Mitä se vihapuhe oikein on?

Profiilikuva
vihapuhe
Teksti
Juho Salminen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suuttumus, raivo, vastenmielisyys. Viha on voimakas tunne ja sana. Se voi myös johtaa väkivaltaan. Norjan terrori-iskun jälkeen on puhuttu paljon vihapuheesta.

Aamulehdessä julkaistiin heti Norjan tapahtumien jälkeen Puheenaihe-kirjoitus, jossa näkökulma oli, että kun nuoret miehet jäävät naisetta, heistä tulee tappajia. Moni taisi tästä tekstistä suutahtaa.

Lehden päätoimittaja Jouko Jokinen yllättyi, kun lukijat iskivät palautteella. “…kirjoitetaan paljon erittäin aggressiivisesti, hyökkäävästi ja jopa solvaavasti. — Tuntuu, että sopivan vihan herättyä kaikesta voi kirjoittaa.” (AL 31.7.)

Viha. Siellä se taas välähti.

Näitä kuulee aika ajoin: “Toimittaja mielipiteineen, hänet ja kaltaisensa pitäisi lopettaa.” “Tuo ministeri ja aatetoverinsa ovat vastenmielisiä maanpettureita koko sakki.”

Miten toimia, kun kohtaa jotain mielestään typerää – siitähän tässä on kyse. Tuomitsenko koko asian ja toivotan tervemenneeksi sinne mistä on tullutkin?

Jos on eri mieltä, sen saa kertoa. Jos jokin aate on mielestäni totaalisen väärä, sen voi haastaa. Voin myös hyökätä, syyttää ja esittää inhoni, mutta silloin lipsahdan helposti vihapuheen puolelle. Sillä tiellä tulee vastaan vastakkainasetteluja ja konflikteja.

Onko Aamulehden saaman palautteen joukossa vihapuhetta? Mahdollisesti. Löytyykö maahanmuuttokriitikoiden blogeista ja palstoilta vihapuhetta? Kyllä. Vihapuhe on kaikessa ehdottomuudessaan aika tasa-arvoinen ilmiö, sitä voivat ja osaavat harjoittaa kaikki.

Jos väität, että päästelen vihapuhetta, voin vastata, että eikö ongelmista saakaan puhua. Harmi vain, että se on huono vastaus.

Sananvapaus on sitä, että saa sanoa asiansa loukkaamatta ja kiihottamatta. Sananvapaus on myös sitä, että voidaan pohtia, onko joku mennyt tuon rajan yli. Jos tekstejäni jatkuvasti epäiltäisiin vihapuheeksi, pohtisin, että mistähän moinen. Toisin ehkä näkemykseni julki eri sanankääntein, ellen haluaisikin pitää konfliktia kytemässä. Asian ydin on, että omien sanavalintojen harkitseminen ei ole sensuuria tai itsesensuuria vaan rakentavaa toimintaa.

En keksi aihetta, josta Suomessakin ei olisi jo kirjoitettu. Keksin montakin sanaa tai ilmaisua, joita en teksteihini sijoittaisi.

Vihapuheen tarkka määrittely ei ole silti helppoa. Siksi itse kunkin kannattaa aika ajoin kysyä: Mitä sanani ovat saaneet aikaan?