Missä on poliitikkojen sanomisen lahja?

Profiilikuva
poliitikot
Teksti
Leena Sharma
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Eduskunnan suullinen kyselytunti televisioidaan joka torstai suorana lähetyksenä TV1:llä. Kirjailija Jari Tervo on luonnehtinut lähetystä “ties monennettako tuotantokautta pyöriväksi tosi-tv-ohjelmien huipuksi”.

Kyselytunnin idea on yksinkertaisen nerokas: rivikansanedustajat saavat kysyä aitiossaan kökkiviltä ministereiltä melkein mitä vain. Jokaiseen puheenvuoroon, sekä kysymykseen että vastaukseen, on aikaa minuutti. Leijonanosa kysymyksistä annetaan opposition edustajille.
Kyselytuntia seuraa televisiosta noin 300 000 katsojaa. Se on nähtävissä suorana myös verkossa Ylen ja eduskunnan nettisivuilla.

Viime kuukausina Suomessa on kohistu kovasti siitä, että jokin mystinen joukko, jota kutsutaan nimellä “kansa”, on valpastunut poliittisesti, ja seuraa nyt eduskunnan ja hallituksen tekemisiä uudella innolla. Jos näin on, saako kansa rahoilleen vastinetta esimerkiksi eduskunnan tv-lähetyksistä?

Ei saa.

Eduskuntakeskustelu on tänä syksynä ollut harvinaisen ponnetonta, vaikka Eurooppa luhistuu ympärillämme, ja omastakin takaa riittää ongelmia. Vaisuutta on selitetty sillä, että keskusta on edelleen šokissa vaalitappiostaan, ja perussuomalaiset vasta etsivät rooliaan. Voipi olla, mutta fakta on sekin, että Suomessa on aivan liian vähän poliitikkoja, joille on annettu sanomisen lahja. Eduskunnassa heitä on tällä hetkellä tasan kolme: Timo Soini (ps), Mauri Pekkarinen (kesk) ja Ben Zyskowicz (kok).

Perussuomalaisten jytkyn myötä Arkadianmäelle ei ole noussut kansan riveistä ainuttakaan kasvoa, joka tavoittaisi edes murto-osan Soinin karismasta. Ehkä armeliaasti juuri kukaan ei ole edes yrittänyt. Pohjois-Savon vaalipiiristä tuleva Kimmo Kivelä on yrittänyt, ja hän näyttää ja kuulostaa pelkästään koomiselta soinimaisine kädenheilautuksineen ja kielikuvineen, jotka tavoittelevat suuren johtajan tyyliä, mutta eivät aukea oikein kenellekään.

Erityisen surullisessa asemassa on keskustan ryhmäjohtaja Kimmo Tiilikainen, lempeä mies, jonka pitäisi esiintyä salissa opposition kovana ykkösnyrkkinä. Lopputulos ei ole uskottava. Tai kuten Sdp:n ensimmäisen kauden edustaja Antti Lindtman raamisopimusta käsitelleessä keskustelussa totesi:

“Edustaja Tiilikainen, tiedän, että olette yhteistyökykyinen. Tiedän, että olette tolkun mies. Ei tuo rakkikoiran rooli teille sovi.”