Kuinka Hämeenlinnan maakunta-arkistosta tuli mediahitti

Profiilikuva
arkistot
Teksti
Juho Salminen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Maakunnallinen arkistorakennus voi olla valtakunnallinen uutinen. Miten ihmeessä?

Hämeenlinnaan vapuksi valmistuva maakunta-arkiston uusi rakennus on vetänyt kymmeniä vierailijaryhmiä ja kiinnostanut lähemmäs sataa toimittajaa. Selitys löytyy kuvasta:

Maakunta-arkisto

On erikoisen näköinen, komeakin.

Kadunpuoleinen julkisivu on ikkunaton – arkisto kun on kyseessä – ja lisäksi pytinki on kuvioitua, graafista betonia. Materiaali on todella jotain uutta. Kuviot graafikko Aimo Katajamäki on osuvasti valinnut arkistoon sijoitettavista asiakirjoista.

Lisäksi kyse on tehokkaasta viestinnästä. Kun jo ulkokuori kiinnostaa, mikä sen tehokkaampaa kuin tiedottaa talosta laajalti ja kierrättää mediaa rakennuksessa usein.

Rakentaja Peab myhäilee, kun sen työn tulokset ovat esillä.

Asiaan vaikuttaa sekin, että rakennusyhtiön viestintää luotsaa media-alan monitoimipuuhaaja Jussi Lähde, tuttu muun muassa Martti Ahtisaaren presidentinvaalikampanjasta.

Taitavaa viestintää rakennusyhtiöltä, pisteet siitä. Osallistuin rakentajan järjestämälle vierailulle. Tällaisia numeroita jäi käteen:

  • Arkistomateriaalille on 28 hyllykilometriä
  • Rakennus maksaa noin 10 miljoonaa euroa
  • Koska se rakennetaan vanhan järvenpohjan päälle, paaluja tarvitaan runsaasti: yli kolmesataa paalua kannattelee taloa
  • Taloa on puuhattu ja suunniteltu vuosikaupalla
  • Sen on suunniteltu kestävän kaksisataa vuotta
  • Sen rakentamiseen on käytetty vuosi – vapusta 2008 vappuun 2009

Kurkistetaanpa kuitenkin suitsutuksen taakse.

Työmaalla ihmeteltiin, että jos rakennuksen on tarkoitus olla huippulaatuinen ja kestää kaksisataa vuotta, miksi ihmeessä kustannusten nimissä sitä on aikaa rakentaa vain vuosi. Säästääkö yhteiskunta tässä oikeassa kohtaa?

Tai: Millaista on arkistojen ylläpitäjien työ nykyään, kun yhä suurempi osa asiakirjoista liikkuu sähköisenä?

Tämän tarinan tulos: rakennusfirma saa julkisuutta ja toimittajille tarjoutuu aiheita, joihin tarttua. Eiköhän niistä kuulla vielä.

Kuva Matti-Pekka Pulkkinen / Peab