Lehtonen ja Pylkkänen: Luolaihmisen hyveet kunniassa

SKnetin toimitus
Mielipide 15.8.2008 12:16

Ylikorostunut kilpailu on ylilyöntien siemen. Yksityisen ihmisen todellisuuden hallinta on heikentynyt. Tämän merkitystä ei riittävästi havaita.

Kulttuurin ja käyttäytymisen ilmapiirin muuttumisesta tarvitaan enemmän ja monipuolisempaa keskustelua kuin tähän asti on käyty. Maapalloistuminen kilpailun välttämättömyyden muodikkaana perusteluna ei yksinään riitä selittämään sitä.

Läntisten yhteiskuntien sisälle on kehittynyt yliviritystila, jonka ytimenä on tauoton kilpailu. Se on heikentänyt yksityisen ihmisen todellisuuden hallintaa, minkä merkitystä ei riittävästi havaita.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat kylläkin antaneet viitteitä ahdistuneisuuden kasvusta ja sen seurauksien haitallisuudesta työelämässä. Kaikkinaisen kilpailun ylivertaiseen arvoon takertunut kulttuuri on kuitenkin keinoton käsittelemään näitä ilmiöitä. Kiire vaikeuttaa ajan hahmottamista ja vieraannuttaa arkisesta todellisuudesta.

Julkista ihmiskuvaa ohjaa ennen kaikkea usko jatkuvaan näyttävyyteen, jonka arvo mitataan tuloksilla ja julkisuuspisteillä.

Vastaavasti ihmisen ominaisarvo yksilöllisenä henkilönä on heikentynyt eikä täysi-ikäisen ihmisen autonomialle ole jäänyt
suurtakaan vaihtoarvoa. Kun julkisuus palkitsee näyttävyyttä ja ylilyöntejä, syntyy helposti myös psykologisesti alkeellista käyttäytymistä.

Tällainen ilmapiiri edustaa sosiaalista vulgaaridarwinismia, johon virittyneet ihmiset näyttävät vahvoilta. Toisinaan näyttää melkein siltä kuin luolaihmisen hyveet olisivat päässeet kunniaan, kun otsikoiden väkivalta ja tihkuva seksi hallitsevat etenkin iltapäiväuutisointia.

Tavallisen arkikansalaisen on sen sijaan vaikea löytää tukea, jos usko elämän merkitykseen alkaa hiipua.

Eniten arkielämän ja työyhteisöjen tuen katoamisesta kärsivät ne, jotka ovat alttiita omanarvontunteen menetykselle ja masennukselle. Heitä uhkaavat uupumus, toimintakyvyn heikkeneminen ja lopulta sosiaalinen pysähtyminen tai syrjäytyminen eli työkyvyttömyystilastojemme ykkössairaus masennus tai nuorten kohdalla usein käytöshäiriöt.

Yliviritettynä ihminen ei ole parhaimmillaan. Kilpailun väistämätön kääntöpuoli on sosiaalisen tuen puute, joka kuluttaa terveyden voimavaroja, kuten Suomessa etenkin Markku Hyypän tutkimukset ovat osoittaneet.

Turvallisen mielekkyyden vaaliminen ei istu kilpailuyhteiskuntaan. Terveyspalveluihin kuitenkin tukeudutaan herkästi, kun luottamus ja turvallisuudentunne heikkenevät, vaikka niissä tilanteissa toisenlainen tuki voisi auttaa paremmin.

Terveydenhuollon ruuhkat vastaavasti lisääntyvät ja virheellisen käsittelyn riskit niiden mukana, mutta kyse ei ole silloin enää vain terveydenhuollon ongelmista.

Miten yhteiskunnallinen suhteellisuudentaju voitaisiin palauttaa ihmisen mittaiseksi? Miten huolenpito lapsista ja nuorista tulisi järjestää, jotta se olisi luontevaa ja orgaanista, ei skandaalien tai kauhujen laukaisemaa kriisitoimintaa, jota valitettavasti viime aikoina on toistuvasti tarvittu?

Arkisen elämänviisauden tavoittelu ei tuota julkisuuden lisäarvoa. Nykyihminen jää tässä suhteessa helposti yksin.

Kilpailuilmapiirin luottamuspula pääsee näin syövyttämään yhteiskuntarakenteita. Tähän tarvittaisiin vastavoimia, mutta
käytännössä on toimittu pikemmin päinvastoin. Neuvolapalveluja, kouluterveydenhuoltoa, perhetukea sekä mielenterveyspotilaiden ja alkoholistien palveluita on niukennettu.

Yhteiskuntailmapiiri ei voi korjautua ulkoapäin, vaaditaan laaja-alaista keskustelua. Julkisella vallalla on kuitenkin avaimet käsissään, kunhan ongelmat tunnistetaan.

Terveydenhuoltolain parhaillaan käynnissä oleva valmistelu on tässä suhteessa poikkeuksellisen merkittävä tehtävä. Se tarjoaa yhden ja varmasti vaikuttavan mahdollisuuden korjata näitä vinoutumia.

Mielenterveyspalveluiden yhtenäisyys, niiden tehtävät ja johtamisen mallit olisi kirjoitettava selkeästi uuteen lakiin.

Teksti
Johannes Lehtonen ja Kari Pylkkänen
SK 33/2008 (ilm. 15.8.2008)

Lehtonen on Kuopion yliopiston psykiatrian professori emeritus ja Pylkkänen Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön johtajapsykiatri.