Riskitekijöitä ja riskin ottajia

Koko politiikan kenttä tuntuu nyt olevan täynnä riskejä.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Hanna Ojanen
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Muistelen, ettei valtio-opin ja kansainvälisen politiikan opinnoissa aikoinaan puhuttu riskeistä. Nyt tuntuu koko politiikan kenttä olevan täynnä yhtä riskiä, riskien ottamista ja riskinhallintaa. Mahtaako tutkija voida edes kesälomaa pitää, kun on riski, että sillä välin EU ja Nato kaatuvat ja Saksan hallitus hajoaa?

Havahduin siihen, miten mielenkiintoinen käsite riski on päästyäni kymmenisen vuotta sitten seuraamaan Norjan tiedeneuvoston rahoittamaa tutkimusohjelmaa nimeltä ”Yhteiskuntaturvallisuus ja riskit”. Mieleeni jäi esimerkiksi se, etteivät palomiehet halua uudistaa toimintatapojaan, koska uusi tapa tai itse muutos on riski, ja riskejä tulee välttää.

Erityisen mielenkiintoista oli kuitenkin lukea J. Peter Burgessin tutkimushankkeista, joissa käsitellään riskiä. Burgess toimii nykyisin professorina arvostetussa Ecole Normale Supérieure -yliopistossa Pariisissa. Hän on tutkinut riskin eettistä perustaa ja yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja poliittisia arvoja riskianalyysin ja riskien hallinnan perustana. Äskettäin hän kirjoitti The Conversation -julkaisussa riskin geopolitiikasta.

Burgess näkee, että geopolitiikka on uusi tapa lähestyä riskiä. Turvallisuus ei enää ole binaarista, kahden vastakkaisen blokin välistä, vaan erilaisia riskejä ja vaaroja on eri puolilla. Epävarmuus ohjaa poliittista toimintaa enemmän kuin todisteet tai järki. Mahdollinen tai kuviteltu vaara on tärkeämpi kuin todellinen vaara.