Lipponen: Vahva Venäjä, heikot kumppanit

Mielipide 11.4.2008 07:07

Naton huippukokouksen nahkapäätös liittoutuman laajentumisesta kertoo Venäjän suurvalta-aseman vahvistumisesta. Muut suurvallat kunnioittavat Venäjää omien etujensa takia.

Teksti Paavo Lipponen
SK 15/2008 (ilm. 11.4.2008)

SK netti julkaisee katkelmia Paavo Lipposen kolumnista, joka julkaistaan Suomen Kuvalehdessä 15/2008 (ilm. 11.4.2008). Voit kommentoida kirjoitusta tässä blogissa.

Venäjää tarvitaan vakauskumppanina ja keskeisenä energian toimittajana. EU:n, Naton ja niiden jäsenmaiden heikkoudentila näyttää syvemmältä Venäjän keskitetyn johdon edessä.

Venäjän etujen huomioon ottaminen on Suomelle pysyvästi tärkeää. Toisaalta Suomen etu edellyttäisi EU:lta yhtenäisempää ja voimakkaampaa Venäjä-politiikkaa. Puheet siitä, että tämä merkitsisi luopumista omasta Venäjä-politiikasta ja piiloutumista EU:n selän taakse perustuvat sekä tietämättömyyteen Suomen politiikasta että vanhakantaiseen käsitykseen Suomen asemasta.

EU:n ja Venäjän neuvottelut uudesta yhteistyö- ja kumppanuussopimuksesta ovat vihdoin käynnistymässä, kun Puolan uusi hallitus poisti vetonsa. Suomen tavoite EU:n yhteisestä Venäjä-politiikasta on lähempänä toteutumista. Yhteinen politiikka voi olla vain rakentavaa, yhteistyöhakuista politiikkaa. Koko EU:n jäsenyyden ajan olemme pyrkineet kääntämään EU:n katsetta Venäjään. Tähän tähtää Pohjoisen ulottuvuuden politiikka.

Saksojen yhdistyminen siirsi unionin painopistettä merkittävästi itään, niin myös EU:n laajentuminen Itä- ja Keski-Eurooppaan.

Suomen kannalta tämä on sekä realiteetti että periaatteessa vakautta vahvistava kehitysvaihe, vaikka monilla uusilla jäsenmailla on vaikeuksia Venäjän kanssa sekä asenteellisella että konkreettisella tasolla. EU:sta johtuen Suomen Venäjä-politiikkaa ei voi enää mielekkäästi jakaa yhteiseen ja ”omaan”, sillä ”omien” etujen edistäminen Venäjä-suhteessa edellyttää toimintaa EU:ssa ja vaikuttamista etenkin sen suuriin jäsenmaihin.

Kahdenvälisiä, ”omia” suhteita Venäjään hoidetaan Suomessa hartiavoimin. Jos kaikki asiat eivät etene, ei pidä syyllistää itseään. Rekkajonot raja-asemilla johtuvat ensisijaisesti Venäjän puolen käsittämättömästä byrokratiasta, josta on puhuttu naapurin kanssa vuosikaudet. ”Tutkimukset”, joissa on haastateltu venäläisiä tahoja, eivät anna aihetta puheisiin naapurisuhteiden huonosta hoidosta, sillä asiaa on katsottava molemmilta puolilta ja venäläiset ovat taipuvaisia selittämään ongelmat muiden syyksi.

Suomen etuna pienenä jäsenmaana on estää suurvaltojen liian pitkälle menevä bilateralismi, asioiden hoitaminen suoraan Moskovan kanssa ohi EU:n. On aivan selvää, että pienet jäsenmaat häviävät, jos kaikki harjoittavat vain ”omaa” Venäjä-politiikkaansa. Silloin meidän ja etenkin Baltian maiden edut syrjäytetään, kun joutuisimme jatkuvasti tapahtuneiden tosiasioiden eteen.

Otetaan esimerkki energiapolitiikasta. Idea Itämeren kaasuputkesta tuli aikanaan esille Suomen puolelta toimiessani pääministerinä. Ensisijaisesti ei ollut kysymys siitä, että Suomi olisi tarvinnut Venäjältä dramaattisesti enemmän maakaasua.

Enemmänkin ajattelimme mahdollisimman kattavan verkon kehittämistä energiansaannin turvaamiseksi Itämeren piirissä. Sen jälkeen kaasun tarve Länsi-Euroopassa on vain kasvanut. Nordstream-kaasuputken mielekkyys perustuu molemminpuoliseen etuun.

Kun Venäjä ja Saksa ovat sopineet Itämeren kaasuputkesta, ei ole mitään järkeä yrittää panna tarpeettomia kapuloita hankkeen rattaisiin. Ympäristöselvitykset on tehtävä, se on kumppanimaissa ymmärrettävä, mutta meillä on vältettävä turhaa byrokratiaa ja riskien liioittelua.

Kirjoittaja toimi pääministerinä 1995-2003 ja eduskunnan puhemiehenä 2003-2007.

Lue kolumni kokonaan SK:sta 15/2008 (ilm. 11.4.2008)