Eliitin Hakkarainen tietää

On vaikeaa sanoa, kenelle juttuja tehtiin: itselle, nuorille vai Mikael Jungnerille. Saarnaavuudessa oli samaa kuin yrittäisi pakottaa lapsen kiinnostumaan ruokaympyrästä.

Profiilikuva
media
Teksti
Aurora Rämö
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Koulujen alun kunniaksi mediassa viriteltiin jälleen keskustelu siitä, lukevatko suomalaiset oikeasti. Pääteemaksi valikoitui: paksut kirjat, hyvä vai huono juttu?

Kirjallisuuden ja nuorten lukemisen asiantuntijaksi nousi vähän yllättäen Ylen entinen toimitusjohtaja Mikael Jungner, tuo kulttuurieliitin Teuvo Hakkarainen. Jungnerin mielestä kaiken maailman tarinat ovat tosi paljon liian pitkiä eivätkä nuoret ihmiset sellaisia jaksa.

Hän ”heitti hatusta”, että kirjat ovat standardisoidusti 300 sivun mittaisia, ja hämmästyi itsekin, kun joku Twitterissä tuli kertomaan, että monissa kirjoissa tosiaan on 300 sivua.

Itse hän oli havainnut, että johtamisoppaat saisi tiivistettyä helposti jopa kahteenkymmeneen sivuun, mutta päätyi itsensä kanssa ristiriitaiseen johtopäätökseen, että niin lyhyitä kirjoja olisi vaikeaa myydä, vaikka oli sitä mieltä, että eihän kukaan enää pidempiä jaksa.