Lipponen: Aluepolitiikkaan saatava uusi linja

Mielipide 13.6.2008 11:22

Suomen aluerakenne on muutoksessa. Maa uhkaa jakautua kahtia etelän keskusten kasvaessa ja etenkin Itä-Suomen tyhjentyessä. Aluepolitiikkaa tehdään silti yhä kaatuvia rakenteita pönkittäen.

SK netti julkaisee katkelmia Paavo Lipposen kolumnista, joka julkaistaan tämän viikon Suomen Kuvalehdessä (SK 24/2008, ilm. 13.6.2008). Voit kommentoide tekstiä tässä blogissa.

Suomen väestö on tämän vuosisadan puoliväliin mennessä keskittynyt Etelä-Suomen kasvukolmioon. Näin uskoo Pohjoismaisen aluepoliittisen tutkimusinstituutin Nordregion alkuvuodesta julkistama demografinen ennuste.

Helsingin, Tampereen ja Turun seutuja yhdistävät pääliikenneväylien ympärille kehittyvät kasvukäytävät. Muu Suomi näyttää Nordregion 2050-kartalla tyhjältä.

Vain Lahden seutu kytkeytyy suoraan etelän kasvualueeseen. Se selittyy oikoradalla ja moottoritiellä, jotka ovat luoneet vahvaa dynamiikkaa aluerakenteeseen muun muassa investoinneilla logistiikkaan.

Oulun seutua tuskin erottaa Nordregion tulevaisuudenkuvassa. Oulu varmasti puolustaa paikkaansa teknologiakeskuksena, mutta ennusteen mukaan sen ympärille ei synny kasvualuetta.

”Suomi repeää”, parkaisee Kunta-lehden 10/2008 kansi. ”Yhä useammat seudut ovat ahdingossa ja seuraava taantuma voi kiihdyttää keskittymistä entisestään”, lehti pelottelee ymmärrettävästi Nordregion ennusteen valossa.

Lehden haastattelemat tutkijat Timo Aro ja Sami Moisio kertovat väkiluvun jo laskeneen 1975-2006 peräti 51 seudulla.

Tutkijoiden mukaan Suomi ”repeää hitaasti”.Kroonisesti taantuvia seutuja ovat Itä-Lappi, Kehys-Kainuu, Koillis-Savo, Pielisen Karjala ja Tornionjokilaakso, jotka ovat menettäneet yli 30 prosenttia asukkaistaan. Huonosti on mennyt myös Joutsan, Sisä-Savon, Juvan, Keuruun ja Jämsän seuduilla.

Aluepolitiikkaa harjoitetaan nyt kiinteässä yhteydessä EU:n yhteiseen aluepolitiikkaan tukijärjestelmineen, mikä on johtanut kansallisen aluepolitiikan hämärtymiseen.

Onko Suomen alueilla tulevaisuutta ja millä keinoilla? Nykymenoa Itä-Suomi tyhjenee perusteellisesti Nordregion ennusteessa.

Maaseutu tyhjenee väestön ikääntymiseen, ja keskukset ovat liian heikkoja. Venäjän puutullien tapaiset takaiskut syventävät Itä-Suomen putoamista. Lääkäreiden kesärekrytoinnista näkee kiinnostuksen heikkenevän toimintaan metropoli-Suomen ulkopuolella.

Toisenlainen kehitys on mahdollinen: Pohjoisessa Barentsinmeren energiavarojen hyödyntämiseen tarvittavat valtavat työmaat huoltotarpeineen ja liikenneyhteyksineen sekä turismin kehittäminen tarjoavat mahdollisuuksia, joskin työvoimaa on tuotava yrityksiin etelästä ja ulkomailta.

Itä-Suomessa turismi on vielä mitätöntä potentiaaliin verrattuna. Erilaiset venäläisille suunnatut palvelut voivat pitää aluetta elävänä.

Lahden seudun menestys osoittaa hyvien liikenneyhteyksien merkityksen. Itä-Suomi on kytkettävä nykyistä paljon tiiviimmin metropolialueeseen niin tie-, rautatie- kuin lentoliikenteelläkin. Tähän suuntaan kuuluu Helsingistä itään suuntautuvan moottoritien ja rautatien rakentaminen mahdollisimman pian. Infrastruktuurin kehittäminen vaatii ylimääräistä panostusta nykyisiin suunnitelmiin verrattuna.

Itä-Suomen alueilta voidaan odottaa omiakin vastauksia vääjäämättömään näkymään. Kuntarakenteen muutos etenee liian hitaasti, esimerkkinä Kuopion seutu, jossa tunaroidaan lupaavalta yliopistokeskukselta tulevaisuus. Samoin Joensuun seudulla ja Etelä-Karjalassa ollaan yhä juntturassa.

Kouvolan seudun esimerkki toivottavasti saa Kotkan ja Haminan päättäjät lämpiämään lopultakin ulospäin. Koko Kymenlaakson kattava kaupunki olisi sopivan realistinen utopia tässä erinomaisessa asuinympäristössä.

Teksti
Paavo Lipponen
SK 24/2008 (ilm. 13.6.2008)

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.