Lipponen: Vahva Venäjä, heikot kumppanit

SKnetin toimitus
Mielipide 11.4.2008 07:07

Naton huippukokouksen nahkapäätös liittoutuman laajentumisesta kertoo Venäjän suurvalta-aseman vahvistumisesta. Muut suurvallat kunnioittavat Venäjää omien etujensa takia.

Teksti Paavo Lipponen
SK 15/2008 (ilm. 11.4.2008)

SK netti julkaisee katkelmia Paavo Lipposen kolumnista, joka julkaistaan Suomen Kuvalehdessä 15/2008 (ilm. 11.4.2008). Voit kommentoida kirjoitusta tässä blogissa.

Venäjää tarvitaan vakauskumppanina ja keskeisenä energian toimittajana. EU:n, Naton ja niiden jäsenmaiden heikkoudentila näyttää syvemmältä Venäjän keskitetyn johdon edessä.

Venäjän etujen huomioon ottaminen on Suomelle pysyvästi tärkeää. Toisaalta Suomen etu edellyttäisi EU:lta yhtenäisempää ja voimakkaampaa Venäjä-politiikkaa. Puheet siitä, että tämä merkitsisi luopumista omasta Venäjä-politiikasta ja piiloutumista EU:n selän taakse perustuvat sekä tietämättömyyteen Suomen politiikasta että vanhakantaiseen käsitykseen Suomen asemasta.

EU:n ja Venäjän neuvottelut uudesta yhteistyö- ja kumppanuussopimuksesta ovat vihdoin käynnistymässä, kun Puolan uusi hallitus poisti vetonsa. Suomen tavoite EU:n yhteisestä Venäjä-politiikasta on lähempänä toteutumista. Yhteinen politiikka voi olla vain rakentavaa, yhteistyöhakuista politiikkaa. Koko EU:n jäsenyyden ajan olemme pyrkineet kääntämään EU:n katsetta Venäjään. Tähän tähtää Pohjoisen ulottuvuuden politiikka.

Saksojen yhdistyminen siirsi unionin painopistettä merkittävästi itään, niin myös EU:n laajentuminen Itä- ja Keski-Eurooppaan.

Suomen kannalta tämä on sekä realiteetti että periaatteessa vakautta vahvistava kehitysvaihe, vaikka monilla uusilla jäsenmailla on vaikeuksia Venäjän kanssa sekä asenteellisella että konkreettisella tasolla. EU:sta johtuen Suomen Venäjä-politiikkaa ei voi enää mielekkäästi jakaa yhteiseen ja ”omaan”, sillä ”omien” etujen edistäminen Venäjä-suhteessa edellyttää toimintaa EU:ssa ja vaikuttamista etenkin sen suuriin jäsenmaihin.

Kahdenvälisiä, ”omia” suhteita Venäjään hoidetaan Suomessa hartiavoimin. Jos kaikki asiat eivät etene, ei pidä syyllistää itseään. Rekkajonot raja-asemilla johtuvat ensisijaisesti Venäjän puolen käsittämättömästä byrokratiasta, josta on puhuttu naapurin kanssa vuosikaudet. ”Tutkimukset”, joissa on haastateltu venäläisiä tahoja, eivät anna aihetta puheisiin naapurisuhteiden huonosta hoidosta, sillä asiaa on katsottava molemmilta puolilta ja venäläiset ovat taipuvaisia selittämään ongelmat muiden syyksi.

Suomen etuna pienenä jäsenmaana on estää suurvaltojen liian pitkälle menevä bilateralismi, asioiden hoitaminen suoraan Moskovan kanssa ohi EU:n. On aivan selvää, että pienet jäsenmaat häviävät, jos kaikki harjoittavat vain ”omaa” Venäjä-politiikkaansa. Silloin meidän ja etenkin Baltian maiden edut syrjäytetään, kun joutuisimme jatkuvasti tapahtuneiden tosiasioiden eteen.

Otetaan esimerkki energiapolitiikasta. Idea Itämeren kaasuputkesta tuli aikanaan esille Suomen puolelta toimiessani pääministerinä. Ensisijaisesti ei ollut kysymys siitä, että Suomi olisi tarvinnut Venäjältä dramaattisesti enemmän maakaasua.

Enemmänkin ajattelimme mahdollisimman kattavan verkon kehittämistä energiansaannin turvaamiseksi Itämeren piirissä. Sen jälkeen kaasun tarve Länsi-Euroopassa on vain kasvanut. Nordstream-kaasuputken mielekkyys perustuu molemminpuoliseen etuun.

Kun Venäjä ja Saksa ovat sopineet Itämeren kaasuputkesta, ei ole mitään järkeä yrittää panna tarpeettomia kapuloita hankkeen rattaisiin. Ympäristöselvitykset on tehtävä, se on kumppanimaissa ymmärrettävä, mutta meillä on vältettävä turhaa byrokratiaa ja riskien liioittelua.

Kirjoittaja toimi pääministerinä 1995-2003 ja eduskunnan puhemiehenä 2003-2007.

Lue kolumni kokonaan SK:sta 15/2008 (ilm. 11.4.2008)

Keskustelu

Kirjoittaja on realisti ja ymmärtää tosiasiat.
Suomi kuuluu EU:hun ja Venäjän etupiiriin.
Asioistamme on sovittu monasti ohitsemme.Molotov-Ribentrop. Liittoutuneet Jaltalla. Putin ja Bush Romaniassa? Miksi Salolainen kirjoitti niin nopeasti kantansa esiin ja esiintyi julkisuudessa. Tarvitseeko USA
vapaat kädet ja varmaa energiaa lähiaikoina, pantiinko EU maksumieheksi ja annettiinko NATO:n toimesta Venäjälle oma etupiiri, joka on hinta siitä ,että Venäjä ei puutu Lähi-Idän asioihin lähitulevaisuudessa.

Olipa yllätys Lipposen toteamus siitä, että Itämeren kaasuputken idea oli hänen pääministerikautensa aikaansaannos. Ei ollut mitenkään rakentava aloite, vaan päinvastoin toisaalta Venäjän ja toisaalta EU-maiden sekä Ukrainan ja Valko-Venäjänkin välisten suhteiden kannalta hyvin haitallinen!
Poliitikot puhuvat jatkuvasti Venäjän ja EU:n kumppanuuden tärkeydestä ja yhteisistä intresseistä. Parasta mitä suhteiden parantamisasiassa voitaisiin tehdä, olisi olemassa olevien Venäjän kaasun toimitusväylien normaalistaminen läpinäkyviksi keskinäisen luottamuksen lujittajiksi.
EU:n tulisi suostutella Venäjä rakentamaan uudet putket nykyisten putkien viereen, mikä olisi ylivoimaisesti halvin ja nopein ratkaisu. Vaihtoehtoisesti uudet putket voitaisiin rakentaa Baltian maiden kautta, kuten niiden taholta on ehdotettu. Tämäkin ratkaisu olisi kaikin perustein edullisempi kuin meriputki, eikä lisäisi Venäjän ja sen lähivaltioiden välisiä ristiriitoja.

EU:lla on yhtenäisesti toimimalla niin suuri painoarvo Venäjän kaasun suurostajana, että Venäjä voidaan suorastaan pakottaa toimimaan kaasuputkiasiassa terveen järjen mukaisesti. Ei varmasti ole Venäjän kansan ja kansantalouden etu, että Venäjä on riidoissa kaikkien vierusvaltioidensa kanssa, vaikkakin se mitä ilmeisimmin on täysin korruptoituneen Venäjän johdon etu.

On vaikea tietää, mieten paljon tekstivalinnat ovat tehneet Lipposen esityksestä lievästi sekavan ja myös epäloogisen. Tai ehkä hän vain pitää yllä Koiviston perinnettä. Omituista on, että hän näyttää sekä
hyväksyvän Rogozinin tylyn ja tyhmän lausuman, että myös kiirehtivän joukkoon, joka innokkaasti laulaa samoilla sävelillä – vanhan yya-ajan tapaan. Suuri virhe tehtiin, kun oppotunististen kollaboraattoreiden tapaukset jätettiin käsittelemättä oikeudessa. Muutama maanpetos olisi löytynyt helposti. Prosessi olisi ollut tarpeen jonkilaiseen normaalitilaan palaamiseksi.

Se ei näytä olevan poliittisen luokkamme tavoitteiden joukossa, missä sen tulisi olla ennen Natoa.
Nyt siis Suomen Etyj vahdin aikana Venäjällä käytiin läpi vaalit, jotjka Etyj jätti tarkkailematta ja maan poliitikot komemtoimatta. Tämän jälkeem ei ole outoa, että joku öykkärimäinen lähettiläs menee pasi askelta pitemmälle, ja kertoo keskustelun Suomen politiikasta vaarantavan voimatasapainoa. Se on tioetenkin loogista, enemmän sitä kuin nuo omituiset pajattelut joita nyt tulee kandidaateilta Venäläisten energiayhtiöiden johtokuntiin, jotka makssvat tunentusti liberaaleja palkkioita. Suut siis kiinni – muilta – ja sinne vaan!