Lipponen: Nurmijärvi-ilmiö on pysäytettävä

SKnetin toimitus
Mielipide 8.2.2008 13:08

Helsingin seutu on harvaan asuttua Siperiaa verrattuna vaikkapa Tukholmaan, arvioi kolumnistimme Paavo Lipponen.

”Kaupunkisuunnittelussa on kysymys elämisen laadusta. Nurmijärvi-ideologia tarkoittaa metsäläistä pyrkimystä omaan mökkiin järven rannalle siten, että naapurit ovat mahdollisimman kaukana. Suurin osa ihmisistä tarvitsee kuitenkin palvelut läheltä ja mahdollisimman vähän päivittäistä matkustamista. Raiteilla pääsee nopeasti myös kulttuuripalvelujen äärelle. Norman Fosterin filosofian pohjalta uusiin tiiviisiin yhdyskuntiin tulisi suunnitella mahdollisimman laadukkaat julkiset tilat muun muassa nuorison viihtymisen takaamiseksi.

Urbaani elämäntapa on ekologisempaa kuin haja-asuminen. Kulttuurin suuret saavutukset syntyvät siellä, missä ihmiset kohtaavat. Suomalaisen on kuitenkin päästävä myös lähelle luontoa. Tiivis yhdyskuntarakenne nimenomaan säästää suuremmat alueet suojelulle ja virkistykselle. Maan eri osien haja-asutusalueista pitää huolehtia ja myös voidaan huolehtia sitä paremmin, mitä järkevämmin keskuksia kehitetään.”

Katkelma Paavo Lipposen kolumnista SK 6/2008

Oletko kirjoittajan kanssa samaa mieltä?

Keskustelu

Miksi sellaista perusasiaa kuin hyvää kaupunkiympäristöä pitää puolustella höttöisällä puheella ”kulttuurista”? Eikö lapsilla ole oikeutta kävellä tai pyöräillä kavereidensa luo tai harrastamaan ilman pelkoa auton alle jäämisestä? Eikö työssäkäyvällä ole oikeutta käyttää vähää vapaa-aikaansa johonkin muuhunkin kuin kehätiellä istumiseen? Mihin perustuu se ajatus, että hyvään elämään kuuluu kymmenien kilometrien edestakainen ajelu joka ikinen päivä? Se on jo tarpeeksi pahaa, että nelikymppiset tekevät itsestään sydäntautipotilaita täydellisen autoriippuvaisella elämäntavallaan; vielä pahempaa on se, että heidän lapsensa eivät osaa kuvitellakaan menevänsä harrastuksiinsa mitenkään muuten kuin auton takapenkillä.

Asia ei ole uusi, vaan siitä ovat kirjoittaneet aikaisemmin niin Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen kuin myös kansanedustaja Osmo Soininvaara. Olisi ehkä eduksi, jos 2/3 haluaisi asua kerrostalossa ja vain 1/3 pientalossa erillään. Ei ole kovinkaan omassa kodissa asumista se, että tontti on vain 800 m2 – 2 000 m2. Helpoin kompromissi olisi ehkä rivitalo.

Suomalaiset eivät enää taida suuresti haaveilla punaisesta tuvasta ja perunamaasta keskellä kaupunkia. Halutaanko nyt rivitaloa hyvien kulkuyhteyksin päässä kauppakeskuksesta? Lipponen uskoo kohtaamisten voimaan – niin minäkin, mutta sellaisia voi tapahtua niin kulttuuritilaisuuksissa, kirkoissa kuin kauppakeskussakin. Uitetun rotan kanssa olen samaa mieltä siitä, että autoistuva kaupungistuminen vie meidät ainakin henkisesti tuhoon, jos ei fyysisestikin.

Lipposen kolumni on tyypillinen 60-luvulle jämähtäneen soliaalidemokraatin käsitys yhteiskunnasta ja väärinkäsitys siitä, mitä kansalaiset oikeasti haluavat. Nuorten SDP:n karttaminen on hyvä esimerkki siitä, että tällainen luontoa ja normaalia Luojamme luomaa ympäristöä tuhoava kehitys on pysäytettaävä, eikä sitä missään tapauksessa pidä kiihdyttää. Tiheämpi asutus toisi vielä lisää pistekuormaa saasteitten muodossa jo muutenkin esimerkiksi huonosta ilmasta ja ulkoilumahdollisuuksien puuttumisesta kärsiville alueille. Alueet sitä paitsi ennen pitkää slummiutuisivat, kun vähänkään fiksumpi ja varakkaampi väestö asettuisi muualle asumaan. Lipposen ajattelutapa on täysin käsittämätön ja vanhanaikainen tulevaisuuden kehitystä ajatellen, kun jo nykyisessä tietoyhteiskunnassa useimmat asiat ovat ajasta ja paikasta riippumattomia. Lipponen ilmeisesti odottaa väestönkin Kauko-Itään muuttamista? Kyllä Lipposen kannattaisi jo vihdoinkin unohtaa Karl Marxin opit, vaikka vanhoilla miehillä onkin taipumus palata juurilleen. Toivottavasti koko puolue ei palaa Fosssaan.

Ajatus tiiviistä yhdyskuntarakenteesta on kaunis ja kannatettava, jos maailma olisi täydellinen Eiran ja Töölön kaltaisine asuinpaikkoineen. Oikeassa maailmassa tilanne on toinen, sillä varsinkin lähimenneisyydessä on yleistynyt täydellinen piittamattomuus muiden ihmisten asumisviihtyvyydestä. Tavanomaisissa kerrostaloissa mekastetaan ja juopotellaan ympäri vuorokauden, eikä taloyhtiöillä vaikuta olevan todellisia mahdollisuuksia asian korjaamiseksi. Omat kokemukseni ovat sellaisia, että asumisrauhan saavuttamiseksi muutan todennäköisesti jo lähitulevaisuudessa kauas keskustan kerrostalosta, jossa asuessa autoakaan ei ole tarvinnut. Tulevaisuudessa köröttelen maaseudun rauhasta asioimaan 30 km päähän maitokauppaan yksin omalla autollani, joka maanteillä kaahaavien rattijuoppojen varalta on tietenkin karjaraudoilla suojattu 2000 kg painava amerikkalainen tms. maasturi.

Vanha valtiomies on oikeassa. Yksi vertaus: Italia, tuo länsimaisen kulttuurin kehto, on aivan saman suuruinen pinta-alaltaan kuin Suomi. Siellä asuu kuitenkin 11 (yksitoista) kertaa enemmän ihmisiä kuin meillä, vaikka maasta on huomattava osa rakentamiselle kelvotonta vuoristoa. Ja tätä maata ja sen elämää käyvät miljoonat turistit ihastelemassa kaikkialta maailmasta. Ja niinhän me käymme nauttimassa vanhan Rauman tai Porvoon tai Naantalin ym. kaupunkirakenteesta. Toivottavasti kaupunkisuunnittelijat ryhdistäytyvät. Paljon kertoo myös se, että asunnot tiheästi rakennetuissa kaupunkien osissa ovat erittäin haluttuja ja sen tähden myös kaikkein kalleimpia. Lisää oikeata kaupunkikulttuuria!

Mielenkiintoista asiassa on se, miten sosiaalisilla subventiolla elävät syrjäytyneet ja maahanmuuttajat pystyvät asumaan Helsingin keskustassa ja sen välittömässä läheisyydessä olevissa kaupungin osissa (kuten esimerkiksi Ruoholahdessa)?

Lipponen esittää väittämän, jossa näkyy kokonaiskuvan puuttuminen ja yhteiskunnalle vaarallinen yhtenäistävä kehitys. Poliitikkojen kannalta on edullista ajatella että ihmiset ovat käsiteltävissä suurina ryhminä ja ns kulttuuri on usein verhottua mielipiteiden muokkausta ja yhtenäistämistä. Suomen yhteiskuntarakenteen raju muutos 60 ja 70-luvulla pitäisi muistaa, koska sen laskuja me maksamme nyt syrjäytyneinä ihmisinä ja lähiöiden rappeutuvina kauppakeskuksina ja huumeongelmana. Samalla kun ihannoidaan urbaanin kaupunkiasumisen luontoystävällisyyttä taidetaan unohtaa huonolla politiikalla aikaansaadut maaseuturakenteen ongelmat.Vauraat kuntakeskukset ja maaseutuyhteiskunta elättivät Suomen vielä jonkinaikaa sitten, nyt olemme vaarallisesti palveluyhteiskunnan verotulojen varassa, toistemme paitoja pesemällä emme elä. Lipposen kaltaiset pitkänlinjan poliitikot ovat vastuussa tilanteesta johon olemme ajautumassa, kun maaseutu ja alueelliset keskukset kuihtuvat pois. Pelkällä helsinkiläisellä kulttuurilla ei Suomi elä. Energiapolitiikan ja yhteiskuntapolitiikan tulee kulkea käsi kädessä.On kiva olla vihreä helsingissä ja ajatella olevansa ekoihminen,samalla toinen ajaa metsäkonetta ja kasvattaa karjaa ja on syntinen,mutta hän ruokkii meidät,jotka esitämme ajatuksiamme netissä.

Lipponen on edelleen virkistävällä tavalla näkijä. Ovat harvassa nykyään. Olen kutakuinkin kaikesta nyt kirjoittamastaan samaa mieltä.

Pohjois-Karjalasta on hyvä säätää ruuhkamaksuja pk-seudulle. Eivät satu omaan vaalipiiriin, mutta niillä rahoilla voi sinne jonkun siltarummun kuitenkin. Vastenmielistä näpertelyä.

Hyvä Paavo! Lisää näkemyksiä vaan kehiin. Niitä tarvitaan.

Järkyttävä tuo Lipposen ajatuksen tuote. Ihmisillä pitää olla vapaus valita asuinpaikkansa. Onko kaupunkilaisten viikonloppumökkeily toiselle puolelle Suomea sitten ekologista? Ahtaasti asumisen ongelmat on nähty eripuolilla maailmaa. Siinä sosiaalidemokraatit saavat sitten valvoa ja paapoa oikein urakalla. Maaseutu tyhjäksi ja kaikki suuriin kaupunkeihin. Siinä meillä tulevaiden visio. Muistaakseni jossakin maailmankolkassa on toimittu kauan sitten jo noin, tosin sielläkin on sittemmin herätty. Suosittelisin maaseutumatkailua, jotta maailmankatsomus hiukan avartuisi.

Kommentit osoittavat suurimmalta osalta, etteivät kommentoijat ole realisteja, niin kuin ei Lipponenkaan tässä asiassa, Nato-kannassaan hän kylläkin on täysin oikeassa. Nato-kanta ei tässä jutussa ilmennyt, mutta totean sen siksi, ettei kritiikkini kohdistu henkilöön, vaan asiaan.
Inhimillinen viihtyisä, luonnon keskellä oleva asuinympäristö lienee kuitenkin kansan enemmistön haluama asuinympäristö. Näinhän asuvat esimerkiksi Antti Kalliomäki (sd, Vantaa), Markku Sistonen, sd, kaupungin valtuuston puheenjohtaja, Espoo. Kannattaisi SDP:ssäkin miettiä kannanottoja hieman tarkemmin, eikä pyrkiä tuhoamaan ympäristöä liian tiheällä asuttamisella, joka slummiuttaa alueet ja aiheuttaa tavattomat ympäristöhaitat. Hyvin suunniteltu, luontoon sopeutettu asuinympäristö on oikea ratkaisu pk-seudunkin asuttamisessa. Se kyllä vaatii hyvin ja joustavasti toimivaa joukkoliikennettä, joka toteutetaan nopeasti esimerkiksi Länsiväylän ja Turunväylän yläpuolella kulkevilla, kiskon kannattamilla, miehittämättömillä kuljetusmoduuleilla, joita ohjataan modernilla ITC, logistiikka ja telematiikka-tekniikalla. Metro pitää unohtaa ilmaston muutoksenkin vuoksi, mutta myös kustannusten vuoksi. Metron itäpääkin jouduttaneen sulkemaan vedenpinnan nousun vuoksi ennenpitkää.

Paljon kommentteja mitä Lipponen kertoi, mutta vähemmän analysointia siitä mitä jätti kertomatta tai pohtimatta. Miksi kaikki ovat niin pääkaupunki keskeisiä? Miksei lähdetä hajasijoittamaan yritystoimintaa erilaisin porkkanoin maakuntiin ja näin saada ihmisille heidän tavoittelemia asuinympäristöjä sekä lyhyempiä työmatkoja. Työssäkäynti matkat ovat aivan toisenlaisia Kajaanissa kuin pk-seudulla. Lisäksi joissain paikoissa ei tarvitsi edes rakentaa infrastruktuuria uusiksi. Pk-seudun verotusta pitäisi kiristää erilaisin osoitetuin haittaveroin, jonka jälkeen sinne ei olisi tarve muuttaa. Yliopistot ehdottomasti pois pk-seudulta, koska jo pelkästään vapauttaisi asuntoja työntekijöille. Mahdollisuuksia muuttaa toimintaa on paljon, mutta se edellyttäisi elitiiltä muuttoa, joten se ei tule toteutumaan.

Nimimerkki TOH vetäisi suorastaan lipposmaisen ihailtavasti kepulaiset mainitsemiensa ongelmien syyksi. Pääkaupunkiseudun kuntien yhdistymiselle kepu ei voi olla este, koska puolueen kannatus Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on hyvin vaatimaton. Sipoossa taas valtaa pitää RKP, eikä missään pääkaupunkiseudun kehyskunnassa kepulaisilla ole määräävää asemaa. Tilastojen kertoma karu todellisuus itse asiassa on, että yhdistyvät kunnat ovat periferian kepuvaltaisia kuntia.

Itsekin kannatan pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä. Todennäköisesti julkinen liikenne toimisi sen jälkeen huomattavasti paremmin, ja voisinpa ehkä minäkin luopua auton käytöstä työmatkoillani. Kepua hirttämällä tosin asia ei etene.

Ristiriitainen olo. Tosiasia: nuorison valumista etelään, ennenmuuta pääk.seudulle, ei pidätä mikään. He lähtevät just kun pääsevät. Pääk.seutu on nykyisin kaikkien meidän suomalaisten toinen koti. Siellä käydään viikonloppuisin tuosta vaan, Oulun pohjoispuoleltakin, jopa omin autoin. Ihmisten ajattelu on avartunut: voi rakastaa Hgissä asumista vaikka asuisikin parhaillaan jossain pikkupaikassa. TOinen jalka voi olla siellä ja toinen täällä, ja sama laajakaista tuo koko maailman kotiin. Edellytys: jonkinasteinen palvelutaso säilyy, että lääkäriin pääsee, ja edellytys myös, että työpaikka löytyy, ja nämä kaksi edellytystä ovat riippuvaiset toisistaan. Paavo, olet liian kategorinen. Se ei ole joko-tai, vaan sekä-että – ainakin niille meistä, jotka ovat kokeneet molemmat. Ns syvän maaseudun olen itsekin henkisesti ”luovuttanut”, mutta se että kirkonkylät ja pikkukaupungit kuolisivat, se nyt olisi historiallisestikin omituinen kehityskulku.

Ne kaupungit, joissa asuu 50% maailman väestöstä, kuluttavat 80% energiasta. Ei kovin ekologista. Uskoisin, että porvoolaisen ekologinen jalanjälki on helsinkiläistä pienempi, vaikka hän kävisi Helsingissä töissäkin. Suurkaupunkeihin pitää rakentaa paljon sellaista, mitä pienessä ei tarvita.
Minkään suurkaupungin kasvu vallilleen päästyään ei myöskään ole pysähtynyt siihen idylliseen Töölö-vaiheeseen, laidoille tulee aina ongelma-alueita.
Joku viittasi Italiaan – tarkoittikohan hän Napolia?

Olen osittain samaa mieltä. Paavon ajatukset tarjoavat mielestäni eräänlaista korjausliikettä epäonnistuneelle kaupunkisuunnittelullemme. Helsinki ympäristöineen on maailman mittapuussa aika pieni kaupunki, mutta suuren kaupungin ongelmin. Kärjistäen näyttää siltä, että pieneen maahan piti saada yksi city rakentaen ison kaupungin tunnusmerkit, mutta unohtaen asukkaiden tarpeet ja viihtyminen. — Uskon, että vääjäämätön energian hinnan nousu polarisoi yhdyskuntarakennetta: kaupungit tiivistyvät ja maaseutu elää tiiviimmin harmoniassa luonnon kanssa. Tuo polarisaatio säästää luontoa ja energiaa kummassakin päässä, mutta pelastaako se mitään, on jo toinen juttu.

Lipponen on oikeassa, vaikka en kaupungissa asu. Lipposen mielipiteet ovat tässä selvästi epäpoliittisia enkä voi ymmärtää miksi joku tässäkin näkee esim. 60-luvun demaripolitiikkaa.
Huomiotani kiinnitti myös hänen ilmastonmuutoksen aiheuttaman energiatuotannon proplematiikan hyvä analysointi. Liian monella energiakeskustelijalta on tuulimyllytys irroittanut jalat maasta, ehkä Lipposen elopaino on tässä asiassa auttanut.

Hyvä sitä on ent. Pääministerin patistaa kansalaisia tiiviiseen asumiseen kun itse asuu ydinkeskustassa, lähellä eduskuntataloa eikä tarvirtse etsiskellä autoaan aamuisin pitkin katuja, se on varmassa tallessa valtion tallissa. Pitäis hänenkin, paljon matkustaneena nähdä kuinka vaikka, hänen niin kovin ylistämässään Saksassa, on suuremmisakin kaupungeissa parkkitilaa kävelymatkojen päässä keskustasta. On puistoja joka puolella ja tilaa ihmisille liikkua ulkona. Miten tuota Helsingin keskustaa enää voi saada tiiviimmäksi kun ei löydy autolle tilaa, asutonhan jokainen perhe jossain vaiheessa kuitenkin tarvitsee, kun kaikilla ei ole sitä virka-autoa käytettävissä. Pysäköinti useimmissa Saksan kaupungeissa maksaa n. viisi euroa päivältä kun Helsingissä saman summan saa maksaa tunnista.
Kun Lipponen vertaa Helsinkiä Tukholmaan niin voisi hän myös myöntää että sielläkin voi pysäköidä kävelymatkan päähän vaikka ei ehkä niin halvalla kuin Saksassa ja puistoja ulkoiluun enemmän kuin meillä maa-aluetta koko ydin´helsingissä. Kun kaupunki on luovuttanut pysäköintiliiketoiminnan, katu- ja toripysäköintiä lukuunottamatta yksityiselle taholle ei kummallakaan taholla ole mielenkiintoa ratkaista pysäköintiongelmaa. On paljon parempi nauttia hyvästä tuotosta ja olla rakentamatta liikaa tilaa autoille. Toisella puolella vastustaa vihreä politiikka ja mahtaako toisella puolella vallita hintakartelli, kysyn vaan.

Tiiviimpi yhdyskuntarakenne on varmasti suomalaisten etu.
Miksi ihmiset pitää ripotella kauaksi palveluista. Nykyistä tiheämpi yhdyskuntarakenne on myös luonnon kannalta parempi vaihtoehto.

Mitä enemmä liikennettä, sitä suuremmat päästöt ja haitat luonnolle. Luonnon kuormitusta voidaan vähentää mikäli ihmisille suunnitellaan asuinalueet lähelle palveluita.

Olen todella samaa mieltä Lipposen kanssa, että Kainuun metsiä hakkaavalle metsurille kuuluu olla oikeus asua Helsingissä ja käydä joka ilta Kansallisteatterissa ja saada lapsensa kouluun Helsinkiin. Järjestetään sitten kaikille Pohjoisen metsureille ja kaivosmiehille kuljetus vaikka helikopterilla joka aamu ja ilta niin ajoissa, ettei vain jää teatterin alkunäytös näkemättä. Ei Kolarissa ja Pajalassakaan rautakaivoksilla eikä varmaan Kittilän kuitakaivoksillakaan ole iltaisin harrastusmahdollisuuksia. Kaikille työmiesten samat oikeudet kuin Lipposen uusperheen lapsillekin. Leivät tietenkin voisi ostaa vaikka Venäjän ylituotantoviljasta leivotusta rukiista ja vehnästä.