Kirjeitä 29.11.2019 06:00

Sote voidaan toteuttaa myös aluekuntamallilla

Silvo Kaasalainen kirjoitti hyvän katsauksen sote-uudistuksen tilanteesta (SK 43/2018). Hän totesi, että demokratiaan perustuva päätöksenteko voidaan rakentaa joko verotusoikeuden sisältä- vien maakuntien kautta tai muodostamalla kunnat sen kokoisiksi, että ne itsessään sisältävät kaikki palvelumuodot.

Mielestäni on kolmaskin vaihtoehto, vuonna 2005 näkyvästi esillä ollut aluekuntamalli. Siinä Suomeen olisi muodostettu 20–25 aluekuntaa, jotka olisivat vastanneet esimerkiksi alueensa sote-asioista. Aluekuntien valtuustot olisi valittu suoralla kansanvaalilla ja verot sekä valtionosuudet olisivat tulleet aluekunnille, jotka olisivat osoittaneet rahoituksen lähikunnille.

Aluekuntien määrän pitäisi olla pienempi, mutta muuten aluekuntamalli olisi edelleen erittäin toteuttamiskelpoinen. Aluejako voitaisiin tehdä vaalipiirijaon mukaisesti ja sitoa sen muutoksiin. Vaalipiirijaolla päästäisiin asiantuntijoiden suosittamaan itsehallintoalueiden määrään, ja kyky hoitaa terveyspalveluita paranisi.

Aluekuntamalli olisi räätälöitävissä erilaisille alueille sopivaksi. Aluekunnilla ja lähikunnilla olisi vapaus sopia kumpi mistäkin palvelusta vastaa. Se mahdollistaisi suuren organisaation edut ja pienen organisaation joustavuuden esimerkiksi sosiaalipalveluissa. Niin saataisiin aikaan alueelliset piirteet huomioiva joustava järjestelmä.

Kun kuntaveroa ei pilkota, verorasitus ei sen takia kasva ja rahoitusvastuu jää aidosti palvelujen järjestäjälle. Poliittinen valta ja vastuu kohtaisivat. Hyvin todennäköisesti aluekuntamalli johtaisi lähikuntien vapaaehtoisiin liitoksiin. Tärkeätä olisi, että alue- ja lähikuntien oikeudellinen muoto olisi kunta, sillä yleinen toimivalta on vain kunnilla.

Raimo Sirén

Kunnallisneuvos, Lempäälä

Sisältö