Lähisuhdeväkivallan sovittelu toimii

Mielipide 30.5.2010 17:00

Eräät naisjärjestöt ovat aloittaneet kampanjan lakisääteisen lähisuhdeväkivallan sovittelun kieltämiseksi. Julkilausuma on kiertänyt kansanedustajienkin allekirjoitettavana. Naisjärjestöt lähtevät siitä, että väkivalta lähisuhteissa on sukupuolittunutta, patriarkaalista, naista alistavaa miehen vallankäyttöä, jota sovittelu vain pahentaa. Naisjärjestöt ovat saaneet kirjatuksi näkemykset lukuisiin kansallisiin, Euroopan Neuvoston ja YK:n suosituksiin. Tulikohan taiston tuoksinassa huomatuksi oleellisia asioita väkivaltailmiöstä ja sovittelusta?

Vuotta 2009 koskevan uhritutkimuksen mukaan perheväkivallan kohteeksi oli joutunut joka sadas nainen ja miehistä noin puolet tästä määrästä (naiset 0,9 prosenttia ja miehet 0,4 prosenttia fyysisestä väkivallasta). Tilastokeskuksen tuore tieto törkeistä pahoinpitelyistä ja henkirikoksen yrityksistä perheen sisällä kertoo, että miehet ovat joutuneet väkivallan uhreiksi useammin kuin naiset. Sukupuolittuneelta väkivaltateorialta putoaa pohja.

Naisjärjestöjen soisi myös tietävän, että lähisuhdeväkivallan sovittelu on tiukasti vartioitu prosessi. Rikossovittelulain mukaan Suomessa vain poliisilla ja syyttäjällä on oikeus lähettää tapaus sovitteluun. Sovittelutoimiston johtaja vielä erikseen selvittää poliisin ja syyttäjän lähettämän tapauksen soveltuvuuden, ja jos toisen osapuolen havaitaan painostaneen, vähätelleen rikosta tai kieltäneen sen, tapausta ei lähetetä sovitteluun.

Lähisuhdeväkivaltasovittelussa järjestetään aina myös erillistapaamiset uhrille ja epäillylle, ja jos vasta tässä vaiheessa havaitaan edellä mainitun väkivallan mitätöimiset, sovittelu keskeytetään. Varsinainen sovitteluistunto järjestetään useimmiten niin, että siinä tehdään alustava sopimus osapuolten hakeutumisesta auttamisjärjestelmään, ja kun siellä on käyty esimerkiksi kuuden kuukauden ajan, järjestetään toinen sovitteluistunto, jossa tehdään lopullinen sopimus. Sen toteutuminen seurataan. Menettelyllä on pystytty turvaamaan lähisuhdeväkivallan uhrin voimaannuttaminen ja rikoksentekijän vastuuttaminen teostaan.

Naisjärjestöt ovat pelänneet, että uhrit joutuvat sovittelussa uudelleen väkivallan uhreiksi. Eri puolilla maailmaa tehdyissä tutkimuksissa pelko ei ole osoittautunut perustelluksi. Kun menettelyä on verrattu muun muassa tuomioistuinkäsittelyyn, on havaittu, että sovittelu on tuomioistuinta tehokkaammin katkaissut lähisuhdeväkivallan kierteen.

Sovittelun vastaiseksi perusteluksi on esitetty väite, että sitä harjoittaisivat ammattitaidottomat maallikot. Vuosina 2008-2010 Suomessa toteutettiin valtakunnansyyttäjän toivomuksesta perusteellinen lähisuhdeväkivallan sovittelun jatkokoulutus ja syventävä koulutus. Vaativan lopputyön suoritti hyväksytysti 180 koulutettua sovittelijaa ja sovittelun ohjaajaa. Koulutus luo entistä paremmat edellytykset toteuttaa turvallisesti ja osapuolten tarpeet huomioon ottavaa lähisuhdeväkivallan sovittelua.

Asiakkaiden kokemukset niin ulkomailla kuin Suomessakin ovat yhdensuuntaiset: valtaosa on pitänyt sovittelua hyödyllisenä ja apuna ongelmassaan. Erityisesti lähisuhdeväkivallan uhrit kokivat tilanteen näin. Sovittelu soveltuu hyvin osaan lähisuhdeväkivaltarikoksista silloin, kun tapaukset valitaan siihen huolellisesti ja sovitellaan ammattitaitoisesti.

Naisjärjestöissä ei vieläkään ymmärretä, että rikosoikeudenkäynti ja sovittelu eivät ole vakavammissa rikoksissa vaihtoehtoisia menettelyjä: rikosoikeudenkäynti huolehtii valtion kurinpidosta ja sovittelu uhrin ja tekijän välisten ongelmien ratkaisemisesta. Sovittelusta ohjataan osapuolia myös muihin auttamistahoihin. Ongelma näyttää olevan siinä, että näitä palveluja ei ole tarvetta vastaavasti.

Juhani Iivari
Kirjoittaja on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimuspäällikkö ja Helsingin yliopiston sosiaalityön dosentti.