Kuka kaipaa hiljaista ruokailua?

Hanna Hihnala
Mielipide 22.9.2009 14:01

Täällä pitää olla hiljaa, onhan kyseessä hieno ravintola.

Jos noudattaisin tuota ohjetta, en uskaltaisi lähteä ystävien kanssa kotoa. Lukemattomat ravintolat ovat kuitenkin todistaneet näitä tapaamisia, joissa nauru virtaa viiniä vilkkaammin ja hiljaisuus ei vain tunnu kuuluvan joukkoon.

Usein tapaamme aikuisten kesken, mutta aina välillä perheelliset ottavat jälkikasvunsa mukaan. Kaikki vanhemmat eivät onneksi pidä ravintolassa syövää perhettä kummastuttavana, vaikka se välillä – edelleen – aiheuttaa lähipöydissä kulmien kohottelua.

Ei sillä ole väliä, vaikka syöminen välillä keskeytyy lapsen auttamiseen tai kysymykseen vastaamiseen.

1900-luvun alkupuolella lasten ei kuulunut puhua ruokapöydässä ellei heitä puhuteltu. Perinteet ovat muuttuneet, mutta parantamisen varaa vielä on.

Millaisen mallin me ystävät lapselle annamme? Ainakaan se ei ole sama kuin mihin koululaitos pyrkii. Meidän pöydässämme on tilaa keskustelulle, eikä ketään hyssytetä hiljaiseksi.

Lapsi saa maistaa jokaisen lautaselta. Tilaa itse ruokansa. Ihmettelee viinilasia. Jättää puolet syömättä, kun pää pyörii välillä innostuksesta kuin väkkärä. Riehaantua ei kuitenkaan saa, se on mennyt perille.

Ehkä tämä nyt on sitä tapakasvatusta ja ravintolakulttuurin opettamista. Tai ehkä se on vain elämää.