Laki ehdokkaan vaalirahoituksesta – vanha jo syntyessään

Mielipide 3.10.2010 12:00

Vaalirahavilpin kautta Suomen markkinointivaltti maailman korruptiovapaana maana on mennyttä. Valtakunnan moraalinvartija Lauri Tarasti sai pikakomennuksen synnyttää toimikuntansa kanssa esityksen vaalirahalain muuttamiseksi.

Valitettavasti Laki ehdokkaan vaalirahoituksesta on vanha jo syntyessään. Mitä siitä voisikaan syntyä, kun pukki itse vahtii kaalimaataan? Vaikka kevään 2011 eduskuntavaaleihin on puoli vuotta, lain kiertäminen on jo täydessä vauhdissa.

Vaalilain ohittamista pyöriteltiin 2000-luvulla. Menetelmä etsii kyllä vertaistaan. Näinhän se meni: Ehdokas sitoutui suuren firman ”juoksupojaksi”. Tästä hyvästä firma laittoi esimerkiksi neljä koko sivun imagoilmoitusta mediaan puolen vuoden aikana ennen vaaleja. Firma maksoi mainoksistaan täyden hinnan, mutta merkittävä alennus jäi reserviin odottamaan ehdokkaan mainosta, joka sitten oli ilmainen. Täydellinen puhallutus. Firma maksoi ja ehdokas pysyi piilossa.

Seuraavaa vaihetta voisi kutsua Jarmo Korhosen (kesk) ja Arto Merisalon triumfiksi, vaikkei kierrätystoiminnan arkkitehtinä ollut pohjalainen, sen paremmin ruoveteläinenkään.

Sylttytehtaan löytää, kun miettii, mihin vaalimiljoonat lopulta ohjautuivat. Nyt on lähdetty liikkeelle kevään vaalit 2011 mielessä varsin tökerösti. Tässä projektissa eivät ole mukana vanhat tekijät. Yhteiskunnan suuret ”filosofit”eivät alentuisi moiseen ”rahvaanomaisuuteen”.

Uusi laki houkuttelee väärinkäytöksiin. Oikeusministeriön vaalipäällikkö toivoo kuitenkin lain päämäärän toteutuvan. ”Samalta tukijalta saadut tuet lasketaan yhteen”, on vain korulause.

Jos kyseessä tuen antajana on konserni, johon kuuluu useita, jopa kymmeniä, yrityksiä, oikeuskelpoisia toimijoita, niin laki ei kiellä konsernin kutakin yritystä tukemasta esimerkiksi samaa ehdokasta 1 499 eurolla, jolloin ehdokkaalle ei synny ilmoitusvelvoitetta.

Koko laki jatkaa kuurupiiloa vaalirahoituksen antajan ja saajan kesken. Tarkastusvelvollisuudesta vastaava Valtiontalouden tarkastusvirasto ei ole tarkasti perillä syntyneen lain yksityiskohtien perusteluista ja siitä, oliko vaalirahatoimikunnassa esillä yhtenä vaihtoehtona presidentti Tarja Halosen esitys vaalirahasotkun ratkaisemiseksi. Mitä se auttaa, jos vaalipäivän jälkeen tietää, että tuota miestä tai naista on rahoittanut ihan eri taho kuin mitä kuvittelin, kuten Halonen sanoi Länsi-Savo-lehden 120-vuotisjuhlanumerossa 27.11.2009.

Ilmoitusvelvollisuus ennen äänestyspäivää toimisi vaalirahan hillitsijänä ja etiikan ylläpitäjänä. Kriminalisoimalla tämän ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin suomalaisen politiikan uskottavuus palautuisi.

Tarastin toimikunnan sihteerin mukaan esillä olisi ollut presidentti Halosen esityksen tapainen ajatus lähinnä Sdp:n esittämänä, mutta toimikunta teki päätöksensä ennen kaikkea perustuslakivaliokunnan antaman mietinnön pohjalta.

Yritysjohtajat ovat varpaillaan ja jättämässä eduskuntavaalit väliin imagosyiden vuoksi. Nyt koetetaan vanhanaikaista, ja tiettävästi toimitusjohtajia on vaadittu tukemaan ehdokkaita ”pimeästi”, ilman, että vaalituki näkyy ehdokkaan tukena.

Perusteltua on kysyä, missä on kansanedustajien ja ehdokkaiden moraali.

Teksti Ilari Kotimäki
Kirjoittaja on kemisti ja entinen Jyväskylän kaupunginvaltuutettu (kesk).