Kuntatyöt eivät lamassa katoa

SK:n toimitus
Mielipide 11.7.2009 16:00

Myös kuntien pitää voida kilpailla palkoilla, kirjoittaa Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliiton puheenjohtaja Merja Ailus.

Syksyn tulokierroksesta on tulossa varsin haasteellinen. Elinkeinoelämän keskusliiton linjauksen mukaisesti neuvotteluja yksityissektorilla on käyty liittokohtaisesti, mutta päänavaajaa ei ole löytynyt. En usko, että syksyllä mitään olennaista uutta on toimintaympäristössä tapahtunut, mutta useista samanaikaisesti käytävistä neuvotteluista voi jossain määrin olla haittaa.

Taloudellinen taantuma tuo omat reunaehtonsa neuvotteluille, ja eri toimialojen väliset tilanteet vaihtelevat varsin suuresti. Myös kuntasektorin neuvotteluissa on työsarkaa pääsopimustilanteen ja niin sanotun Tehy-sopimuksen vaikutuksista johtuen.

Alkuasetelmissa minua on häirinnyt erityisesti vanha virsi siitä, kuinka julkinen sektori ei voi missään tilanteessa olla palkkajohtajana. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Sakari Tamminen on esittänyt huolensa, että kunta-alan korotukset ovat toisen kerran peräkkäin uhkaamassa nousta vientiteollisuutta korkeammaksi. Hän esitti myös, että Tehylle tulossa olevien korotusten kanssa vastaavia korotuksia ei tulisi kuntien muille työntekijöille antaa.

Itse esitän vastakysymyksen, miksi ei? Noususuhdanteen aikana kuntasektorin palkat jäävät auttamatta vientiteollisuuden vauhdin jalkoihin. Koska liukumia ei kuntasektorilla käytännössä tunneta, on edes suhteellisen aseman säilyttäminen vaikeaa, ellei aika ajoin tehdä riittäviä korjausliikkeitä. Itse asiassa väite kuntasektorin palkkajohtajuudesta viime palkkakierroksella ei edellä mainituista syistä ole mitenkään kirkossa kuulutettu.

Pitää myös muistaa, että kuntasektorin ja vientisektorin taloudellinen tilanne ei ole identtinen, vaikka tietenkin ajan myötä heijastusvaikutukset näkyvät molemmissa. Myös yksityissektorin sisällä on taloudellisessa tilanteessa suuria vaihteluita.

Oletettavaa on, että kun vienti jossain vaiheessa alkaa vetää, niin kuntapuolella joudutaan vielä jatkamaan niukalla linjalla. En oikein usko, että vientialoilla jäädään solidaarisuudesta meitä odottamaan, vaan kyllä käänne tulee myös palkkapussissa näkymään. Se on ihan oikein. Tuntuu hiukan ristiriitaiselta, että samalla kun eri alat halutaan eriyttää, niin niukkuus pitäisi kuitenkin jakaa tasan.

Itse lähden siitä, että vaikeista ajoista huolimatta kuntien palkkakilpailukyvystä pitää huolehtia. Tuottavuus- ja tehokkuusvaatimukset kasvavat koko ajan, jolloin on luonnollista, että myös palkat elävät niiden mukana. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kyljessä pitää kuljettaa myös palkkausjärjestelmien ja hyvän henkilöstöpolitiikan kehittämistä. Pitää muistaa, että kuntasektorin työtehtävät eivät laskusuhdanteen kylkiäisenä katoa vaan osittain jopa palvelutarve lisääntyy.

Vientialojen suora vertaaminen kuntasektoriin on tässäkin mielessä epäonnistunutta. Väestön ikääntyminen pitää vielä osaltaan huolta siitä, että tulevaisuudessakaan erilaisten palvelujen tarve ei ole vähenemään päin.

Kunta-alan pääsopimuksessa säädetään neuvottelujärjestelmän raamit. Viime sopimuskierroksen tuoksinnassa Terveydenhoitoalan pääsopijajärjestö TNJ irtisanoi pääsopimuksen ja sen jälkeen on eletty tilanteessa, jossa Tehy on pääsopimuksen ulkopuolella ja muut ikään kuin jatkavat vanhalta pohjalta. Jonkinlainen ratkaisu tilanteeseen pitäisi syksyllä saada, jotta neuvottelut voidaan säännellysti hoitaa.

Kuntatyönantaja vastustaa sopimuspöydän sirpaloitumista ja huolen ymmärtää. On kuitenkin realistista lähteä siitä, että joitain muutoksia tulee tapahtumaan. Täysin vanhalta pohjalta en usko jatkossa enää neuvoteltavan. Joka tapauksessa rakenteiden pitäisi olla kunnossa ennen kuin Tehy-sopimuksen heijastusvaikutuksista muulle kuntasektorille voitaisiin sopia. Nyt tarvitaan luovia ehdotuksia.

Merja Ailus

Kirjoittaja on Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliiton Jyty ry:n puheenjohtaja.