Mauriala: Vanha reaalipolitiikka voimistuu

SKnetin toimitus
Mielipide 19.9.2008 10:15

Kaukasian kriisi antaa myös sotilaille uutta ajateltavaa. Suomen aluepuolustus on taas modernia.

Kansainvälisen politiikantutkimuksen perinteessä valtion kansainvälisen aseman on katsottu perustuvan taloudelliseen ja sotilaalliseen voimaan.

Hegemonisen valtion pääkaupunki on poikkeuksetta ollut maailmantalouden keskus, ja sen raha on hallinnut kansainvälistä kauppaa. Koko kansainvälinen järjestelmä on rakentunut eri historiallisina kausina pitkälti hallitsevan valtion arvojen ja normien mukaan.

Markkinatalouden globaali eteneminen on vaikuttanut sotilaallisen voiman merkityksen vähenemiseen kansainvälisessä politiikassa. Keskinäisriippuvassa maailmassa yhä harvempia konflikteja voidaan ratkaista asein ainakaan pitkällä aikavälillä.

Viime aikoina on ilmassa ollut viitteitä vanhan reaalipolitiikan voimistumisesta. Venäjän viimeaikaiset poliittiset valinnat osoittavat, että sen analyysi maailman monenkeskeistymisestä on erilainen kuin esimerkiksi EU-maiden tai Kiinan.

Venäjällä kansallistunne vahvistuu ja sitä vahvistetaan määrätietoisesti. Huolestuttavaa olisi, jos Venäjä rakentaisi kansallista identiteettiään kääntymällä sisäänpäin.

Venäjän Kaukasiassa harjoittama voimapolitiikka saattaa hämmästyttää, mutta se ei ole historiallisesti uutta. Kaukasia on ollut vuosisatoja Venäjän ja ottomaanien imperiumin taistelutannerta, jossa toimimisen tekee erittäin vaikeaksi lukuisten kansallisuuksien kirjo.

Unkarin kansannousun aikaan 1956 Tbilisissä järjestettiin mielenilmauksia, jotka tukahdutettiin ankarasti. Mielenilmauksia tapahtui myös 1970-1980-luvuilla, mutta niistä ei Suomessa kirjoitettu.

Georgia oli kaikista neuvostotasavalloista keskusjohdolle hankalimmasta päästä. Niin ikään georgialainen kansankomissaari Stalin ajoi Neuvostoliiton eri alueiden jakamista ei-kansallisesti, jotta Moskova voisi viime kädessä ratkaista alueelliset kiistat.

Venäjä tekee itsestään ”energiasuurvaltaa”. Median ja kyselytutkimusten perusteella kansalaisten keskuudessa vallitsee voimakas USA-vastaisuus. Kylmän sodan henki on vahvistunut taloudellisen voiman ja kansainvälisen aseman palautuessa. EU nähdään nyt Venäjällä keskeisimpänä globaalina kumppanina, mutta 10-15 vuoden päästä Venäjä voi valita esimerkiksi energiapartnerikseen Euroopan sijasta myös Aasian.

Etelä-Ossetian ja Abhasian kriisi antaa myös sotilaille uutta ajateltavaa. Suomen aluepuolustus, jota monet pitivät kansainvälisesti vanhentuneena, onkin nyt mitä modernein – sen ohella, että varustaudumme kansainvälisiin tehtäviin. Tämä tulisi ottaa vakavasti huomioon valmisteltaessa seuraavaa turvallisuuspoliittista selontekoa.

Kirjailija ja eversti Wolf H. Halsti kirjoitti juuri ennen talvisotaa teoksen Suomen puolustaminen (Otava 1939, näköispainos 2006. Halstin mukaan maahamme tunkeutuvan valtion tulee valmistautua seuraavasti:

– sota kestää joka tapauksessa monta kuukautta, luultavasti vuosia
– sota voi laajentua käsittämään monta maata
– uhraamaan kymmeniä miljardeja markkoja ja satoja tuhansia ihmisiä
– sen joukot Suomen maastossa ovat alttiina mitä pahimmille yllätyksille, tappioille ja kärsimyksille
– ja lopuksi tietää, ettei kukaan voi etukäteen sanoa, miten yritys on päättyvä.

Voi kysyä, onko turvallisuuspoliittisessa peruslinjassamme – johon itsenäisen puolustuksen ohella liittyy hyvien naapuruussuhteiden ylläpitäminen Venäjään – sittenkään kovin paljon korjaamista?

Kirjoittaja on FT, joka on perehtynyt Venäjän nykypolitiikkaan.

Teksti
Vesa Mauriala
(SK 38/2008, ilm. 19.9.2008)

Keskustelu

Puolustusvoimien kehittäminen on jäänyt ulkopolitiikan varjoon,Ruotsin kodinturvajoukot muodostavat nopean ja voimakkaan reservin,siitä Suomessa vaijetaan.Hyvät suhteet Venäjään ovat kaiken A ja O.
Puolustuksen kehittäminen halvoilla menetelmillä estetään leimaamalla se vasemmiston ja vihreiden piirissä militarisoinniksi.Demokratian tae on viimekädessä riippumattomuus,jonka viimeinen tae on oma armeija.

Itsenäinenpä puolustus onkin enää jäljellä. Juna män jo. Mutta itsenäinen puolustus ei sinällään riitä pitämään meitä erossa selkkauksista. Puolustuksen pitää olla USKOTTAVA. Nimenomaan marsalkkojen silmissä. Niitä Tarjan ja Matin höpinät itsenäisestä, uskottavasta pulustuksesta lisättynä itse itselle myönnetyllä optiolla kovastikin huvittavat. Ihmettelevät varmasti myös suuresti onko puolustusvoimiemme johto kyvytön tilannearvioissaan vai onko sen arvovalta poliittisen johdon silmissä nolla.

Mihin perustuu sellainen logiikka, jonka mukaan Venäjä höykkää Suomeen, koska se kahakoi Georgian kanssa.