Kirjeitä 22.11.2019 06:00

Juristeria ei pure lahjontaan

Uutisviikko-palstalla (SK 45/2019) oli artikkeli maamme oikeuslaitoksen tuomiokäytännöstä lahjusrikkomusten osalta.

Artikkelin johtopäätös oli, että oikeuslaitos tulkitsee lahjusrikkomuksia kapeasta, kirjaimellisesta näkökulmasta.

Artikkeli toi mieleeni aikoinaan saamani opetuksen lahjonnasta. Opetuksen antoi alan kokenut taitaja. Hänen neuvonsa oli: ”Ei lahjonta ole sitä, että tunget rahatukon henkilön taskuun ja pyydät häntä tekemään jotain puolestasi. Lahjonta on sitä, että järjestät henkilölle jonkin etuuden, rahana tai muussa muodossa. Henkilö jää ikään kuin sinulle velkaa vastapalveluksen. Kun kala on tarttunut täkyyn, kalastus voi jatkua: etuus–palvelus, etuus–palvelus… Henkilö on ikään kuin palveluksessasi.”

Lehtenne analyysi Vantaan tapauksesta täyttää tuon saamani opetuksen merkit mainiosti. Lahjonta on pitkäjänteistä toimintaa ”palvelussuhteen” luomiseksi. Käytäntö sujahtaa helposti vanhaan hyvä veli -verkostoon rahalla terästettynä. Irrottautuminen tällaisesta ”palvelussuhdekorruptiosta” on vaikeaa, ja oikeuslaitoksen omaksuma kirjaimellinen savuava ase -näkökulma tekee irrottautumisesta entistä vaikeampaa.

Ilmeisesti kasvava julkisuus voisi toimia lahjontaa ehkäisevänä elementtinä. Hallinnon laajeneva julkisuus yhdessä aktiivisen, tutkivan median kanssa voisi toimia ehkäisevästi. Juristeria ei siihen kykene.

Heikki Nopanen

Helsinki

Sisältö