Kirkossa saa kiusata

Mielipide 17.1.2010 18:00
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden tuottaja.

Suomessa on kahdenlaisia pappeja, naispappeja ja tavallisia pappeja. Tältä ainakin vaikuttaa, kun on seurannut keskustelua evankelisluterilaisen kirkon tulevista piispanvaaleista.

Erilaiset änkyrät onnistuvat kerta toisensa jälkeen viemään aiheen sukupuolikysymykseksi, vaikka vaaleissa ei edes päätetä naisen oikeudesta pappisvirkaan – saati piispanvirkaan.

Mistä niitä änkyröitä oikein tulee? Varmasti tv-keskustelusta ja lehtijutusta syntyy värikkäämpi, kun siinä on useampia näkökulmia, mutta miksi jankata samasta teemasta ja samoilla väsyneillä perusteilla vuodesta toiseen? Varsinkin, kun kirkko hyväksyi naiset papeiksi jo yli 20 vuotta sitten laajan teologisen ja yhteiskunnallisen keskustelun jälkeen.

Median olisi jo aika nousta pois vanhoista juoksuhaudoista, vaikka kirkon äänekäs vähemmistö jatkaa loputonta asemasotaansa.

Vai onko niin, että ainoa, mikä kirkossa kiinnostaa, on papin sukupuoli? Jos näin on, julkiselta keskustelulta ja keskustelijoilta pitää vaatia enemmän.

Piispanvaalien yhteydessä voisi käydä reipasta keskustelua esimerkiksi johtajuudesta, joka näyttää olevan hakusessa myös kirkon huipulla. Siitä ei ainakaan voi syyttää naisia, sillä kaikki piispat ovat tähän asti olleet miehiä. Toisaalta enemmistö (71 %) kirkon kaikista työntekijöistä on naisia, tosin miespappeja on reilusti enemmän kuin naisia.

Miehet siis puhuvat ja päättävät yhä kirkossa, mutta näyttävät vaikenevan julkisuudessa varsinkin silloin, kun kysytään.

Helsingin Sanomat kysyi tammikuun alussa piispoilta naispiispan mahdollisuudesta ja tarpeellisuudesta. Kolme neljästä piispasta vaikeni, ja se yksikin vastasi sähköpostilla.

Vaikenemisen syistä voi vain esittää arvailuja. Jos piispat ajattelevat vaikenemalla hallitsevansa keskustelua ja mediaa, strategia on väärä. Kun kirkosta kiinnostaa vain papin ja piispan sukupuoli, niin piispojen jos keiden tulisi osallistua keskusteluun – ja tuoda siihen sisältöä.

Ajoittain kiivaaksi kiihtyvä keskustelu papin sukupuolesta paljastaa meistä suomalaisista ikävän piirteen.

Tasa-arvon yleistymisestä huolimatta me oletamme yhä, että Suomessa saa olla työpaikkoja, joissa kiusaaminen on sallittua. Paapomisen sijasta median olisi pantava lujille änkyrät, jotka julistavat työsyrjintää.