Faktoihin voi hukuttaa

Kun luen sote-uudistuksesta, ajattelen venäläissyyttäjien paperipinoja.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Anna-Lena Laurén
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Oikeusistunnossa Venäjällä syyttäjällä on usein käsittämätön määrä papereita. Mitä poliittisempi oikeudenkäynti, sitä paksummat pinot.

Kun oppositiojohtaja Aleksei Navalny tuomittiin kavalluksesta Kirovissa 2013, syyttäjän materiaali koostui kymmenistä kansioista. Valtavasti mappeja oli silloinkin, kun historioitsija Juri Dmitrijev viime vuonna sai syytteen lapsipornon hallussapidosta.

1990-luvulla Pietarin ensimmäistä demokraattisesti valittua pormestaria Anatoli Sobtšakia syytettiin lain rikkomisesta hänen asuntonsa yksityistämisen yhteydessä. Kun tytär Ksenia Sobtšak sai pääsyn arkistoihin, hän löysi isästään 224 kansiota.

Onko näiden kansioiden sisältö totta? Sillä ei ole merkitystä, koska kukaan ei lue niitä alusta loppuun. Tavoitteena on antaa kuva syyttäjän runsaista todisteista. Puolustusasianajajat voi uuvuttaa hukuttamalla heidät papereihin.