Lipponen: Emme vietä unettomia öitä Venäjän takia

SKnetin toimitus
Mielipide 22.8.2008 11:15

Georgian kriisin jälkeen Suomelle sopii entistäkin paremmin pitkäjänteinen toiminta liennytyksen hyväksi. Voittaako järki idän ja lännen suhteissa?

SK netti julkaisee katkelmia Lipposen kolumnista, joka tämän viikon SK:ssa. Voit kommentoida kolumnia tässä blogissa.

Georgian tapahtumat ovat katastrofi kaikille osapuolille: Georgialle, Etelä-Ossetialle, Venäjälle, Yhdysvalloille ja Euroopan unionille. Kaikilla tahoilla on tehty suuria virheitä, joten tuomioiden jakamisessa on oltava sekä maltillinen että tasapuolinen.

Suomen puheenjohtajuus Etyjissä on hyvä perustelu presidentin ja ulkoministerin varovaisuudelle. Vain siltä pohjalta Suomella voi olla rakentava rooli idän ja lännen suhteiden palasten keräämisessä uudelleen kokoon hävityksen raunioilta.

Ei pidä provosoitua vaikka provosoidaan – sitä ohjetta olisi pitänyt noudattaa ennen kuin aseiden annettiin puhua Etelä-Ossetiassa. Georgia provosoitui ja laski väärin Moskovan reaktion. Moskovan voimankäyttö on ollut massiivista ja siviiliväestöä rankaisevaa venäläisten mukana seuranneine rosvojoukkoineen. Diplomatialle ei jäänyt sijaa sodan estämisessä.

Yhdysvalloille ja Natolle Georgian päästäminen sotaan on todellinen katastrofi. Eikö kukaan antanut Georgialle neuvoa vai oliko neuvo liian pehmeästi muotoiltu, jotta sitä olisi kuunneltu? Yhdysvaltain voimattomuus paljastui koko maailmalle. Washingtonissakin on edessä kovat käräjät: ”What went wrong” – mikä meni pieleen?

Naton kevään huippukokouksen nahkapäätöksellä Georgialle luvattiin jäsenyyttä, mutta myöhemmässä vaiheessa. Turvatakeet siis jäivät avoimiksi. Niin paradoksaaliselta kuin se voi tuntua, Georgia tuskin olisi koetellut voimiaan Venäjän kanssa, jos olisi jo ollut Naton jäsen. Naton tuki Georgian asevoimien kehittämiselle ei merkinnytkään Naton markkinoiman vakauden vahvistamista.

Kokonaan eri asia on, miten Georgia sodan jälkeen ohjautuu Natoon. Naton laajentumisesta tulee nyt entistä vaikeampi prosessi. Ilman sisäistä vakautta demokratioina Georgialla ja Ukrainalla ei ole asiaa Natoon, siitä pitävät Naton suuret eurooppalaiset jäsenmaat Saksa ja Ranska huolen. Laajentuminen ei kaadu Venäjän vetoon, mutta ilman poliittista liennytystä se koettaisiin Venäjällä sen etuja uhkaavana.

Venäjä on antanut näytön aseidensa voimasta, mutta mitä tämän jälkeen? Ryhtyminen Kiinan kumppaniksi ja selän kääntäminen lännelle tuskin sopii olympiahenkeen. Itä-Euroopassa ja Baltian maissa Venäjän toiminta karmii selkäpiitä. EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa ei siellä koeta riittävän uskottavaksi ja reaktiot ovat sen mukaisia.

Olisiko lopultakin aika EU:ssa vetää rivit kokoon yhteisen ulkopolitiikan ympärille? On hyvä askarrella Iranissa ja Lähi-Idässä, mutta suhteet Venäjään ovat EU:n ominta aluetta. EU:lla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tavoitella oikeata kumppanuutta Venäjän kanssa. Sen keskeisen elementin muodostaa energiayhteistyö, jota Venäjä yhtä lailla tarvitsee. Milloin järki voittaa EU:n
ja Venäjän välisissä suhteissa?

Nyt tarvitaan johtajuutta. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy jatkaa toivottavasti EU:n puheenjohtajana toimintaa unionin yhtenäisyyden hyväksi. Välimeri on tärkeä, mutta Mustameri on syvä ja Kaukasian vuoret korkeita.

Itämeri ansaitsee entistä enemmän EU:n johtajien huomiota. Itämeren merkitys energian kauttakulkureittinä kasvaa ja sitä mukaa ponnistuksia suhteiden parantamiseksi alueella on lisättävä. Se edellyttää kaikkien alueen maiden etujen tasapuolista huomioon ottamista, mukaan lukien Baltian maiden edut ja huolet.

Venäjän etujen huomioon ottaminen ei voi muodostaa estettä EU:n suurten ja pienten maiden väliselle yhteydenpidolle. Jos ongelmia esiintyy Venäjän ja Baltian maiden kesken, sitä suuremmalla syyllä tarvitaan suoraa keskusteluyhteyttä. Baltian maita on selkeästi tuettava. Se on ensimmäinen edellytys niiden auttamisessa parempiin Venäjä-suhteisiin.

Ruotsilla on jälleen valittavanaan, keskittyykö se moralisoimaan vai tukemaan idän ja lännen yhteistyön jälleenrakentamista. Suomelle on niin monta kertaa aikaisemminkin jäänyt pragmaattisen ja tuloksellisen toimijan rooli Ruotsin pyrkiessä kiillottamaan imagoaan.

On peräti kummallista, että vielä esiintyy väitteitä, joiden mukaan Suomi on siirtänyt Venäjä-politiikkansa EU:lle. EU:n jäsenenä Suomella on ensimmäisen kerran tilaisuus suoraan vaikuttaa lännen Venäjä-suhteisiin oman historiallisen linjansa pohjalta. Siihen kuuluu ehdoton sitoutuminen EU:n perusarvoihin ja tinkimätön tahto puolustaa omaa itsenäisyyttä.

Emme vietä unettomia öitä Venäjän takia. Otamme kyllä vastaan EU:n tuen, kun joudutaan askartelemaan Venäjän tempoilevan politiikan ja toivottoman byrokratian kanssa.

Teksti
Paavo Lipponen
SK 34/2008 (ilm. 22.8.2008)

Kirjoittaja toimi pääministerinä 1995-2003 ja eduskunnan puhemiehenä 2003-2007. Hän toimii saksalais-venäläisen maakaasuyhtiö Nord Streamin ja suomalaisen energiayhtiö Pohjolan Voiman neuvonantaja.

Keskustelu

Miksi Suomen Kuvalehden kolumnistina on suomalainen Gazprom-toimitsija?

Tätä lukiessani en voi muuta todeta kun sen että Paavo Lipponen on viisas mies. Kokemus paistaa ja ajatuksissa on jopa ”Paasikiviläistä” kylmää realismia. Erittäin tyytyväinen olen Lipposen huomioon että jos kohta Venäjä kärsi suuren imagotappion niin vielä pahemmin ovat eksyksissä Yhdysvallat ja EU. Näin minä itsekin asian näen.

Naapurin kanssa on elettävä. Teemme sen yksin kuten aina ennenkin. Lipponen on oikeassa että hyvät välit ovat elintärkeät. Muistaa kuitenkin pitää, että naapuri kunnioittaa voimaa, sitä pitää olla omasta takaa.

Järkeä tarvitsisi ennenkaikkea Venäjän kaksiäinen (kotka) hallinto

Lipponen on selvästi saamansa tehtävän vanki. Venäjä oli valmistautunut Georgiaan hyökkäykseen jo vuosia. Jos Saakasvili ei olisi provosoitunut vastaamaan venäläisten tulitukseen, niin Putin olisi määrännyt ”Mainilan laukausten” vaihtoehdon toimeenpantavaksi. Koko prosessi oli kuin suoraan oppi-isä Stalinin käsikirjasta!
Putinin koko toiminta Venäjän johdossa on tähdännyt Venäjän hegemonian palauttamiseen keinoja kaihtamatta. Hänen hallinnolleen on tärkeätä, että Venäjää pelätään ja siksi voidaan tehdä mitä vain. Ystävävaltiot ovat vähissä.
Lännen johtajien tulisi vihdoinkin herätä patoamaan Putinin Venäjän yhä röyhkeämmiksi muuttuvia toimia. Venäjä havittelee Georgian läpi kulkevien kaasu-ja öljyputkien hallintaa ja Lipposen konsultoiman Itämeren kaasuputken toteutuminen olisi mahtava kaasuase Putinin hallinnolle. Siksi on EU:n etujen mukaista,että putki jää rakentamatta!

Olen tähän asti pitänyt Lipposta suomalaisena valtiomiehenä! Nyt hän on muuttunut suomalaiseksi maan-petturiksi kun on lähtenyt kaasuputkiyhtiön konsultiksi. Uusi rooli vie Lipposen väistämättä ristiriitaan Suomen etujen ja kaasuputkiyhtiön omistajien taloudellisten intressien välillä. Kaukaasian tapahtumat ovat osoitus siitä, että maamme vastuunalaisten politiikkojen tulisi voimakkaasti vahvistaa meidän omaa ja itsenäistä puolustuskykyä ja siihen tarvitaan poliittisen tahdon lisäksi rahaa ja kykyä havaita minkälainen naapuri meillä edelleen on itärajan takana.

Lipposen ryhtyminen Nordstreamin neuvojaksi Georgian kriisin ollessa täysin avoin on omituinen valinta paatuneelta poliitkolta. Mutta teksti on järkevämpi kuin mitä kolleega Schröderin suusta tuli. Hän ”tuomitsi” Georgian Shaakasvilin ”uhkapelurina.” Ehkä hän oli sitä, mutta mitä muuta mies voi kuin yrittää pitää maansa koossa, kun sitä hitaasti vietiin rajan yli. Tässä asiassa Lipponen ei ehdota uutta tai omintakeista. Lisäksi hän arvostelee Ruotsia ”mielipiteistä,” joihin sillä on oikeus, ja ml. Nord Streamin putken kohdalla, josta lienee ei vielä oikeuden ”vapauttavaa päätöstä.” Tämä on toinen outo ajoitus putkijunttaaja Lipposelta, ei vähiten siksi, että South- tai Blue-Streamin putkea, jota tekevät Nord-Sreamin yhtiöt, hyödyttää aika paljon Georgiaa käyttävien kahden kaasu- ja yhden öljyputken toistainen sulkeminen – rautatien räjäytyksen lisäksi.

Eikös Lipponen luvannut vetäytyä kaikesta kotimaisesta toiminnasta kaasuputkikohun seurauksena? Pidä hyvä mies lupauksesi.

Lipponen tarjoaa EU:lle suomettumista. Samalla mies paljastaa todelliset karvansa. Lipponen puhuu Kremlin pussiin tilanteessa,jossa Suomea uhkaa eristyminen.Lipponen usuttaa Suomea ulos EU:n ja USA:n leirista. Lipposen etu ja Suomen etu eroavat toisistaan.Miksi nyt tulisi harjoittaa Kekkosen ulkopolitiikkaa?Neuvostoliitonhan piti olla romahtanut?

”Washingtonissakin on edessä kovat käräjät: ”What went wrong” – mikä meni pieleen?” Eipä näy mitään pohdiskeluja tässä suhteessa. Sotavoimat on vedetty ohuelle ja Eurooppaa neuvotaan pitämään huolta puolustuksestaan.