Lipponen: Emme vietä unettomia öitä Venäjän takia

Mielipide 22.8.2008 11:15

Georgian kriisin jälkeen Suomelle sopii entistäkin paremmin pitkäjänteinen toiminta liennytyksen hyväksi. Voittaako järki idän ja lännen suhteissa?

SK netti julkaisee katkelmia Lipposen kolumnista, joka tämän viikon SK:ssa. Voit kommentoida kolumnia tässä blogissa.

Georgian tapahtumat ovat katastrofi kaikille osapuolille: Georgialle, Etelä-Ossetialle, Venäjälle, Yhdysvalloille ja Euroopan unionille. Kaikilla tahoilla on tehty suuria virheitä, joten tuomioiden jakamisessa on oltava sekä maltillinen että tasapuolinen.

Suomen puheenjohtajuus Etyjissä on hyvä perustelu presidentin ja ulkoministerin varovaisuudelle. Vain siltä pohjalta Suomella voi olla rakentava rooli idän ja lännen suhteiden palasten keräämisessä uudelleen kokoon hävityksen raunioilta.

Ei pidä provosoitua vaikka provosoidaan – sitä ohjetta olisi pitänyt noudattaa ennen kuin aseiden annettiin puhua Etelä-Ossetiassa. Georgia provosoitui ja laski väärin Moskovan reaktion. Moskovan voimankäyttö on ollut massiivista ja siviiliväestöä rankaisevaa venäläisten mukana seuranneine rosvojoukkoineen. Diplomatialle ei jäänyt sijaa sodan estämisessä.

Yhdysvalloille ja Natolle Georgian päästäminen sotaan on todellinen katastrofi. Eikö kukaan antanut Georgialle neuvoa vai oliko neuvo liian pehmeästi muotoiltu, jotta sitä olisi kuunneltu? Yhdysvaltain voimattomuus paljastui koko maailmalle. Washingtonissakin on edessä kovat käräjät: ”What went wrong” – mikä meni pieleen?

Naton kevään huippukokouksen nahkapäätöksellä Georgialle luvattiin jäsenyyttä, mutta myöhemmässä vaiheessa. Turvatakeet siis jäivät avoimiksi. Niin paradoksaaliselta kuin se voi tuntua, Georgia tuskin olisi koetellut voimiaan Venäjän kanssa, jos olisi jo ollut Naton jäsen. Naton tuki Georgian asevoimien kehittämiselle ei merkinnytkään Naton markkinoiman vakauden vahvistamista.

Kokonaan eri asia on, miten Georgia sodan jälkeen ohjautuu Natoon. Naton laajentumisesta tulee nyt entistä vaikeampi prosessi. Ilman sisäistä vakautta demokratioina Georgialla ja Ukrainalla ei ole asiaa Natoon, siitä pitävät Naton suuret eurooppalaiset jäsenmaat Saksa ja Ranska huolen. Laajentuminen ei kaadu Venäjän vetoon, mutta ilman poliittista liennytystä se koettaisiin Venäjällä sen etuja uhkaavana.

Venäjä on antanut näytön aseidensa voimasta, mutta mitä tämän jälkeen? Ryhtyminen Kiinan kumppaniksi ja selän kääntäminen lännelle tuskin sopii olympiahenkeen. Itä-Euroopassa ja Baltian maissa Venäjän toiminta karmii selkäpiitä. EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa ei siellä koeta riittävän uskottavaksi ja reaktiot ovat sen mukaisia.

Olisiko lopultakin aika EU:ssa vetää rivit kokoon yhteisen ulkopolitiikan ympärille? On hyvä askarrella Iranissa ja Lähi-Idässä, mutta suhteet Venäjään ovat EU:n ominta aluetta. EU:lla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tavoitella oikeata kumppanuutta Venäjän kanssa. Sen keskeisen elementin muodostaa energiayhteistyö, jota Venäjä yhtä lailla tarvitsee. Milloin järki voittaa EU:n
ja Venäjän välisissä suhteissa?

Nyt tarvitaan johtajuutta. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy jatkaa toivottavasti EU:n puheenjohtajana toimintaa unionin yhtenäisyyden hyväksi. Välimeri on tärkeä, mutta Mustameri on syvä ja Kaukasian vuoret korkeita.

Itämeri ansaitsee entistä enemmän EU:n johtajien huomiota. Itämeren merkitys energian kauttakulkureittinä kasvaa ja sitä mukaa ponnistuksia suhteiden parantamiseksi alueella on lisättävä. Se edellyttää kaikkien alueen maiden etujen tasapuolista huomioon ottamista, mukaan lukien Baltian maiden edut ja huolet.

Venäjän etujen huomioon ottaminen ei voi muodostaa estettä EU:n suurten ja pienten maiden väliselle yhteydenpidolle. Jos ongelmia esiintyy Venäjän ja Baltian maiden kesken, sitä suuremmalla syyllä tarvitaan suoraa keskusteluyhteyttä. Baltian maita on selkeästi tuettava. Se on ensimmäinen edellytys niiden auttamisessa parempiin Venäjä-suhteisiin.

Ruotsilla on jälleen valittavanaan, keskittyykö se moralisoimaan vai tukemaan idän ja lännen yhteistyön jälleenrakentamista. Suomelle on niin monta kertaa aikaisemminkin jäänyt pragmaattisen ja tuloksellisen toimijan rooli Ruotsin pyrkiessä kiillottamaan imagoaan.

On peräti kummallista, että vielä esiintyy väitteitä, joiden mukaan Suomi on siirtänyt Venäjä-politiikkansa EU:lle. EU:n jäsenenä Suomella on ensimmäisen kerran tilaisuus suoraan vaikuttaa lännen Venäjä-suhteisiin oman historiallisen linjansa pohjalta. Siihen kuuluu ehdoton sitoutuminen EU:n perusarvoihin ja tinkimätön tahto puolustaa omaa itsenäisyyttä.

Emme vietä unettomia öitä Venäjän takia. Otamme kyllä vastaan EU:n tuen, kun joudutaan askartelemaan Venäjän tempoilevan politiikan ja toivottoman byrokratian kanssa.

Teksti
Paavo Lipponen
SK 34/2008 (ilm. 22.8.2008)

Kirjoittaja toimi pääministerinä 1995-2003 ja eduskunnan puhemiehenä 2003-2007. Hän toimii saksalais-venäläisen maakaasuyhtiö Nord Streamin ja suomalaisen energiayhtiö Pohjolan Voiman neuvonantaja.