Terrorismia suomalaiseen tyyliin – anonyymia vihapuhetta verkossa

Mielipide 15.10.2010 07:04
Hanna Leivonniemi on vapaa toimittaja.

”Pelko on terroristien tehokkain ase”, otsikoi Helsingin Sanomat 5. lokakuuta jutun islamistiterroristien käyttämistä keinoista. Juttu oli kiinnostava katsaus pelon psykologiaan.

Kun ihminen pelkää, hän muuttaa käytöstään eikä esimerkiksi uskalla matkustaa. Pahimmillaan pelko vaikuttaa jopa kokonaisen kansakunnan toimintaan, jos poliitikot eivät pelon vuoksi uskalla ajaa joitain asioita tai tekevät harkitsemattomia päätöksiä.

Luin jutun pari päivää sen jälkeen, kun olin katsonut Ylen Inhimillistä tekijää (3.10.), jossa aktivisti Akuliina Saarikoski ja kansanedustaja Minna Sirnö (vas) kertoivat omia kokemuksiaan internetin vihakirjoituksista. Kumpikin oli saanut varsin uhkaavaa nettipalautetta -  jopa tappo- ja raiskausuhkauksia.

Sirnö kertoi ennen ohjelmaa nukkuneensa huonosti pelätessään, minkälaisen keskustelun hänen tv-esiintymisensä aiheuttaisi netissä. Aiemmin, nettikirjoittelun ollessa kiivaimmillaan hän kertoi rajoittaneensa liikkumistaan, pelänneensä omilla kotikulmillaan.

Netissä sana on useimmiten vapaa, mutta mitä sananvapauden nimissä saa sanoa? Voiko netin vihapuhe siirtyä sanoista teoiksi?

Vastaus on kyllä.

Joukossa tyhmyys tiivistyy, ja puskista on helppo nimettömänä huudella. Kun tarpeeksi moni kirjoittaa netin keskustelupalstoilla rasistisia tai rikoksiin yllyttäviä mielipiteitään, jossain vaiheessa joku typerys niitä ryhtyy toteuttamaan.

Siksi vihapuhe on vaarallista.

Oikeusministeriö selvittää parhaillaan laittomien verkkoviestien suitsimista lailla. Keskustelupalstojen ylläpitäjille harkitaan velvollisuutta valvoa palstojensa kirjoittelua. Kunniaa loukkaava ja rasistinen aineisto pitäisi poistaa rangaistuksen uhalla.

Kannatan ehdotusta lämpimästi.

Kun hyväksymme väkivaltaisen puheen, hyväksymme väkivallan.

Siksi ei ole sama asia, mitä internetissä länkytetään. Sananvapaus ei ole sitä, että saa sanoa ihan mitä vaan. Vapauden mukana tulee vastuu.

Kuten Janne Saarikivi toteaa uusimmassa Parnassossa:

”Suurin mahdollinen sanavapaus voi toteutua vain siellä, missä ihmiset harkitsevat jokaista sanaansa.”

Aiemmin syksyllä lehdissä oli juttuja siitä, että maahanmuuttoa tutkineet tutkijat eivät halunneet kommentoida maahanmuuttokysymyksiä omalla nimellään mediassa, koska heitä uhkailtiin.

Tehokasta toimintaa kotoisilta terroristeiltamme.