Lipponen: EU kestää vain tiivistymällä

SKnetin toimitus
Mielipide 24.7.2008 13:47

Euroopan unionia vaivaavat populismi, ympäristöfundamentalismi ja protektionismi, arvioi Paavo Lipponen kolumnissaan.

Seuraavassa otteita Lipposen kirjoituksesta (SK 30/2008; ilm. 25.7.2008):

Ulkoministeri Alexander Stubbin esitellessä Washingtonissa Euroopan unionia supervaltana EU näytti lähinnä poliittiselta kääpiöltä isäntämaan USA:n rinnalla. Irlannin kansanäänestyksen ”ei” uudelle perussopimukselle vain terävöitti kuvaa EU:n tilasta. Ranskan puheenjohtajuudelle asetetaan suuria toiveita, mutta ne ovat ylimitoitettuja. On aika palata peruskysymyksiin EU:n tavoitteesta ja toimintatavasta.

Presidentti Nicolas Sarkozy avasi Ranskan puheenjohtajuuden näyttävällä Välimeren huippukokouksella Pariisissa. Tuloksena on ”Välimeren unioni”, johon kuuluvat kaikki unionin jäsenmaat sekä kymmenen Välimeren piirin yhteistyövaltiota Marokosta Israeliin. Uutta yhteisöä hallinnoimaan perustetaan sihteeristö ja siihen ohjataan EU:n rahoitusta.

Sarkozyn Välimeri-aloite on otettava vastaan avoimella mielellä, mutta siihen liittyy merkittävä ongelma, strateginen tarkoitus: tähtääkö se unionin laajentumiseen Välimeren piirissä, vai päinvastoin mahdollisten tulevien jäsenmaiden kuten Turkin sulkemiseen omaan karsinaansa, vailla jäsenyysperspektiiviä? Kaikesta päätellen jälkimmäinen on aloitteen todellinen motiivi. Siinä tapauksessa voi kysyä, onko EU hukkaamassa sekä oman tarkoituksensa että strategiansa globaalina toimijana.

EU ei ole eikä siitä näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa tule sotilaallista supervaltaa USA:n ja Venäjän rinnalle. Yhteinen puolustus voi olla uskottava vain yhteistä politiikkaa harjoittavassa unionissa, jolla on liittovaltionomainen rakenne. EU:n kehittyessä perussopimuksen hengessä ”kohti yhä tiiviimpää unionia” yhteisöä on vahvistettava käyttämällä sen suurimpia vahvuuksia. Niistä merkittävin on kyky laajentua rauhan, vakauden, hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien yhteisönä. Sitä mukaa kun EU:n lähialueen maat omaksuvat unionin perusarvot ja viime kädessä täyttävät ehdot, ne voivat liittyä jäseniksi. Jäsenyyttä ei tyrkytetä yhdellekään naapurille, vaan se vaatii aktiivista pyrkimystä. Kun näin toimitaan, EU voi tulla hakijamaata vastaan.

EU tarvitsee johtajuutta yhteisön kehittämiseksi, yhteisen politiikan vahvistamiseksi ja laajentumisen edellytysten vahvistamiseksi. Nyt unionia vaivaa kolme ”ismiä”: laajentumista jarruttaa kansaa kosiskeleva populismi, järkevää ilmasto- ja energiapolitiikkaa sabotoi ympäristöfundamentalismi, suurvalta-aseman saavuttamista keskeisen vahvuuden, kauppapolitiikan alalla kampittaa protektionismi. Uskottava johtajuus voidaan rakentaa vain löytämällä tasapaino määrätietoisen, tavoitteellisen toiminnan ja kansalaisten hyväksynnän välille. EU:n politiikkaa on perusteltava paremmin, suurten maiden suurten päälliköiden on omaksuttava uudenlainen asenne muihin jäsenmaihin. EU ei tarvitse puheenjohtajaa, joka keskittyy esiintymään G8 -perhekuvassa, vaan sellaista johtoa, joka systemaattisesti käy kuuntelemassa jäsenmaiden huolia niiden pääkaupungeissa.

EU:n kansalaisilla on yksinkertaisesti ollut liian paljon sulatettavaa: unionin historian suurin laajentuminen, perussopimuksen uudistaminen ja sisäisten reformien paine. Populistipoliitikoille on ollut liian helppoa tehdä EU:sta syntipukki asioille, kuten julkisen talouden vakauttamiselle, jotka olisivat välttämättömiä Lissabonin strategiasta riippumatta. Jäsenmaille on jätettävä enemmän tilaa omille ratkaisuille EU:n nykyisessä ilmasto- ja energiapolitiikassa.

Laajentumiseen tulee luonnollinen tauko. Kroatian jäsenyys on turvattava ja tuettava muiden Balkanin maiden jäsenyysprosessia. Turkin jäsenyyskysymyksen ratkaisuun on vielä vuosia aikaa, joten Turkkia ei tarvitse nöyryyttää EU-kansalaisten huolten huomioonottamiseksi. Kauppapolitiikassa Dohan kierroksen loppuun saattaminen on kaikkien etu, nyt entistä selvemmin, kun maailmantalous tarvitsee uutta kasvusysäystä. Vai halutaanko, että EU hoitaa kehitysmaiden ongelmia pelkällä kehitysavulla ja rakentaa köyhille entistä korkeampia piikkilankaesteitä, jotta pysyisivät poissa EU:n porteilta?

Suunnitelma B? EU:n tulee nyt keskittyä saamaan aikaan tuloksia sen sijaan, että jatkuvasti asetetaan uusia tavoitteita, joista jo päätettäessä tiedetään, ettei niitä voida toteuttaa. Perussopimuksen ratifiointiprosessia on syytä jatkaa, mutta jos se ei etene, ei sitä kannata väkisin viedä eteenpäin. Johtajuuskriisiin on löydettävä ratkaisu, sillä nykyisellä menolla kansalaisten luottamus vain heikkenee. Jäsenmaita ei voi kohdella niin kuin Irlantia, jota Ranskan ulkoministeri uhkaili ennen kansanäänestystä. Komissio on periaatteessa pienten jäsenmaiden ystävä, mutta ilman poliittista johtoa byrokratiassa kiehuva hype ja besserwisserismi pääsevät valloilleen. Jokaisessa jäsenmaassa, etenkin johtajuuttaan itsestään selvänä pitävissä suurissa kuten Saksassa ja Ranskassa, on mentävä peilin eteen.

Kolumnisti toimi pääministerinä 1995-2003 ja eduskunnan puhemiehenä 2003-2007.

Keskustelu

Tosi on, että ympäristöverot kaivavat maata kansalaisten alta. Täysin järjetön ja hirven kallis taistelu ilmaston muuttumista vastaan on pääosin ulkosyntyistä, mutta toki meilläkin on uhkakuvilla intoilevia riittämiin. Maapallon ilmasto on jatkuvassa muutostilassa ja se on normaali tilanne. Täysin muuttumaton ilmasto olisi todella huolestuttava.

EU tiivistyy,kun siihen kohdistuu ulkopuolinen uhka.
Kukin maa pelaa omaa peliään, kun on saatava öljyä,ruokaa ja valtaa. Jos uhka kohdistuu kaikkiin yhdistyminen tapahtuu. Visio kauppasota, terrorismi tai muu uhka johtaa yhdistymiseen. Onko yhdistyminen järkevää vai itsetarkoitus? talous romahtaa jos EU on liian löyhä. Bulkaria on jo liikaa.

EU liittovaltiona olisi jo melkeinpä nyt maailman toinen supervalta Yhdysvaltojen ohella ja maailman toiseksi suurin sotilasmahti nimittäin Venäjä ei kyllä ole asemahdiltaan supervalta vaan pelkkä suurvalta. EUn muodostuminen liittovaltioksi tuskin tulee vielä lähivuosina useiden erilaisten ongelmien myötä tapahtumaan, mutta kuten jo joku tuossa ylempänä mainitsi, että jokin suuri negatiivinen tapahtuma voi mahdollisesti kuitenkin liittovaltioprosessin laukaista käyntiin ”ennen”aikojaan.

EU AJAUTUU KOHTI VÄÄJÄMÄTÖNTÄ HAJOAMISTA. Paavo Lipponen kysyi kolumnissaan, että onko EU hukkaamassa sekä oman tarkoituksensa että strategiansa globaalina toimijana.

Mielestäni oikea vastaus kysymykseen on KYLLÄ. Se ei tosin ainoastaan johdu laajenemisen ongelmista, joista kolumnissa kysymykseen oli päädytty, vaan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että hyödyt jäsenyydestä muille (vanhoille jäsenmaille) ovat tulevaisuudessa vähentymässä radikaalisti.

Hyötyjen vähentyminen johtuu, että EU ei yksin vastaa jäsenmaiden (ja kansalaisten) tarpeisiin eli turvallisuuden tunteen lisäämiseen. Turvallisuuden tunteen parantuminen on onnistunut osin taloudellisella puolella, mutta muut turvallisuuden elementit (sotilaallinen, sisäpoliittinen jne.) joudutaan hoitamaan muissa instansseissa. Osallistuminen monen tahon päätöksentekoon vähentää tehokkuutta, joten tässäkin on tehtävä valintoja. Kysymys kuuluu, mikä yhteisö turvaa parhaiten maan ja kansalaisten tulevaisuuden?

Kun poliitikot ovat velvollisia omille kansalaisilleen eikä EU:lle, niin sitoutumisen suunta on helposti arvattavissa. Kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää. On helpompi pyllistää Brysseliin kuin omaan pääkaupunkiin.

EU on mielestäni saavuttanut toiminnallaan ne rajat, jotka ovat kansalaisten hyväksyttävissä. Tämän rajan ylittäminen vaatii suuria rakenteellisia ja kulttuurillisia muutoksia, joita kansalaiset vastustavat. Tämä vastustus yritetään peittää sillä, että kansalaisten mahdollisuutta päätöksentekoon vaikeutetaan. Asia todistettiin Irlannissa, joka on ollut EU-jäsenyyden suuria hyötyjiä ja silti vesitti Lissabonin sopimuksen.

On aika tunnustaa realiteetit ja nähdä EU:n jälkeinen aika. Mielestäni siihen valmistautuminen on todellista strategista johtamista, jota myös Paavo Lipponen peräänkuulutti.

lipposelle tiedoksi.kun suomi meni eu.hun niin kuvitellaan että ollaan suurvalta kun lukee sinunkin lausuntoja,ei nyt sentään.naapurimaatkin ovat ottaneet hajueroa suomeen.

lipposelle tiedoksi.kun suomi meni eu.hun niin kuvitellaan että ollaan suurvalta kun lukee sinunkin lausuntoja,ei nyt sentään.naapurimaatkin ovat ottaneet hajueroa suomeen.

EU ideoitiin sodan aikana USA:ssa ja aloitettiin Hiili- ja Teräsunionilla. Päämäärä oli vaurauden palauttaminen ja rauhan pito. Johtajuus tuli Pariisista ja Bonnista. Ne määräsivät lähes 50 vuotta. Keskuspankki ja Euro vahvistivat unionia. Nyt tarvitaan politiikka ja poliisi sen kontrolloimiseksi. Enemmän kuin ennen, koska Euro on suuri valuutta. Muuta suuruutta tulee saada aseman korjaamisella Natossa ja avaruusyhteistyössä. Mutta kansalaisia ei tule rasittaa hölynpölyllä. Tuo yhteisyys syntyy yhteisistä tuloksista. Taloudessa ne ovat totta. Juuri nyt niiden pitoon tulee keskittyä.
Ja tuota ”yhtenäisyyttä” lisäisi, jos europoliitikot ja -virkamiehet omaksuvat tavallisten eurokansalaisten aseman. Mikseivät poliitikot ole tähän päässeet?

Mitä idemmäs tai etelämmäs EU:ssa mennään, sitä huonommin noudatetaan EU lainsäädäntöä ja ohjeita (ja korruptio lisääntyy vastaavasti). Entäpä islamilaisen Turkin liittäminen EU:hun, onkohan pitkällä tähtäimellä viisas ratkaisu, ennemmin pitäisi kääntää katseet (energiantuottaja) Venäjäää.
Jos jollekkin on vielä epäselvää mitä islam tuo tullessaan niin katso tämä video
Islam: Mitä lännen tulee tietää
http://tinyurl.com/56nsld

Saa nähdä, miten Eu:lle tulee tulevaisuudessa käymään.

Eu on suurpääoman etuja ajamaan tarkoitettu järjestelmä, mikä tulee ennen pitkää hajoamaan.

Eu:n tulevaisuutta en muutenkaan näe posiitisella tavalla.
Eu – jäsenyyttä Suomen ei olisi pitänyt millään hakea eikä hyväksyä.