen konflikti on kiinnostava, se toi tämän silmin nähtäväksi.

Toimittaja tekee ohjelman, jossa syytöksen kohteeksi joutuneen asiana on esittää vastatodisteet syytökselle, jota ei todisteta. Syytetty ei vie asiaa oikeuteen. Eduskunnassa, jolle asian ei pitäisi kuulua lainkaan, vaaditaan Yleisradion toimitusjohtajan eroa. Toimitusjohtaja puolustaa tekijöitä. Hänelle ei ilmeisesti ole kerrottu ohjelmasta, jonka väite todeksi osoitettuna kaataisi pääministerin. Toimitusjohtaja ei katso itseään kykeneväksi arvioimaan onko ohjelmassa noudatettu hyvää journalistista tapaa vaan jää odottelemaan lausuntoa Pekka Hyvärisen johtamalta Julkisen Sanan Neuvostolta. Miksei sitten siirtää saman tien vastuuta sille koko ohjelmatoiminnasta?

Tunnen ohjelman tekijän Ari Korvolan ja ajankohtaisohjelmista vastaavan Jyrki Richtin sen verran hyvin, että väite ”salatusta agendasta” – pääministerin kaatamisesta – ohjelman teon kantavana motiivina on absurdi.

Joku Yleisradiossa on joka tapauksessa mennyt ”toisen housuilla tuleen”.

Montakohan kertaa tämänkin ohjelman tiimoilta mediassa on hoettu, että ”muissa länsimaissa” syytösten kohteeksi joutuneet olisivat jo tehneet ”johtopäätökset” jatkouransa suhteen. ”Muissa länsimaissa” – mitä lienevätkin – sellaisia tavataan tehdä myös mediassa. Ei moraali koske vain median ulkopuolisia vallan mahteja; kaikissa muissakin on itsesäätelyä.

Valtakeskustelun ja pelkojen taustalla on murros, joka on vienyt poliittista ja taloudellista valtaa maan rajojen ulkopuolelle ja vanhan median valtaa uuteen, niin sanottuun sosiaaliseen mediaan: koko valtarakennelma elää.

Radio- ja televisiotoimittajien liitto RTTL järjesti viime viikolla seminaarin, jossa yksi puhujista oli POLIS -verkkofoorumin johtaja Charlie Beckett. Kiinnostavien huomioiden ohella hän ennakoi lehtikuolemiinkin vedoten journalistien määrän supistuvan viidessä vuodessa puoleen.

Lehtikuolemien taustalla on osittain se, että niiden liiketoiminta ulottui mediatoiminnan ulkopuolelle. Sanomalehtien kustannuksista taas puolet on paino- ja jakelukustannuksia.

Verkkoon siirryttäessä journalisteja on mahdollista palkata lisää, työnkuva muuttuu.

Hufvudstadsbladetin päätoimittaja Hannu Olkinuora totesi keskustellessamme – Ylestä ja moraalista emme puhuneet – että elämme vielä vaihetta, jossa vanhassa mediassa on enemmän sosiaalista kuin uudessa mediaa. Ei ihmisten tarve saada ”paketoitua” tietoa ja viihdykettä katoa, kun avautuu uusia mahdollisuuksia.

Ken valtasuhteiden murrosta haluaa pohtia, voi tutustua vaikkapa Manuel Castellsin tuoreimpaan, vaikuttavaan teokseen ”communication power”. Todellakin: pienin kirjaimin, tasaveroisesti.

Teksti Risto Repo

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Keskustelu

Lukematta Uimosen kirjaa arvaan että siinä ei suuremmin mainita nimeä Maria Romantschuk, Suomen historian ensimmäinen tasavallan presidentin lehdistöpäällikkö, ex- Hbl toimittaja, Tukholman suurlähetystön lehdistöneuvos.

Voi olla että Uimonen ei mainitse myöskään Romantschukin junailemaa keskeisimpien lehtien päätoimittajien (Virkkunen, Koroma, Valjakka ym.) tutustumismatkaa uuden presidentin Halosen luo .Naantaliin mentiin yhteisellä pikkubussilla purkamaan keskinäisiä ennakkoluuloja.

Ehkä Uimonen ei koe mainitsemisen arvoiseksi myöskään Romantschukin ainutlaatuista haastattelua Hbl:ssa noihin samoihin aikoihin. jolloin hän ilmoitti yks’kantaan mapittavansa kaikki Halosta koskevat lehtijutut, ja ylipäätään päästävänsä vain tietyt ”presidenttitoimittajat” emäntäänsä haastattelemaan,

Siitä alkoi median suorittama vallan ”haltuunotto ja suojaus”.

Anneli Jäätteenmäen suureksi synniksi luettiin 2003 tasavallan presidentin instituution vetäminen jupakkaan. Kriisin huippuhetkien keskeinen vaikuttaja, nykyisin mm. Yle:n hallituksen jäsenenä toimiva, executive advisor Jouni Backman ainakin oli sitä mieltä, kuten muukin sosdem.johto.

Olisiko tässä selitystä myös Tarja Halosen äkilliselle mielenmuutokselle; sille miksi hänelle tuli niin äkillinen kiire turvata instituution asema ja hylätä naispääministeri, jonka kotona oli vieraillut parisen kuukautta aikaisemmin?

Lautakasajupakalla Yle yritti kaataa pääministerin instituution, on tuohtunut Matti Vanhanen todennut useampaan kertaan.

Olisiko mahdollista, että olemme yhä niin sanotusti lapsenuskoisia ja annamme jonkin näkymättömän käden ohjailla ajatuksiamme pitämällä instituutiota ihmistä tärkeämpänä?

Jäätteenmäen kaato ja Vanhasen jatkuvat kaatoyritykset ovat todisteita median ylivallasta. Vasemmistolaiset toimittajat eivät pysty pureutumaan tärkeisiin asiakysymyksiin. He käyttävät kaiken aikansa poliittiseen juonitteluun ja erilaisten kohujen nostamiseen.

Liipponen oli liittänyt Suomen salaa USA:n johtamaan Irakin sotakoalitioon ja kun Jäätteenmäki pystyi paljastamaan sen seurasi heti kosto ja ero. Asia ja sen salaaminen kansalta ei kiinnostanut toimittajia vaan poliittinen ajojahti. Onneksi Lipponen hävisi vaalit !

YLE ja myös muut mediat näyttää olevan täynnä vasemmistolaisia toimittajia.

Vaan Niinistöpä olikin Tampereella toissapäivänä täysin päinvastaista mieltä kuin Uimonen. Niinistön mielestä media on jäänyt liiallisen virallisen tiedotuksen jalkoihin, kun resurssit eivät riitä eri instanssien julkaisujen kritisointiin.

Tähän voisi lisätä, että osaaminen taitaa olla kiikun kaakun nuoremmalla väellä. Koulutus on nykyään erilaista. En ole tästä varma, mutta internet lienee sotkenut käsityksiä ja varsinainen jalkatyö jäänyt vähemmälle. Ei silti, joku oli kyllä tehnyt jalkatyötä, kun oli mennyt kuuntelemaan, mitä Niinistöllä oli sanottavaa, vai oliko sekin puhe julkaistu jakamalla etukäteen A4:na. Olis kiva tietää.

Kyllä lehden saa pystyyn ostamalla pari uutista ja lukemalla loput internetistä ja lainaamalla muiden juttuja. Ei millään pahalla, kuten sanoin, voin olla väärässäkin. Ja pääkirjoitukset saa kokoon lukemalla internetin keskusteluja, historiaa wikipediasta ja niitä mainittuja tiedotteita. Ja sponsorit saa sillä, että kirjoitetaan suosituista aiheista – vähän populistisista – ja muutama video YouTubesta sekaan. :)