Lipponen: Presidentti sivistys- ja arvojohtajaksi

SKnetin toimitus
Mielipide 6.3.2008 11:15

”Suuri riski sisältyy presidentin henkilöön”, kirjoittaa Paavo Lipponen.

Teksti Paavo Lipponen
(SK 10/2008, ilm. 7.3.2008)

SK netti julkaisee katkelmia Lipposen kolumnista, joka julkaistaan huomenna ilmestyvässä Suomen Kuvalehdessä. Alla voit kommentoida tekstiä.

Ylimpien valtionelinten välisten suhteiden uudelleenarvioinnille on nyt tarjolla ”mahdollisuuksien ikkuna”. Se sulkeutuu vielä kuluvan vuoden aikana, jollei synny tahtotilaa tarkistaa tasavallan presidentin asemaa. Suomi voisi siirtyä pohjoismaiseen ja länsieurooppalaiseen käytäntöön omaksumalla selkeästi parlamentaarisen järjestelmän myös ulkopoliittisessa päätöksenteossa. Presidentillä olisi edelleen tärkeä rooli sivistys- ja arvojohtajana.

Presidentin aseman uudelleenarvioinnin tarve ei johdu tehtävää hoitaneiden henkilöiden toiminnasta. Presidentti Tarja Halonen on entisenä pitkäaikaisena parlamentaarikkona hyvin sisäistänyt nykyisen perustuslain tarkoitukset. Yhteistoiminta on toiminut hyvin kahden instituution, tasavallan presidentin ja hallituksen ulkoasiainvaliokunnan yhteisissä kokouksissa, joissa presidentti johtaa puhetta. Näin vältytään turhalta byrokratialta. Ongelmat liittyvätkin laajempiin puitteisiin ja nykyjärjestelmän sisään rakennettuihin riskeihin.

Suuri riski sisältyy presidentin henkilöön. Niin paljon kuin suorassa kansanvaalissa tapahtuvaa ratkaisua on kunnioitettava, on täysin mahdollista, että mediavetoinen mielipideaalto nostaa presidentiksi henkilön, joka kansaa kosiskellen alkaa puuttua muihinkin kuin toimivaltaansa kuuluviin asioihin tavalla, joka ei olekaan arvojohtajuutta, vaan puhdasta populismia. Sellaisessa asetelmassa parlamentaarisen, pääministerin johtaman hallituksen toiminta vaikeutuisi.

Jos presidentin populismi ulottuisi myös ulkopolitiikkaan, oltaisiin jo suurissa vaikeuksissa. EU-tasolla Suomen asema heikkenisi.
Suomella ei pienenä maana ole varaa siihen, että kansainvälisillä foorumeilla, erityisesti EU:ssa, esiinnytään kaksipäisellä edustuksella. Pääministerillä pitäisi olla parlamentaarisen järjestelmän mukaisesti täydet valtuudet edustaa Suomea kaikissa asioissa. Tässä ei ole kysymys henkilöistä, vaan Suomen vaikutusvallan maksimoimisesta. Pääministerillä on oltava samanlainen asema kuin muilla pohjoismaisilla ja länsieurooppalaisilla kollegoilla.

Presidentti-instituutiolla voi olla tärkeä asema myös länsimaisparlamentaarisessa järjestelmässä. Poliittisista valtaoikeuksista vapaalle presidentille on tarjolla sivistys- ja arvojohtajan rooli. Sellainen on tosiasiassa mahdollinen vain siinä tapauksessa, että presidentillä on korkeintaan reservin luontoista poliittista valtaa.

Kirjoittaja toimi pääministerinä 1995-2003 ja eduskunnan puhemiehenä 2003-2007.

Lue Lipposen kolumni kokonaan SK:sta 10/2008.

Keskustelu

Lipponen voisi katsoa peiliin. Koiviston kaudella ulkoministeri Paavo V. riisuttiin paralamentaarisesta vallasta,kun asianomainen puolusti puolueettomuutta . Eduskunta sivuutettiin kun Holkerin hallitus muodostettiin.Uuudet historiateokset(Rusi,Suomi,Rautkallio) kertovat kaiken. Lipponen ylisti presidentin parlamentaarista otetta 80-luvulla.On vaikea erottaa Lipposen aitoja kantoja poliittisesta laskelmoinnista.Nyt kun demarin aika presidentin linnassa alkaa olla historiaa,on Lipposen mieleen tullut koko instituution riisuminen vallasta,melkein lakkautus.Halosella olisi mahdollisuus olla jo uudenlainen presidentti,mutta linjana on sotkeutua kaikkeen,jossa on demarille voitettavaa.

No ei touhu tätä huonommaksi mene vaikka vähän sekaantuisikin asioihin yli rajojen. Kansa kaipaisi Putinin kaltaista johtajaa, siis todellista johtajaa, on Halonen kylläkin aina välillä osoittanut oikeaa otetta. KENRL G Hägglund olisi hyvä ja edustava seuraava pressa…
Ps. Joskus pitää värittää viivojen yli…

Lipposella, kuten ilmeisesti Holkerillakin, on tätä nykyä julkselta pakkomielteeltä tuntuva yhteinen tavoite: presidentin vallan karsiminen. Tuo Lipposen idea presidentistä sivistys- ja arvojohtajana näyttäisi myös liittyvän ideaan, että hän itse sopii rooliin. Eikö hän ole kertonut tekevänsä kirjan sivistyksestä? Tämä ilmoitus kansalle tuli hiukan omituisen Turun Sanomien tekstin jälkeen. Siinä ”hipit” potkivat leikattuja päitä Helsingissä, mikä oli sivistymätöntä – hippejä kohtaan. Eli tuo sivistys – maan poliitikkojen mukaan – vaatisi ehkä heitä parempia määrittelijöitä. Valopuoli asiassa olisi, että Lipponen presidenttinä – ilman valtaa – olisi hyväksyttävämpi kuin sama aiemmissa toimissa.

Mutta Suomen politiikassa olisi muutakin korjattavaa. Puolueiden rahjoitus on kansainvälisesti todettu pimeäksi asiaksi. Eikö se tule korjata? Yksikään vastuullinen ei ole ottanut mitään vastuuta kansallisesta konkurssista 1991 jälkeen. Eikö se ole skandaali? Ja eikö se tule selvittää?

Niin pikään kuin nämä kysymykset – esimerkiksi – ovat avoimia, niistä vastuullisten ei pitäisi esiintyä arvojen tai sivistyksen määrittelijöinä, ellei Putinin Venäjää ole yhä pidettävä arvojen mittana – kuten ennen Neuvostoliittoa pidettiin politiikan komissaarina. Arvot ovat muuta kuin hiekkalaatikko poliitikoille. Ja sivistys on sitten eri asia – täysin.

Paavo on oikeassa, uskokaa pois! Tämä maa tarvitsee todellakin normaalia järeämmän sivistys- ja arvojohtajan, MUTTA näin vain siinä tapauksessa, että valtioneuvostossa istuu nykyisen pää- sekä ulkoministerin kaltaisia johtajia myös jatkossa. Pitäisikö meidän oikeasti antaa kaikki valta näille husareille, joille nauravat kotimaan lisäksi myös ulkomaiden naurismaan aidat? Minulla on nyt samat vaivat kuin Lipposella vuonna 1975, kun UKK runttasi kasaan ns. hätätilahallitusta. Moiset puheet kivistävät päätäni.

Lipponen ei luota kansaan ja kansa ei luota Lipposeen.Hän valitsi Heinäluoman siinä SDP:n kriisi.Kansan valitsema presidentti Tarja Halonen on luotettava, järki tallella,ei ole ylimielinen kansan suhteen.
Lipposen pelko kansan suhteen on se että hän tietää, ettei oikea tieto ole kansan arvioitavissa, salailua riittää. Tiedämme kyllä Kanervan tekstiviestit ja Vanhasen naisjutut, mutta EU:n perustuslakiehdotuksesta emme saa selvää.
Häkämiehen pitäisi päästä välttämättä sotimaan tai ainakin ostamaan USA:laisia aseita jotta Ike pääsisi taas
tapaamaan Condaa.

Lipponen edustaa Kalevi Sorsan aikana SDP:hen pesiytynytta kovanaamaisuutta.Ruotsin Perssonkin sai tuta.Ruoho ei kasva ison miehen painallusten alta.Puolueen aate on hukassa.Vallasta ei voi luopua vain juopua.

Jospa presidentti onkin vaihteeksi muu kuin sosiaalidemokraatti.Silloin vallan riisuminen sopii Paavolle.On hyvä että joku sanoo mitä kansa ajattelee.

Paavo on oikeassa. Suomen ”kahden lautasen” dilemma EU:ssa on jo riittävän kauan rasittanut meidän imagoamme. Perustuslakimme 93 §:n mukaan valtioneuvosto on vastuussa EU:ssa tehtävien päätösten valmistelusta ja niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä. Lisäksi: Presidentin populistinen ”kansan äänen” kuuntelu on pelkkää pelkuruutta; hänenhän pitäisi laajat tiedot omaavana osoittaa kansalle tulevaisuuden suuntaviivat eikä satunnaisten galluppien perusteella pysyä suomettumislinjalla. Presidentin pitäisi katsoa tulevaisuuteen eikä kansaa nuoleskellen peruutuspeiliin. Kannatan täysin arvojohtajapresidentti-ideaa.

Olen samaa meltä Lipposen kanssa parlamentarismin vahvistamisesta. Parlamentarismin kannalta turha ylimääräinen presidentin virka voitaisiin kuitenkin lakkauttaa. Sivistys ja arvojohtajiksi kelpaavat kaikki korkeasti sivistyneet ja arvovaltaiset johtajat yliopistojen, uskontokuntien, ammattikuntien jne. piiristä.
Presidentti tarkoittaa suomeksi puheenjohtajaa, joten tasavallan presidenti voisi olla eduskunnan ja siis tasavaltaisen hallinnon puheenjohtajohtaja, jolloin hän olisi edustuksellisen demokratian mukaan myös tasavallan poliittinen johtaja.
Nyt hallinto on käytännössä nurinkurisesti, kun eduskunta seuraa hallitusta eikä päin vastoin, vaikka perustuslaki sanoo, että valta kuluu tasavallassa kansalle, jota edustavat kansanedustajat. Hallituksenhan kuuluisi olla toimeenpanija, eikä sääntöjen ja sopimusten luoja. Nykyisen perustuslain mukaankin hallitus tarvitsee työlleen eduskunnan siunauksen.
Jos presidentti olisi eduskunnan ja siis tasavallan johtaja, hänelle hyvin sopisi edustustehtävät, poliittisten linjanvetojen johtaminen sekä säädettyjen lakien ja sopimusten allekirjoittaminen. Eduskunnan tehtävänä olisi tehdä missiot tasavallan pyrkimyksistä ja strategiset linjaukset niiden toteutamiseksi, jotka hallitus sitten toimeenpanee.
Kansa voisi edelleen valita presidentin sopivista ehdokaista samoin kuin se valitsee kansanedustajat.
Eduskunnan työ pitäisi myös saada toimimaan perustehtävän toteuttamiseksi eikä sen sotkemiseksi, kuten esim. tapahtui Kemijärvi-asian puiteissa, jossa oppositio pauhasi sen puolesta että sovittuja lakeja ja käytäntöjä ei noudatettaisikaan. Miksi ollenkaan säätää lakeja ja puhua kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta ja lakien kunnioittamisesta jos kansanedustajat itse etunenässä ovat vaatimasa, että niitä ei ole tarkoitettukaan noudatettavaksi. Edustajat tekevät vaativaa ja vastuullista työtä, joka vaatii paljon osaamista eikä sitä saisi panna ranttaliksi populististen irtopisteiden keruun takia.
Globaalissa maailmassa ja EU:n jäsenenä ulko- ja sisäpoliittiset asiat kietoutuvat toisiinsa, joten sekä eduskunta, että hallitus johtajineen joutuvat toimimaan sekä ulko- että sisäpolitiikan kysymysten parissa. Se vaatii monipuolista osaamista ja soisikin että osaamiseen kiinnitetään huomioita entistä enemmän, kun edustajaehdokkaita valtakunnan korkeimman päättävän elimen työläisiksi etsitään, jonka luomien sääntöjen mukaan joko pärjätään tai huonoja sääntöjä luodessa ei pärjätä kansainvälisessä ympäristössä.
Suomi on 90-vuotiaana täysi-ikäinen vastuullinen toisten kansojen tunnustama toimija kansainvälisessä ympäristössä, joten tulisi myös toimia vastuullisena päättäjänä ja toimijana niissä järjestöissä (EU,NATO,YK) joissa olemme mukana, eikä kulkea ajopuuna muiden päätöksiä odotellen. Ajopuuna kulkemisen aika on ohi, ellei haluta palata altavastaajaksi ja muiden tönittäväksi ja hyväksikäytettäväksi.

TOTTA MOOSES! Eläkeispäivät ovat vain tehneet hyvää Paavo Lipposen ajatuksenjuoksuun.Kolumni (SK 10) toi raikasta tuulahdusta asiaan, johon on syytä suhtautua vakavasti. Presidentin vastuun rajaaminen varsinaisen politiikan ulkopuolelle on vihdoin mahdollista toteuttaa.
Toivottavasti koskaan emme tule kaipaamaan selllaista vuosikymmenien umpioitumista, minkä ylijumalallinen presidentti sai maassamme aikaan. Tuskin enää tarvitsee pelätä kivitystä maan alle, kuten kävi vaikkapa Tuure Junnilan henkilölle ja hänen harrastamalleen totuuden puhumiselle.
Lippsen röntgenkatse näkee ajan erinomaisesti, kun hän kolumnissaan haluaa saatella viimeisetkin rippeet tuosta tuskallisesta ajasta.
Jo pelkästään siksi olisi hyvä säästää tuleville presidenteille edustukselliset tehtävät, että nykyinen politiikka on hyvin moniulotteista ja kapasiteettia kuluttavaa.Jo sen vuoksi, ettei esimerkiksi EU:n huippukokouksissa tarvitsisi selitellä kuokkavieraita omine eväineen, olisi syytä ottaa viimeinen harppaus parlamentarismiin.
Pääministerin johtama hallitus voisi toimia tehokkaammin, kun ei tarvitsisi miettiä mitähän linnassa mietitään.

Halosella olisi ollut mahdollisuus kehittää presidentti-instituutiota. Tämän tehtävän hän laiminlöi.Nyt se on myöhäistä. Äskettäinen eduskunnassa pidetty puhe,jossa hän asettui SDP:n äänitorveksi Kemijärvi-asiassa, osoittaa viime vaiheessa tyhjäksi hänen vaaliteemansa koko kansan presidenttiydestä. Suomen preisdentin asema on näin ollen pakko määritellä tarkoin toivottavsti pian uudistettavassa perustuslaissa. Presidentti voisi olla henkilö,joka muistuttaa tasavallan tärkeistä periaatteista,eikä presidentti voi olla ”kansakunnan naljailija” ja yksittäisten kansalaisten ”nolailija”,jollaiseksi Lipponen kehitti eduskunnan puhemiehen roolia.

Arvovalta- ja sivistysjohtaja-presidentin puolesta puhujat, kertokaa, miten tämä eroaisi nykyisestä Eduskunnan puhemies -instituutiosta, johon poikkeuksetta valitaan – vailla minkäänlaista todellista valtaa – yleistä arvostusta nauttiva kokenut poliitikko? Jos Tasavallan presidentillä ei ole tulevaisuudessa todellista valtaa, ”lausuntoautomaatin” tehtävä voidaan antaa sitten herra Lipposelle – hän hoitaa sitä arvatenkin mielellään! Mitä tulee ”ylijumalaiseen presidenttiin”, jolla tarkoitetaan arvatenkin UKK:ta, niin on turha syyttää kyseistä herraa yksinään. Jokuhan hänelle sen vallan antoi, kunnes Mauno Koivisto oli ensimmäinen, joka pitkään aikaan sitä uskalsi uhmata! Koivisto II ei pysynyt pystyssä vain siksi, että UKK oli jo pelistä pois… Onko todella niin, että Paavo Lipposelle -arvostamalleni entiselle pääministerille – tämä presidentin valtaoikeus-kysymys on poliittinen murhe numero yksi tällä hetkellä? Jos näin on, niin ei pidä ihmetellä, miksi moisten puheenvuorojen jälkeen sosiaalidemokraattien kannatus pysyy yhä edelleen vuoden takaisten eduskuntavaalien tasolla. Jos tahti ei yhtään muutu, niin voipi käydä niin, että nöyryyttä oppositiossa opetellaan vielä vuoden 2011 jälkeenkin ja seuraavan vuoden presidentinvaalit käydään, kuten mm. Mauri Pekkarinen on epäillyt, tyystin porvarillisten ehdokkaiden kesken. No, poliittisessa oppositiossa ei ole kahden lautasen ongelmaa. Siellä on tyydyttävä niihin murusiin, mitä valtaapitävien lautaselta tippuu!

Minusta presidentillä pitää säilyttää nykyisen tasoinen valta.
Mielipide- ja arvojohtaja presidentti voi olla jo nyt. Mikään ei estä presidenttiä esittämästä omia mielipiteitään yhteiskunnan kehityksestä.

Halonen on omia mielipiteitään esittänyt välillä. Tällä viikolla hän hyväksyi presidentin esittelyssä Suomen osallistumisen Naton – nopean toiminnan joukkoihin.

Pelkällä seromoniapresidentillä emme tee mitään.

Halonen otti viimeksi kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, esittämällä kysymyksen, mikä on yritysten yhteiskuntavastuu? Halonen esitti kysymyksen valtiopäivien avajaisissa, helmikuussa 2008.

Minusta presidentistä ei tule tehdä pelkästään seremoniamestaria vaan hänellä tulee säilyttää jotakin valtaoikeuksia.

Meillä on tällä hetkellä nimenomaan sivistys- ja arvojohtaja presidenttinä. Naisten tasaarvopyrkimyksille koko maailmassa on esimerkkinä Suomen presidentti. Arvostelijoita löytyy, milloin ulkonäöstä, vaatetuksesta, työläistaustasta jne, onneksi hän on rohkea ja pitänyt oman viisaan linjansa ja rohkaissut naisia.

Tarja Halosen arvot perustuvat nuorena omaksuttuun sosialistiseen arvomaailmaan. Sosialismilla pyrittiin käytännössä yhden puolueen järjestelmään,jossa ei ollut sijaa tämän järjestelmän arvostelulle.Presidentinvaalien yhteydessä hän korosti olevansa SDP:n vasemmistossa,siis sosialistisessa siivekkeessä.Jos nämä arvot antavat perustan sivistys- ja arvojohtajuudelle, suomalaisten enemmistö tuskin niitä arvoja kannattaa.

Voi Paavo, Paavo! Eiköhän asia nyt kuitenkin ole niin, että yksi puolue saattaa höyrähtää jonkun populistin taakse helpommin, kun kokonainen kansakunta. Tästä löytyy meidänkin maassaamme esimerkkejä. Kaikille tähänastisille presidenteille voidaan antaa arvosana ”hyvä”. (Ehkä Koivistolle vain ”tyydyttävä”). Samaa ei voida sanoa pääministereistä, joiden valtaa nyt halutaan ennestäänkin lisätä. Pääministeriksi valitaan nykyisin suurimman puolueen puheenjohtaja. Oli ”hilkulla” etteikö kokoomus ollut viime vaaleissa suurin puolue. Jos olisi ollut, pääministerinä olisi nyt Jyrki Katainen. En väitä, että juuri hän olisi ollut erityisen huono tähän tehtävään. Tämäkin kuitenkin osoittaa, kuinka pienellä kokemuksella pääministeriksi saattaa päästä. Pidetään vain presidentillä edes nykyinen valta. Kyllä EU:ssa lautasia riittää!

En ole kaikkea tämän savolaisruhtinaan ulosantia tutkinut, mutta jämäkkä on mies , ja paikallaan…
Paikallaan ja omien utopioittensa piinaama sivistyksen
esitaistelija, jota osa typerästä massasta ei ymmärrä,
tai ainakaan minä.
Ihmettelen keille ja mille ryhmille, nämä melkein päivittäiset ”Kansa taisteli,Paavo kertoo miten olisi pitänyt taistella”, jorinat on suunnattu.
Näissä, Luojan kiitos, ainakin jonkin verran henkilön puhenopeuden voittavissa ulosanneissa toistuu kateus siitä mitä ei voi saavuttaa, eu ja jokin ”länsimaalaisparlamenttisuus”.
Kertoisi, nyt kun aikaa on, vähän enemmän siitä parlamenttarismista, kuinka asioita oikeasti hoidellaa
eu:n suuntaan, pohjoisenulottuvuuden eu mestari kun on,
osasi jo kertoa, että edustus eu.ssa on kalliisti kaksipäinen, muuhan on halpaa?
No,taitaa vielä kiireitä riittää Hanasaarenkultturikeskuksen ja svenska.nu projektien kanssa, ei sitä muuten saada kansaa sivistettyä sille tasolle, että tajuaisi oman parhaansa…
Ei ihan kaikkea pidäkään kertoa, tieto kun lisää kuulemma tuskaa, mutta jättäisi kertomatta …

Julkinen pakkomielle tosiaan. Taitavat olevan Goebbelsin opit käytössä: Kun sitä tarpeeksi toistetaan, tulee siitä totuus.

Yksikään maa ei tarvitse kallista ja näkyvää presidentti-instituutiota, jolla ei ole valtaa. Eihän sellaisessa ole mitään järkeä. Minä en suostu maksaamaan sellaista verorahoillani! Presidentti olkoon sivistys- ja arvojohtaja mutta myös paljon muuta.

On käsittämätöntä, että hanketta perustellaan demokratialla. Hallitus ja pääministeri huseeraavat miten sattuvat puoluepolitiikan viidakossa, eikä kansalla ole mitään takeita siitä, että se saa, mitä tilasi. Presidentti sen sijaan on valittu suoralla kansanvaalilla. Ja niin on hyvä.

”On täysin mahdollista, että mediavetoinen mielipideaalto nostaa presidentiksi henkilön, joka kansaa kosiskellen…” Millä tavalla hallitus ja pääministeri ovat tältä ilmiöltä suojassa varsinkin näin pääministerivaalien aikakautena?

Populismia? Sitä voisi kutsua myös kansan kuuntelemiseksi ja kunnioittamiseksi. Näitä hyveitä ei hallituksella ja pääministerillä ole. Vanhanen on hyvä esimerkki: ”hys hys, luottakaa kuulkaas te vain siihen, että kyllä me tiedämme ja hoidamme…”

Enkä ymmärrä jupinaa kaksipäisestä edustuksesta. Kielletäänkö se EU:n instituutioissa? Ei. Se että suurta osaa muita maita edustaa vain yksi ei ole syy, miksi niin pitäisi olla myös Suomessa. Tärkeää on se, että ajetaan yhtä Suomen etujen mukaista linjaa.

Miksi Suomen pääministerillä pitää olla sama asema kuin muilla pohjoismaisilla ja länsieurooppalaisilla kollegoilla? Miten Suomea voi edes verrata perustuslailliseen monarkiaan, jossa kuninkuus periytyy? Montakohan aidosti pääministerivetoista tasavaltaa joukossa on? Presidentinlynkkaajien puheista voisi päätellä, että 24/25.

Jos nykyinen järjestelmä aiheuttaa valtaristiriitoja ja sekaannuksia, annetaan presidentille lisää valtaa.