Todellista kotiäitivihaa

Summa vaikuttaa ensikuulemalta pieneltä: 338,34 euroa. Sen verran kuukaudessa valtio maksaa kotihoidontukea ilman lisiä lapsista, joita hoidetaan kotona.

Tässä likimain kaikki faktat, joista vallitsee yksimielisyys. Viimeksi tämä tuli ilmi helmikuussa, kun hallitus keskeytti perhevapaauudistuksensa valmistelun.

Suurin osa puolueista, etujärjestöistä ja asiantuntijoista on sitä mieltä, että Suomen perhevapaajärjestelmää olisi uudistettava. On esitetty lukuisia erilaisia malleja.

Suurimmat kiistat liittyvät kotihoidontukeen, joka on kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen antelias järjestelmä. Keskimääräinen tuki on käytännössä lisien myötä noin 500 euroa lasta kohden.

Seurauksena suomalaisten 25–44-vuotiaiden naisten työllisyysaste on olennaisesti alempi kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa.

Se vaikuttaa yhteiskunnan saamiin verotuloihin, naisten työuriin ja lopulta myös eläkkeeseen. Tämä on todellista ”kotiäitivihaa”, väitti Timo Soini mitä tahansa.

 

Asiaa ei tietenkään pidä katsoa vain äidin tai eurojen näkökulmasta. Lapsen kannalta kyse on siitä, millaisissa oloissa hän tärkeät ensimmäiset elinvuotensa viettää.

Kotihoidon kannattajat lähtevät siitä, että koti on aina paras paikka alle kolmivuotiaalle.

Päivähoidon puolustajat painottavat varhaiskasvatusta, jota alan koulutetut ammattilaiset antavat lapselle päiväkodeissa.

Keskustelu perhevapaista on tunteikasta. Usein on helpompi kyseenalaistaa päiväkodeissa annettavan varhaiskasvatuksen laatu ja puhua niistä ylisuurten ryhmäkokojen laitoksina, joissa lapset ovat vain säilössä. Se ei ole reilu yleiskuva suomalaisista päiväkodeista.

Paljon vaikeampaa on käsitellä kriittisesti kotihoitoa. Silloin kritiikki ei osu yhteiskuntaan vaan yksittäiseen äitiin, koska edelleen nimenomaan äidit käyttävät yli 90 prosenttia kotihoidon tuesta.

 

Päivähoidossa annettava varhaiskasvatus on kuin peruskoulu. Se tasaa väestöryhmien välisiä sosiaalisia eroja.

Varhaiskasvatus on erittäin tärkeä investointi Suomen tulevaisuuteen. Siksi lastentarhanopettajien heikko palkkataso ja epäilyt pääkaupunkiseudun kuntien palkkakartellista ovat todella surullista luettavaa.

Lopulta on niin, että koulutettujen, hyvässä työmarkkina-asemassa olevien vanhempien perheissä pärjätään keskimäärin hyvin järjestelmästä riippumatta.

Sen sijaan kotihoidontuki voi jättää päivähoidon ulkopuolelle monta lasta, joille tutkimusten mukaan varhaiskasvatuksesta olisi eniten hyötyä. Samalla se kannustaa jäämään kotiin tilanteissa, joissa olisi tärkeää kouluttautua tai pyrkiä työelämään.

Nykyjärjestelmään lukkiutuminen on outoa. Kyseessä on vain 1980-luvulla poliittisen lehmänkaupan tuloksena syntynyt malli.

Entä jos kotihoidontukea maksettaisiin vain siihen saakka kuin lapsi täyttää kaksi vuotta? Sitten perhe saisi valita mitä tekee, ilman että yhteiskunta tällä tukijärjestelmällä puuttuu sen sisäisiin asioihin.

Eikö se olisi perheen valinnanvapautta puhtaimmillaan?

Ville Pernaa

päätoimittaja

Nykyinen kotihoidontuki on vain 1980-luvun poliittisen lehmänkaupan tulos.

Sisältö