Kunnia meni, maine kasvoi

On vaarallista, että Venäjän toimiin totutaan vähitellen.
Mielipide 14.8.2015 04:30

Sarja silloin, toinen tällöin. Ukrainan hallituksen sotilaat ovat asemissa Donetskin lentokentän laitamilla ja ampuvat kenttää hallussaan pitäviä kapinallisjoukkoja konekiväärillä.

Kapinalliset vastaavat tulitukseen. Välillä ammutaan kranaatteja. Vahtivuorot vaihtuvat, ja päivät vierivät samanlaisina eteenpäin.

 

Itä-Ukrainassa soditaan nyt toista vuotta. Rauhansopimuksia on Minskissä tehty kaksi, mutta sota ei ole loppunut vaan on muuttunut pysyväksi. Rintamalinja ei ole viime kuukausina juuri liikkunut.

Ukrainalla ei ole voimaa ratkaista konfliktia, Venäjällä ei halua.

Pattitilannetta on vaikea ymmärtää: EU:n asettamat talouspakotteet kasvattavat kriisin hintalappua Venäjälle. Pakotteet ja Venäjän asettamat vastapakotteet näkyvät kauppojen hyllyillä ja tavallisten venäläisten elämässä.

 

Jo Krimin liittäminen tuli paljon kalliimmaksi kuin oletettiin. Sodan jatkaminen ja kapinallisten tukeminen maksaa Venäjälle joka päivä. Kyynikot tosin puhuvat ammuksista ja aseista vanhenevana varastotavarana, jonka poistaminen käy tällä tavoin kaikkein kätevimmin.

Länsimaisin silmin katsottuna kriisin hintalapun piti olla Venäjälle liikaa jo Krimin jälkeen. Mitä vielä, rahaa sotaan näyttää riittävän.

 

Venäjän maineen kannalta hyökkäys Ukrainaan ja kansainvälisten sopimusten rikkominen oli tuhoisaa, arvioitiin.

Samalla presidentti Putinin poliittinen uskottavuus neuvottelukumppanina putosi pohjalukemiin, kun hänen selostuksensa Venäjän osuudesta Ukrainassa osoittautuivat valheellisiksi.

 

Nyt, sodan jatkuessa käy selväksi, että Venäjää ei haittaa kolhiintunut maine eikä mennyt kunnia.

Ukrainan sodan ylläpitäminen toteuttaa parhaiten Venäjän tavoitetta: ei länteen suuntautunutta, ehjää ja täysivaltaista Ukrainaa sen lähinaapuriksi, ei esimerkkiä onnistuneesta vallanvaihdosta.

Kunnia meni, mutta maine kasvoi. Sodalla Venäjä teki omat rajansa näkyviksi ja osoitti Ukrainalle sen paikan.

On vaarallista, että Venäjän toimiin totutaan vähitellen. Kritiikki vaimenee, ja epänormaalit olot alkavat näyttää normaalilta.

 

Ukrainalaisten tavoite oli ihan toinen. Kansa lähti Kiovassa kadulle, kun lähentyminen Euroopan unioniin tyssäsi. Kansannousulla kukistettiin Venäjään nojautunut korruptoitunut presidentti.

Vuoden 2014 presidentinvaalien ja parlamenttivaalien tulokset kertovat, että Ukrainan kansan enemmistö halusi länteen.

Asian pitäisi olla sillä selvä, koska demokratiassa tehdään enemmistön tahdon mukaan. Nyt kansainvälisen politiikan oppikirjoihin voi lisätä alaviitteen: muttei Venäjän välittömässä etupiirissä.