Kun media on hyväntekijän asialla

Jyrki Jantunen
Mielipide 19.6.2009 10:00

Suomalaiset haluavat hyväntekijöiksi. Maanantaina julkistetun tutkimuksen mukaan jokaista lahjoittajaa kohti on 13 muuta, jotka voisivat osallistua keräyksiin, jos tietäisivät varmasti, minne raha menee. Huoli on aiheellinen.

Myös monet toimittajat haluavat hyväntekijöiksi tai osaksi hyväntekemistä. Ylevä tavoite, parempi elämä huono-osaisille, voi kuitenkin saada yliotteen ja toimittaja intoutua kuorruttamaan jutut hyväntekijöistä ylenmääräisellä empatialla. Silloin lukijan kannattaa herkistyä kuuntelemaan järjen ääntä.

Se voi olla vaikeaa, kun jutussa ”tumma, suloinen poika” sanoo: ”Äiti, meillä on nälkä.” Ja myötätunto kasvaa, kun suomalainen, joka ei ole ”sydäntään kovettanut”, kertoo keräävänsä rahaa afrikkalaispojan ja tämän sisarusten uuteen taloon, jonka ”kustannusarvio on viisituhatta euroa”.

Kyllä siinä tunnemyrskyssä kukkaronsa avaa, kuten Ilkan lukijat viime joulukuussa.

Tarina afrikkalaisperheen vaikeuksista sykähdytti Ilkan lukijoita siinä määrin, että lehti teki auttajasta helmikuussa uuden jutun. Siinä hyväntekijä kertoo saaneensa edellisjutun jälkeen lahjoituksina sen verran rahaa, että pääsi käymään ”kummilastensa” luona. Juttu oli ”onneksi” poikinut lisää auttajia, sillä ”perhe ei selviäisi ilman apua” ja lapsista yksi joutuisi lopettamaan koulun ja toinen putkimiehen opinnot. Lahjoituksilla saatiin katto, mutta ”vielä tarvitaan 2 400 euroa ennen kuin uusi koti on valmis”.

Myötäeläminen vei toimittajaa, ja täsmällisten rahatarpeiden lisäksi Ilkka julkaisi auttajan lapsille avaaman tilin numeron. Journalistin työ unohtui: taustojen ja keräysluvan tarkistaminen jäivät. Nyt Etelä-Pohjanmaan poliisilaitoksessa on alkamassa tutkinta, jossa selvitetään, rikkoiko haastateltava lakia kerätessään rahaa ilman lupaa.

Varmaa tietoa ei ole ollut siitä, minne tilille pannut rahat ovat menneet.

Hyvän puolesta tulee kertoneeksi myös tarinoita, joissa toimittajan harkinta pettää ja lehteä käytetään hyväksi. Päätoimittaja Matti Kalliokosken mukaan Ilkan käytäntö on, että keräystilejä ei julkaista toimituksellisessa aineistossa. Ilkan tapaus ei ole ainutlaatuinen, sillä virheitä sattuu muuallakin.Kyse on toimittajan asenteesta. ”Journalistin peruskriittisyyden pitäisi ulottua myös muihin kuin vallanpitäjiin – sellaisiin asioihin, jotka näyttävät pinnalta hyviltä”, kuten Kalliokoski linjaa.

Päätoimittaja on luvannut, että Ilkka selvittää, mitä lukijoiden tilille panemille rahoille on tapahtunut.

Keskustelu

Hyvä tarkoitus pyhittää keinot. Satuin Leppävaaran asemalle muutaman perhekunnan noustessa junaan. Osasin päätellä valtakunnallisten herättäjäjuhlien väen siinä purkautuvan juhlakentältä.

Lehti kertoi vetten päällä kävelijöitä olleen urheilukentällä kymmeniä tuhansia, joskin vähän odotettua vähemmän.

Mutta kun kymmenet tuhannet jättävät Olympiastadionin matsin jälkeen, koko seudun liikenne on tunteja sekaisin.

Tällaisen tapahtuminen oli ajan kysymys.

Suomalaisilla toimittajilla on yhä valtava hinku maailman parantamiseen ja järjettömän suuri sokea piste ns. heikompien auttamisen kohdalla ja sen motiiveissa.

Perusjournalistinen kriittisyys toden totta ulottuu ainoastaan talouden ja politiikan eliittiin.
Yhteisöt ja järjestöt ovat toimittajien erityissuojeluksessa, eikä tavis koskaan voi tehdä mitään pahaa.