Lipponen: Presidentti sivistys- ja arvojohtajaksi

”Suuri riski sisältyy presidentin henkilöön”, kirjoittaa Paavo Lipponen.

Teksti Paavo Lipponen
(SK 10/2008, ilm. 7.3.2008)

SK netti julkaisee katkelmia Lipposen kolumnista, joka julkaistaan huomenna ilmestyvässä Suomen Kuvalehdessä. Alla voit kommentoida tekstiä.

Ylimpien valtionelinten välisten suhteiden uudelleenarvioinnille on nyt tarjolla ”mahdollisuuksien ikkuna”. Se sulkeutuu vielä kuluvan vuoden aikana, jollei synny tahtotilaa tarkistaa tasavallan presidentin asemaa. Suomi voisi siirtyä pohjoismaiseen ja länsieurooppalaiseen käytäntöön omaksumalla selkeästi parlamentaarisen järjestelmän myös ulkopoliittisessa päätöksenteossa. Presidentillä olisi edelleen tärkeä rooli sivistys- ja arvojohtajana.

Presidentin aseman uudelleenarvioinnin tarve ei johdu tehtävää hoitaneiden henkilöiden toiminnasta. Presidentti Tarja Halonen on entisenä pitkäaikaisena parlamentaarikkona hyvin sisäistänyt nykyisen perustuslain tarkoitukset. Yhteistoiminta on toiminut hyvin kahden instituution, tasavallan presidentin ja hallituksen ulkoasiainvaliokunnan yhteisissä kokouksissa, joissa presidentti johtaa puhetta. Näin vältytään turhalta byrokratialta. Ongelmat liittyvätkin laajempiin puitteisiin ja nykyjärjestelmän sisään rakennettuihin riskeihin.

Suuri riski sisältyy presidentin henkilöön. Niin paljon kuin suorassa kansanvaalissa tapahtuvaa ratkaisua on kunnioitettava, on täysin mahdollista, että mediavetoinen mielipideaalto nostaa presidentiksi henkilön, joka kansaa kosiskellen alkaa puuttua muihinkin kuin toimivaltaansa kuuluviin asioihin tavalla, joka ei olekaan arvojohtajuutta, vaan puhdasta populismia. Sellaisessa asetelmassa parlamentaarisen, pääministerin johtaman hallituksen toiminta vaikeutuisi.

Jos presidentin populismi ulottuisi myös ulkopolitiikkaan, oltaisiin jo suurissa vaikeuksissa. EU-tasolla Suomen asema heikkenisi.
Suomella ei pienenä maana ole varaa siihen, että kansainvälisillä foorumeilla, erityisesti EU:ssa, esiinnytään kaksipäisellä edustuksella. Pääministerillä pitäisi olla parlamentaarisen järjestelmän mukaisesti täydet valtuudet edustaa Suomea kaikissa asioissa. Tässä ei ole kysymys henkilöistä, vaan Suomen vaikutusvallan maksimoimisesta. Pääministerillä on oltava samanlainen asema kuin muilla pohjoismaisilla ja länsieurooppalaisilla kollegoilla.

Presidentti-instituutiolla voi olla tärkeä asema myös länsimaisparlamentaarisessa järjestelmässä. Poliittisista valtaoikeuksista vapaalle presidentille on tarjolla sivistys- ja arvojohtajan rooli. Sellainen on tosiasiassa mahdollinen vain siinä tapauksessa, että presidentillä on korkeintaan reservin luontoista poliittista valtaa.

Kirjoittaja toimi pääministerinä 1995-2003 ja eduskunnan puhemiehenä 2003-2007.

Lue Lipposen kolumni kokonaan SK:sta 10/2008.