Matti Vanhanen: Suomessa ja Pohjoismaissa on liikaa aseita

Mielipide 30.7.2011 09:00
Kirjoittaja on kulttuurivaikuttaja ja entinen kansanedustaja.

MaalitauluKoulusurmilla ja Norjan tragedialla on valitettavan paljon yhteistä. Tunteeton nuorten ihmisten surmaaminen menee yli inhimillisen ymmärryksen.

Kyseessä on uudenlainen rikollisuus. Kyse on terrorismista, mutta ei sen klassisessa muodossa. Näiden tekojen taustalta puuttuu organisaatio ja verkottuminen.

Teot ovat lähempänä al-Qaidan olemusta, jossa muista erillään toimivan solun muodostaa yksi ihminen, ei ryhmä. Tämä yksi ihminen yllyttää itseään ja toisiaan verkkokeskusteluissa ja alkaa vähitellen itsekin uskoa äärimielipiteisiinsä. He löytävät verkosta yksittäisiä nimimerkkikumppaneita vahvistamaan omia vääristyneitä käsityksiään.

Poliisin tarkastelutapa ainakin vielä alkuviikosta oli se, että Norjan rikoksella ei ole yhtymäkohtia Suomeen. Ei siis ole verkostoa eikä tiedonvaihtoa. Tällaisten yhteyksien etsiminen koulusurmien ja nyt Norjan kohdalla ei tuotakaan tulosta. Mielestäni yhtymäkohtia on vaarallisen paljon. Kyse on uudenlaisesta rikollisuudesta, johon sisältyy ideologista fundamentaalismia.

Toinen Suomen koulusurmaajista oli puhunut yli-ihmisopista. Norjan varttuneemmalla surmaajalla on jo selkeämpi oma näky ja jyrkkä mielipide yhteiskunnallisista aiheista. Hän puhui asianajajansa suulla vallankumouksen tarpeesta.

Norjassa kyse oli yhden ihmisen poliittisesta terrorista, jonka kohteena oli vastuussa oleva hallitus ja sitä tukevan puolueen nuorisoleiri. Mikäli taustalta löytyisi surmaajalle yhteistyökumppani, olisi kyseessä todella vaarallinen liikehdintä demokratiaa vastaan.

Johtopäätökset eivät ole helppoja. Lähtökohdaksi on otettava, että aina on ollut ihmisiä, jotka ovat kiihkoilleet ja hakeneet yhteiskunnallisia vihollisia. Perinteisesti vihaa on haettu muita kulttuureita ja muita maita vastaan. Äärikansallismieliset tunteet ovat tehokkaita ja niiden avulla ihmisiä saa yllytettyä.

Tällaisia ihmisiä elää keskuudessamme. Hommafoorumin ylläpitäjiltä oli oikea ratkaisu sulkea sivusto suruliputuspäivänä. Ylläpitäjät itsekin tunnustivat, että sivujen käyttäjät kiihkoilevat teksteissään.

Koetun terrorin tekee vaaralliseksi se, että on syntynyt toimintamalli, jota seurataan. Koulusurmissa ja Norjan surmissa oli tässäkin suhteessa yhteistä. Maksimaalisen julkisuuden hakeminen on osa toimintamallia.

Itse tekisin kolme johtopäätöstä.

Poliisin voimavaroja on ohjattava tämän uuden rikollisuuden ennaltaehkäisemiseksi. Nettiä seuraamalla on yritettävä löytää riskit. Kyse on hakuammunnasta ja niin sanotusta profiloinnista. Sopivia metodeja kehitetään ympäri maailmaa ja keskeisten palvelujen ylläpitäjät saattaisivat suostua yhteistyöhön ennakkovaroitusjärjestelmien kehittämiseksi – jos olisi järkevä suunnitelma siitä, mitä olisi tehtävissä.

Keskustelin tästä aiheesta aikanaan sekä Microsoftin johdon että Googlen johdon kanssa. Molemmat tiedostivat netin pulmallisen roolin koulusurmiin liittyen.

Toinen johtopäätös on, että aselakien kiristämisen toinen vaihe otetaan tosissaan. Pohjolassa ja Suomessa on nykyään liikaa aseita. On myös asetyyppejä, jotka pitää voida kategorisesti kieltää.

En usko, että Norjan surmaaja olisi kyennyt samaan, mikäli käytössä olisi aseet, joihin joka kerta patruuna pitää jonkinlaisella teknisellä viivytyksellä asettaa. Ja kiellettyjen aseiden luvaton omistaminen pitää kriminalisoida vahvasti: kysehän olisi vakavan rikoksen valmistelusta.

Ampumaurheilussa ja metsästyksessä tarvitaan erilaisia aseita ja tiedän, kuinka paljon on hyviä perusteita aselakien kiristämistä vastaan.

Ymmärrän näitä perusteluja, mutta jossain vaiheessa tulee vastaan raja ja se tuli jo koulusurmien kohdalla. Aselakien uudistus jaettiin kahteen osaan, joista jälkimmäisessä Norjan kokemus on nyt otettava todesta.

Lakien kiristämisellä ei voida poistaa riskiä, mutta sitä voidaan pienentää. Se olisi osa sivistyneen yhteiskunnan vastareaktiota.

Kolmas johtopäätös on vaikein toteuttaa. Miten pitää ryhtyä tehostamaan julkisten tilojen ja tilaisuuksien turvatoimia rikkomatta avoimen yhteiskuntamme perusajatusta?

Oma ymmärrykseni ei riitä sen arvioimiseen, paljonko näiden sairaiden nuorten käsittämättömään toimintaan ovat vaikuttaneet nykyaikaan kuuluvat pelit, elokuvat ja roolimallit, joissa sankari on se, joka räiskii aseellaan eniten toisia ihmisiä. Uskon, että nuoret osaavat hyvin erottaa fiktion todellisuudesta, mutta jos ajatukset sairastuvat, niin pysyvätkö näyttelijöiden roolihahmot enää erillään todellisuudesta?

Uskon sinällään, että joskus nähdään aika, jolloin ihmisen surmaamista ei käytetä viihteen välineenä. Mutta tähän vaikuttaminen olisi aivan liian hidas tapa reagoida koulusurmien ja Norjan surmatyön luomaan ilmiöön. Ilmiö on nyt olemassa ja sitä vastaan on toimittava.

Kuvitus Outi Kainiemi.