Kouluruokailu: Nälkäinen lapsi ei opi

SK:n toimitus
Mielipide 14.11.2009 17:00

Kouluruuasta ei pidä säästää, kirjoittaa Suomen Gastronomien Seuran puheenjohtaja Raili Koroma.

Kouluruokailu Jotta lapset söisivät säännöllisesti koulussa, ruuan pitäisi maistua hyvältä, olla houkuttelevaa ja kauniisti tarjolla. Kuva Sari Gustafsson / Lehtikuva

Kouluruoka on suomalainen innovaatio, joka on vientituote siinä missä Pisa-tutkimuksen tuloksetkin. Suomessa eduskunta päätti 1943 ensimmäisenä maana maailmassa maksuttoman kouluruoan tarjoamisesta.

Kouluruoalla on tasoitettu sosiaalisia eroja ja huolehdittu lasten perusterveydestä. Lain mukaan aterian tulisi sisältää vähintään kolmannes lasten päivittäisestä energiatarpeesta ja ruokailun tulisi olla osa koulun terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatusta sekä arvokas opetuksellinen ja sosiaalinen tapahtuma yhteisessä kasvatustyössä kotien kanssa.

Todellisuudessa tavoitteet eivät useinkaan toteudu. Vain muutamassa kunnassa toimitaan yhteistyössä kotien kanssa. Ateriointi on pikemminkin tankkausta, ruokailuun ei riitä aikaa eikä opettajilla ole mahdollisuutta tapakasvatukseen. Hälyttävää on, että lapset tulevat maanantaisin nälkäisinä kouluun eikä viidenneksellä nuorista ole lainkaan yhteisiä aterioita kotonaan-

Lasten ruoasta tingitään aina kun kuntatalous on kriisissä. Monissa kunnissa vaaditaan, että aterian raaka-aineet saavat maksaa vain runsaat puoli euroa oppilasta kohden, koko maan keskiarvo on vain 67 senttiä. Säästöpäätösten vuoksi lapsille tarjotaan puolalaisia vakuumiperunoita, thaimaalaista kanaa tai ylivuotista porkkanaa. Niinpä se vastaa enää vain viidennestä kasvavien nuorten päivittäisestä energiatarpeesta.

Lapset eivät syö, kun ruoassa ei ole makua. Kunnat säästävät vielä enemmän, kun ruoan laadun heikentyminen ja aterioiden tylsä sisältö karkottavat syöjät.

Tutkimusten mukaan kolmannes koululaisista jättää säännöllisesti kouluaterioita väliin ja koko aterian syö vain vähemmistö lapsista. Syynä on kouluruoan laatu, tinkiminen raaka-aineista ja järjetön säästäminen kasvavien lasten terveyden kustannuksella.

Nälkäinen lapsi ei opi. Nälkä tyydytetään korvikeruualla: pullalla, makeilla juomilla ja makeisilla, jotka lisäävät lasten väsymystä, sairauksia, passiivisuutta ja heikentää oppimiskykyä. Se on osasyy lasten ylipainoisuuden lisääntymiseen ja uhkaa räjäyttää kansallisen terveydentilan. Eikä asiaa auta, että ruoan vähäistä houkuttelevuutta yritetään korvata tarjoamalla jauhoruokia, pastaa ja pitsaa.

Kun Tampereella kaupunki yritti säästää kouluruoasta ja olisi tarjonnut pelkästään keittoja, puuroa ja makkaraa, suunnitelma sai vanhemmat ja lapset vimmastumaan. Pöyristyttävin ajatus oli maidon korvaaminen makealla mehulla. THL:n pääjohtaja Pekka Puska joutui huomauttamaan Tampereen kaupungin päättäjille, että he rikkovat lakia.

Jotta lapset söisivät säännöllisesti koulussa, ruoan pitäisi maistua hyvältä, olla houkuttelevaa ja kauniisti tarjolla. Ranskassa kouluruokakin sisältää kolme ruokalajia, alkuruoan, lämpimän ja jälkiruoan. Lapset oppivat syömään oikein ja arvostamaan ruokaa. Hyvä ruoka ja rauhoittuminen ruokailun ajaksi ovat tärkeää kansanterveystyötä.Täytyy olla muutakin kuin näkkileipää, lapset kaipaavat salaattipöytää, tuoreita kasviksia ja hedelmiä sekä ravitsevaa välipalaa. Se ei maksa paljon enempää, vaatii hieman viitseliäisyyttä, mutta antaa makuja ja terveyttä.

Jostain käsittämättömästä syystä opettajilta on säästöön ja verotuksen tulkintaan vetoamalla viety pöytätapojen opetusvelvollisuus. Heiltä ei edellytetä ruokailun valvontaa eikä ruokailuun liittyvää opetusta.

Opettajien osallistuminen ruokailuun ja aterioinnin valvominen ruoan arvostusta ja pöytätapoja opettaen pitäisi määrätä opetusvelvollisuudeksi. Monet kunnat tinkivät tästäkin säästääkseen opettajien ruokailukustannuksissa. Niinpä koulussa syödään muodikkaasti myssy päässä, lusikalla kiireesti tankaten ja hälisten levottomassa ruokailutilassa, joka usein on käytävä tai eteinen.

Ei siis ole ihme, jos kansainväliseen työyhteisöön aikanaan siirtyvät suomalaisnuoret eivät osaa käyttää haarukkaa ja veistä, eivät tunne alkeellisiakaan pöytätapoja saati arvosta ruokaa.

Teksti Raili Koroma

Kirjoittaja on Suomen Gastronomien Seuran puheenjohtaja.

Keskustelu

Artikkeli kuulosti liian todenmukaiselta aiheuttaakseen mitään muutosta. Lisää kärjistelyä!