Maailmantulkkeja tarvitaan

Mielipide 9.2.2013 16:00
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Maailma ei osoita yksinkertaistumisen merkkejä, joten tulevaisuudessakin tarvitaan journalisteja. Maailmantulkkeja, pelkistäjiä, olennaisen kokoajia, ison kuvan näyttäjiä, asiayhteyksiin laittajia.

Journalistit saavat tähän eväät työstä, opiskelusta ja elämänkokemuksesta. Väheksymättä kulttuuria, kevyttäkään.

Rohkenen tunnustaa, että käsitykseni yhteiskunnasta on kirjaimellisesti kivikautinen. Siitä lähtien, kun aloin lukea Jean M. Auelin Maan lapset -romaanisarjaa, olen usein huomannut peilaavani yhteiskunnallisia ongelmia kirjojen heimoyhteisöihin.

Sen, minkä sankaripari Ayla ja Jondalar lemmenleikeiltään kerkeävät, he laittavat lukijan pohtimaan ratkaisuja yhteisön ongelmiin. Ja saagan yhteisöissä voi nähdä omamme pelkistettynä: juopot olivat heidänkin keskuudessaan, ja rikokset, lasten laiminlyönti, huonot johtajat ja hyvät. Kaikkien elanto tuli pohjimmiltaan maasta, kuten yhä. Mutta ennen kaikkea: oli kaikille selvää, että on kaikkien tehtävä hyödyttää yhteisöä voimiensa mukaan.

Se on kiehtova perspektiivi nykyiseen eläkekeskusteluun. Nykymuotoisista vanhuuseläkkeistä on Suomessa nauttinut hädin tuskin pari sukupolvea. Eläke ei ole enää vain yhteisön tarjoama vakuutus raihnaisen vanhuuden varalle, vaan luonnolliseksi koettu osa korkeaa elintasoamme. On oikeus jättäytyä hyvissäkin voimissa talkoista pois, katsotaanhan eläke itse maksetuksi. Ei tosin pidä unohtaa, että moni siirtyy vain toisiin talkoisiin: ilman eläkeläisiä tässä maassa jäisi moni lapsenlapsi hoitamatta, taimikko harventamatta ja muu yleishyödyllinen vapaaehtoistyö tekemättä.

Elintasomme ennustetaan laskevan vääjäämättä. Huoltosuhde heikkenee. Voi olla, että eläkekeskustelussakin on siirryttävä ikävuosirajojen näpertelystä pohtimaan syvempiä ajatusmalleja. Onko mahdollista ja suotavaa palata aikaan, jolloin turvaverkkoihin pudotaan vasta kun todella on pakko? Ja minkä kaiken muun olisi muututtava?

Viime aikoina media-alalta on potkittu pois erityisesti toimitusten vanhimpia. Juuri heitä, joita maailmantulkeiksi tarvittaisiin. Annettaisiinpa heidän olla töissä edes sinne nykyiseen eläkeikään, hyödyttää meitä kaikkia kypsemmilläkin ajatuksilla kuin intoilulla kuvitteellisesta kivikausisadusta.