Kyllä ei kansa tiedä

Kyllä kansa tietää, julisti Veikko Vennamo.

Muuan nykyinen kansanjohtaja on siitä lähtien ratsastanut samalla lainahevosella.

Lausahdus on syvällisyydeltään kuitenkin suurin piirtein samaa luokkaa kuin pari muuta kansan suussa kulunutta hokemaa: ”Onks Viljoo näkyny” ja ”Auts töks töks”.

Kansa ei tiedä melkein mitään.

Sen voi päätellä vaikkapa kuuntelemalla Ylen Kansanradio-ohjelmaa.

Tuoretta tutkimuksellistakin näyttöä on. Helsingin Sanomien maaliskuisessa tutkimuksessa kolmasosa kansalaisista luuli, että Sdp on hallituksessa.

Alle 25-vuotiaista 50 prosenttia oli sitä mieltä, että vihreät eivät ole hallituksessa, mutta 31 prosentin mielestä perussuomalaiset vastaavasti ovat hallituksessa.

Näyttää kohtalaisen selvältä, että merkittävä osa suomalaisista äänestäjistä ei itsekään tiedä, minkä vuoksi ja kenelle he äänensä antavat.

Viimeviikkoisen HS:n tutkimuksen mukaan perussuomalaiset on noussut suurimmaksi puolueeksi. Sitä äänestäneistä 70 prosenttia kertoi halunneensa osoittaa mieltään.

Ketä tai mitä vastaan? Paskoja poliitikkoja, huonoa politiikkaa, surkeita puolueita vastaan?

Ja minkä puolesta? Hienojen poliitikkojen, hyvän politiikan ja loistavan puolueen puolesta?

Tässä lehdessä julkaistu kuvareportaasi Aito tavallinen persu (SK 19/2011) valaisi edellä mainittujen mielenosoittajien sielunmaisemaa ja äänestyskäyttäytymisen perusteluita.

”Kuntaliitokset, koulujen lakkauttamiset, lainapaketit.”

”Vanhat puolueet ei tee mitään.”

”Liian paljon yksinäisiä ihmisiä.”

”Ihmisillä pitää olla oikeus omistaa ase.”

”Kotouttaminen on epäonnistunut ja työttömyyttä on liikaa.”

Nähtäväksi jää, millä tavalla nämä paranevat nyt, kun ”kansan tahto” on toteutunut. Katoaako kuntaliitosten välttämättömyys, kulkeeko posti paremmin, löytyykö yksinäisille ystäviä ja väheneekö työttömyys.

Mistäpä sen tietää.

Politiikkaa tehdään ja asioita hoidetaan niin kuin tähänkin saakka, käytettävissä olevan tiedon ja järjen mukaan.

Eikö kansan tahto sitten toteutunutkaan?

Kyllä toteutui. Sikäli, kun mitään kansan tahtoa on olemassakaan. Asiassa käytti vaalien jälkeen viisaimman, mutta vähälle huomiolle jääneen puheenvuoron professori Pertti Suhonen (Helsingin Sanomat 13.5.). Hän on vuosikymmeniä tutkinut mielipidemittauksia, julkisuutta, politiikkaa ja äänestäjiä.

Suhosen mielestä mitään kansan tahtoa ei ole olemassakaan, koska jokainen ääni on yhtä arvokas.

Kannatustaan lisänneen puolueen äänet eivät ole sen arvokkaampia kuin hävinneidenkään saamat äänet: ”Perussuomalaisten uuden äänestäjän tahto ei ole yhtään sen painavampi kuin keskustapuolueen vanhan äänestäjän tahto.”

Persupuolue on kuitenkin onnistunut omimaan ”kansan” prokuran ja markkinoimaan itseään ”vanhoja puolueita” parempana ja rehellisempänä.

SK:n persujutussa haastateltu tuore kansanedustaja kehuu: ”Persut on ensimmäinen puolue, jossa kansan mielipide kohtaa poliitikot. Se pohjaa rehellisyyteen.”

Timo Soini ei jätä käyttämättä yhtään tilaisuutta, jossa voi tuoda ilmi moraalista ylemmyyttään, vaikka itse asialla ei olisi mitään tekemistä politiikan kanssa.

Kun Soinilta kysyttiin mielipidettä IMF:n pääjohtajan raiskaustapaukseen, Soini totesi, että IMF:n uskottavuus on vaakalaudalla ja että ”EKP:llä sitä nyt ei minun silmissäni ole ollut pitkään aikaan. Ja tämmöisten sankareiden varassa on talouskriisin hoito. Rappio rehottaa.”

Mitä Euroopan keskuspankki tähän kuuluu?

Sitä, että kaikki kelpaa, jotta voi itsensä ylentää. Jos minkä tahansa muun puolueen johtaja heittelisi saman tason hölmöyksiä, halkeaisivat mielipidesivut ja kolumnipalstat raivoonsa.

Kirjoitus julkaistu 5.6.2011 klo 18.00, muokattu 6.6.2011 klo 15.27.