Kuinka kaunis hen onkaan

Uusi pronomini on lööppikamaa, kirjoittaa Lari Kotilainen.

Profiilikuva
suomen kieli
Teksti
Lari Kotilainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

“Ei luulisi henessä olevan niin paljon kiukkua, hennossa naisessa.” ”Hen lähti kiivaasti astumaan poispäin, mutta hän seurasi hentä aivan askeleissa.”

Näin runoilee 1920-luvulla kielitieteilijä Ernst Lampén. Hänellä oli rohkea ehdotus: aletaan käyttää miehestä ja naisesta eri pronomineja.

Esimerkkilauseista paistaa huumori ja vanha maailma. Moni muista kielistä kääntänyt on silti varmasti Lampénin tavoin ”kokenut tuskaa”, kun eteen on tullut she ja he tai sie ja er samassa lauseessa. Miksi ei siis Leevi Lehdon tuoreen Joyce-käännöksen tapaan sanottaisi naisesta hen ja miehestä hän?

Toisaalta ehdotus kuvastaa miesten näkökulmaa. Miksi ei hän naisista ja uusi pronomini miehistä? Hen-pronominia – ja muita vastaavia kuten hiän ja hänetär – ehdottaneet ovat varanneet uudet sanat aina naissukupuolelle. Suomen hän ei taidakaan olla aivan sukupuoleton. Tämä on hänen maailmansa.