Kohta media on taas täynnä sotaa

Tuomo Lappalainen
Mielipide 15.11.2009 17:00

Ei tarvitse olla kummoinenkaan selvänäkijä ennustaakseen, että seuraavat kuukaudet media on taas täynnä sotaa. Enkä nyt tarkoita Irakia enkä Afganistania, vaikka nekin vievät toki osansa uutistilasta.

Marraskuun lopussa tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun talvisota syttyi. Kansakunnan kollektiivisena muistina median kuuluu katsoa välillä myös taaksepäin. Tasavuosipäivä on siihen mainio tilaisuus.

Siksi Mainilan laukaukset, Terijoen hallitus ja Raatteen tie ovat nyt melkein yhtä ajankohtaisia kuin Isaf-operaatio, talebanit ja muut ulkomaansivujen vakioaiheet.

Tasavuosijournalismille on olemassa aito tarve. Toimituksissa tiedetään, että historiajutuilla on laaja ja uskollinen lukijakunta. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat.

Mutta vuosipäiviin ripustautumisessa on myös ongelmansa.

Tasavuosia riittää. Tänä vuonna muistetaan talvisodan alkua, ensi vuonna loppua ja kahden vuoden päästä jatkosodan syttymistä. Sen loppumisesta tulee 70 vuotta 2014, ja pian sen jälkeen sama muistamisrumba alkaa taas uudestaan. Toimituksissa on välillä täysi työ löytää tuore näkökulma monta kertaa käsiteltyyn aiheeseen.

Joskus kannattaisi myös miettiä, mitä kaikkea jää käsittelemättä, kun historia ankkuroituu merkkipäiviin.

Kansa olisi varmasti paremmin perillä esimerkiksi hyvinvointivaltion kehityksestä, jos sen ympärille olisi voitu rakentaa samanlainen tasavuosikultti kuin sotatapahtumille ja EU-jäsenyyden kaltaisille valtiollisille mullistuksille. Tasavuosihistoria on ennen kaikkea poliittista historiaa, harvemmin sosiaali- tai kulttuurihistoriaa.

Onneksi merkkivuodet eivät aina ole pakkopullaa.

1980- ja 1990-lukujen talvi- ja jatkosotajutut olivat uusine tietoineen ja näkökulmineen journalismia parhaimmillaan. Toimittajat saivat ottaa kaiken irti asioista, joista oli pitkään suomettumisen vuosina vaiettu.

Suomen sodan (ja autonomian) 200-vuotisjuhlissa medialla on myös ollut aito tiedonvälitystehtävä. Siinä ei ole korjattu vaikenemisen, vaan unohduksen jälkiä.

Mikä voisi olla seuraava näkökulma viime sotiin? Tutkijat kaivavat vaihteeksi urakalla esiin kiusallisia tietoja suomalaisten toiminnasta. Enteileekö se, että sankaritarinoiden aika on taas kohta ohi myös mediassa?

Keskustelu

Talvisodan traumat ja suru kestävät pitkään. Talvisydämen pimeän ja pakkasen aikaan ajoitettu hyökkäys puolustusvoimiltaan heikkoon maahan ja köyhään kansaan oli erityisen raukkamainen teko. Etenkin kun Leninin hyväksymä itsenäisyys uhkaantui stalinistisen valloitusyrityssodan kautta järkyttäen suomalaisten turvallisuuden perusteet, aiheutti tuhansien ja tuhansien nuorten miesten kuoleman ja vei vielä kodit mm. alueluovutusten kautta kymmeniltätuhansilta syyttömiltä kansalaisilta. Historiaa ei tule unohtaa. Ei ainakaan silloin kun se on kirjoitettu inhimillisiä arvoja kunnioittamattomien tahojen toimenpiteiden tuloksena. Sama pätee osin Jatkosotaankin, vaikka se onkin jo paljon monimutkaisempi juttu.
Sankaritarinat on kerrottu ja kirjattu historian lehdille jo aikoja sitten, jotenka tuskinpa niistä tarvitsee enää jutun juurta kehitellä. Muistaminen riittää.

Pakkoluovutetusta Karjalasta pakoon kiireellä kovaan talvipakkaseen ajettuja evakkoja oli noin 450 000 eikä vain kymmeniä tuhansia.
Nykyisin näyttää muodissa olevan oman pesän likaaminen lähinnä vasemmistolaisten historian ”tutkijoiden” toimesta. Nykyihmisillä ei ole edellytyksiä ymmärtää silloista aikaa ja maailman kehitysvaihetta. Aikalaiset ovat jo sanoneet siitä kaiken oleellisen.

Ottamatta kantaa Talvisodan todellisiin syihin, katselkaamme aikaa parikymmenta vuotta ennen sotia. Aikaa joskus 1920>Talvisodan alkuun.
Oli Lapuan liiketta, IKL, Sinimustat, Akateeminen Karjalaseura (tulikohan seuran nimi oikein?). Vaino Linnan kuvaamia Pentti Rautajarvia ja puukulassi-Pakkeja oli muuaallakin kuin Pentinkulmalla. ’Raja railona aukee, edessa Aasia, Ita. Takana Lantta, Eurooppaa. Varjelen, Vartija, sita’. Kylla tama porukka teki kaikkensa etta sota olisi saatu aikaiseksi, ja tulihan se sitten lopuksi. Joko osittain naiden kuumapaiden takia tai siita huolimatta.
Kaykaapa kirjastoissa lukemassa sen ajan sanomalehtia. Neuvostoliitosta, siis Venajasta, tehtiin toppahousujaan kannattelevia musikoita jotka painelivat karkuun Uraaliin kun ’Suomen Karhu elamoi, se nosti kammentaan ja loi’.
Rautajarvi piirteli Suuren Suomen rajoja niin etta kynasta tera katkeili.

Mitaan ei ole opittu vielakaan.
Olen lukenut melkoisesti sen ajan propagandaa. Valilla nauranut, valilla kiristellyt hampaitani.

En ole kuitenkaan tavannut viela sita rivoa sontaa mita nama nykyiset Rautajarvet syytavat maan laajimman paivalehden keskustelupalstoilla. En voi otaa lainauksia suoraan, ne eivat menisi edes lainauksina SK:n sensuurin lapi.

”Kremlin juopot kapiaiset”
”Eivat osaa edes pesta kasiaan vessassa kaytyaan”. Tassa vain pari. Mikaan sensuuri ei iske naiden humujen kirjoituksiin.

Kaiken taustalla on, etta Suomi pitaa saada NATOon. Pian. Kansanaanestyksia ei tarvita. Kaikkien ex-presidenttien tai kenraalien edes lievasti NATO-vastaiset kannanotot leimataan huru-ukkojen dementoituneeksi hopinaksi. Toisinajattelijat uhataan pistaa Moskovan junaan. 1930-luvun tyyliin. Silloin sita kutsuttiin muilutukseksi.
Kirjoituksissa on uhkailuja:ala tule pimealla tiella vastaan! Halventamista:pane foliohattu paahan ja ota mielialalakkeet. Eras tutkija/tohtori, everstiluutnantti, leimattiin Moskovan vakoojaksi. Tayttaisi nahdakseni kunnianloukkauspykalat kirkkaasti

Naita kirjoitelmia luetaan myos Venajan suurlahetystossa. Jos vastaavia Venajan lehdissa kirjoiteltaisiin, jotkut jos kaivaisivat valmiiksi ’ulkoiluun sopivan vaatetuksen’.

Talla sanomalehdella on keskustelupalstasaannot kuten muillakin lehdilla. Naita NATOuskovaisia eivat mitkaan saannot koske. Kuvastanee lehden johdon kantaa.
NATO poistaa kaikki Suomen vaikeudet, Venaja ei ikina uskalla hyokata yhteenkaan NATOmaahan. Hyvinvointi ja tuvallisuus ad infinitum…

Kirjoittelujen mukaan kannatus liittymisesta on nyt jo noin 156 pct. Lisaantynyt kuulema prossan viikossa, kolmen vuoden ajan.

Lienee rivoin kirjoittelija AKS:n jalkelainen? Ainakin maisteri kehuu olevansa. Ja isanmaallinen mies.

Eilen se alkoi. Mediahehkutus Arto Nybergin sohvalla Timo Koivusalon uusintafilmistä Täällä Pohjantähden alla. Uutisten jälkeen piti näytettävän tunnin ajan rautatieläisiä useassa polvessa, mutta siitäkin saatiin eka vartti kulumaan talvi- ja jatkosodan muistoissa Sallan suunnalla.

Pitää vaan toivoa että nuorempi polvi alkaa saada tarpeekseen.

Oso Blancon kommenttiin viitaten voisi myös miettiä sitä, mikä rooli mahdollisesti oli Neuvostoliittoon loikanneilla äärikommunisteilla ja heidän pääpomollaan O.W.Kuusisella kuiskutteluihin Stalinille että Terijoella ja Kuokkalan-Ollilan seuduilla sijaitsee valtava Pohjolan kaunein ja rehevin merenrantahuvila- ja kylpyläalue, mutta väärällä puolen rajaa.
Terijoen mandaatti sitten hetikohta tulikin Kuusiselle aivan kuin sattumalta sodan sytyttyä…

Suomalaiset äärioikeistolaiset liikkeet tuskin olisivat pystyneet aloittamaan sotaa herjauksistaan huolimatta. Mm. Suojeluskuntajärjestelmä olisi siitä pitänyt huolen tarvittaessa.Heillä ei ollut kuin kouralliset tosikannattajia eikä varteenotettavia liittolaisiakaan ennen Talvisotaa. Stalinhan oli solminut hyökkäämättömyyssopimuksen sitäpaitsi Saksan kanssa, jotenka suomalaisilla ei ylipäätäänkään ollut edes ketään jonka kanssa liittoutua Neuvostoliittoa vastaan.

Stalin voimantunnossaan sitten päätti vallata Suomen parissa viikossa ja juhlia asiaa 60-vuotispäivänään 18.12., mutta epäonnistui surkeasti. -No Terijoen ja Karjalasta puolen Laatokan siivun hän anasti kuitenkin röyhkeästi.
Ja jatkoi sitten seuraavan sodan jälkeen anastuksiaan, kuten historiasta tiedämme.

Vastaus nimim. MORK/(’Viikon valopaa…’)
Esittamasi nakokannat olivat ihan varmasti osasyyna sodan syttymiselle. Viisas oli kirjoituksesi.

Halusinkin vain tuoda keskusteluun mukaan noiden silloisten aariryhmien mielipiteet ja toiminnan vastapainoksi sille nakemykselle etta Suomi ja suomalaiset olivat kuin kiltteja lampaita joita teuraalle viedaan.

Noille kuumapaillehan sota oli mita tervetullein. Siihenhan oli valmistauduttu jo parinkymmenen vuoden ajan. (Pentti Rautajarvi, kuvitteellinen Pentinkulman opettaja, oli vaimonsa kanssa paattanyt lapsiakin tehda niin paljon kuin vaimon terveys sallii. Piti saada ’elavaa voimaa.’ Ja lapset oppivat jo taaperoiassa laulamaan: Tappara sivulla ken syntynyt on…) Tavoitteet vain erosivat toisistaan. Suursuomi-ajattelu lienee ollut se nakyvin ja tarkein. Aunuksen retki oli epaonnistunut, ei saatu ’Kalevalan kansaa’ Suomeen liitetyksi.
Monille, nuorille miehille, sota sinansa oli arvo johon piti pyrkia. Olivat kuunnellet Sisallissodan tarinoita. Eivat olleet ehtineet mukaan. (’Kun mina toverieni kanssa makasin Hameen hangilla…” Vaino Linna:Taalla Pohjantahden alla>Rautajarvi)
Piti paasta nayttamaan. Oli Suojeluskunta, kivaarit kotitalon seinalla.
Lainaan vielakin Linnaa. Koskelan Eero uhosi, etta jos ryssa tulee, han ainakin tappelee. Vilho, vanhempi veli totesi etta katsotaan sitten kunhan tulevat. Vilho:PUHEET OVAT KUIN MIEHELLA JOKA JATKUVASTI HUUTAA KOTIPORTAILLAAN NYRKKIAAN HERISTELLEN:”OLEN ITSENAINEN, TULKAA KOITTAMAAN, NIIN NAETTE KUINKA KAY!”
Tosin pahin poliittinen kuohunta oli tyyntynyt vuoteen ’39 mennessa. IKL lakkautettu, AKS ei ehka enaa ollut tarmokkaimmillaan.

Mutta kylla naille entisille aktivisteille sota oli mita tervetullein. Paljonko Kuusinen ja kumppanit kayttivat naita jo hiukan ’muodista’ pois jaaneita ajatuksia Stalinin mielipiteiden ohjailuun?

Nyt, Talvisodan muistopaivan lahestyessa, ehka taten sopinee tuoda esille sellaisiakin nakokantoja joita ei ihan aina huomioida.

KUNNIA VETERAANEILLE! KUNNIA KOTIRINTAMALLA TYOTA TEHNEILLE!

Toivottavasti ei edes pienelta osin olla toistamassa niita virheita mita silloin tehtiin.
Ei kuitenkaan hyvalta nayta.

PS. Olen nimimerkki Oso Blanco. Jostain syysta SK:n systeemi ei hyvaksy rekisteroitya nimimerkkiani. En siis kopioi kenenkaan toisen nimimerkkia ja kirjoitettuja mielipiteita.