Itämaantietämättömät – korruptio, Kaukasia ja Karjala eivät ole koko totuus

Mielipide 11.11.2010 21:00
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

”Armeijan joutaisi lakkauttaa kokonaan”, sanoi minulle taannoin muuan pasifismiin taipuvainen nuori mies.

Kysyin, oliko hän käynyt koskaan Venäjällä. Geopolitiikallahan asevoimia perustellaan.

Ei ollut käynyt.

Samaa kysyisin sellaiseltakin ihmiseltä, joka vaatii vahvempia asevoimia. Onko hän mielipidettä muodostaessaan ottanut huomioon, että millaista väkeä siellä mahdollisesti vaarallisessa naapurissa asuu?

On helppo halveksia niitä yhdysvaltalaisia, jotka eivät ole koskaan käyneet edes kotiosavaltionsa ulkopuolella, ja joilla silti on vankat mielipiteet paitsi maansa, myös koko maailman asioista. Mutta me valistuneet suomalaisethan tunnemme maailman siellä käymättäkin?

Ainakaan media ei riitä valistajaksi. Ei pidä naureskella, kuinka Neuvostoliiton aikoina saatiin ruusunpunaiseksi suodatettua virallista valistusta esimerkiksi Yleisradion viikoittaisesta Näin naapurissa -ohjelmasta. Nykytarjontakin on omalla tavallaan rajoittunutta.

Tampereen yliopiston venäjän professori Arja Rosenholm sanoo Aikalainen-lehdessä (17/2010), että kremnologia vaivaa suomalaisten Venäjä-suhdetta yhä. Kaikkea siis tulkitaan virallisen poliittisen kielen kautta.

”Eivät Putin– ja Medvedev-uutiset ole meidän elämäämme. Emmehän me käy keskustelua ja elä elämäämme sen kautta, mitä Halonen ja Kiviniemi sanovat”, Rosenholm sanoo. ”Meidän on syytä tietää, mitä ihmiset [Venäjällä] toivovat, pelkäävät ja mitä yhteisiä tunteita heillä on, mitä niille tehdään ja miten ne kanavoituvat.”

Naapurin tontille matkustetaan melko vähän: viime vuonna Suomesta tehtiin 125000 yöpymisen sisältänyttä vapaa-ajanmatkaa Venäjälle, kolme prosenttia kaikista matkoista. Saman verran käytiin Amerikoissa asti. Johtuupa matkailun vähäisyys sitten viisumibyrokratiasta tai kielipeloista, minusta se velvoittaa mediaa.

Elleivät ihmiset kerran itse käy katsomassa, on median kerrottava. Suomalaisilla tiedotusvälineillä on Moskovassa ja Pietarissa kymmenkunta vakituista kirjeenvaihtajaa, mutta venäläiseen arkeen, sieluun ja tuntoihin he kurottuvat vain harvoin. Ehkä olisi aika luoda uudenlainen, aiheiltaan pehmo mutta otteeltaan journalistinen Näin naapurissa. Korruptio, Kaukasia ja Karjala eivät ole koko totuus.

Sille pasifismiin taipuvaiselle nuorelle miehelle ajattelin sponsoroida alkajaisiksi junalipun Vladivostokiin.