Kirjamyynti laskee – Tarvitsemme tutkimuksia siitä, miten tilannetta voisi parantaa

KOLUMNI: Itseäni kiinnostaa, mitä on tehty maissa, joissa kirjallisuuden myynti on lähtenyt nousuun.
Mielipide 10.12.2016 14:12
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskellä vuoden kiireisintä kirjasesonkia tuntuu väärältä muistuttaa jälleen kerran kirjallisuuden ahdingosta. Myyntiluvut ovat kuitenkin olleet alamaissa vuosia eikä parannusta ole näköpiirissä.

Ongelma koskee niin tieto- kuin kaunokirjallisuutta, niin kappale- kuin euromääräistä myyntiä, eivätkä esimerkiksi bestsellerit myy enää ollenkaan niin hyvin kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten.

Yksi suurimmista syistä ilmiöön on silkka ihmisten ajanpuute, ja se on tietenkin asia, johon kirjabisnes ei voi kovin paljon vaikuttaa. Sosiaalinen media varastaa aikaa, ihmisten työt ovat levittäytyneet työpaikalta kotiin ja kilpailua ajankäytöstä on paljon, kun televisiosarjojakin voi noin vain ostaa katsottavaksi pienillä kuukausihinnoilla. Verkko tuuppaa ihmisen eteen ilmaista sisältöä kasapäin.

Verkko tuuppaa ilmaista sisältöä kasapäin.

Silti kirjallisuuden myynnin eteen voitaisiin tehdä paljon.

Vai voitaisiinko? Olen ihminen, joka on tottunut kääntymään kaikenlaisissa ongelmissa tutkijoiden ja tutkimustiedon puoleen, mutta kirjallisuuden alamäen kohdalla minulla on tunne, että tutkimustietoa asiasta ei oikein ole.

Tilastoja myynnistä, ihmisten ajankäytöstä sekä lukutottumuksista on tietenkin olemassa, mutta tutkimuksia siitä, miten tilannetta voisi parantaa, ei löydy.

Suomalainen kirjallisuuden tutkimus on hyvin puhtaasti sisällön ja muodon, kirjojen itsensä tutkimusta. Bisneksenä kirjamyynti taas on niin pientä, ettei se kiinnosta tutkimuskohteena esimerkiksi kauppatieteilijöitä.

Luin läpi suurimpien säätiöiden viimeisimpiä apurahapäätöksiä, mutta en huomannut yhtään tutkimusprojektia, jossa olisi pureuduttu kirjallisuuden laskeneeseen myyntiin ja mahdollisuuksiin tehdä asialle jotain. Voi tietenkin olla (ja toivottavasti onkin), että tällaista tutkimusta tehdään, mutta piilossa ja pirstoutuneena.

Herää kuitenkin kysymys, onko kaupallisuus yhä niin suuri kirosana kirjallisuusmaailmassa, ettei tällaisille tutkimuksille löydy tekijöitä. Vai eikö ongelma muista syistä oikein osu yhdenkään tieteentekijän kiinnostushorisonttiin?

Kansainvälistä tutkimusta löytyy, mutta minusta ongelmaan kannattaa keskittyä myös kansallisesti. Kustannusmaailma käytäntöineen, kirjakauppojen tilanne, kirjallisuuden perinteet, ihmisten ajankäyttö ja ylipäätään lukemisen kulttuuri ovat jokaisessa maassa vähän erilaisia.

 

Journalismi on alana kärsinyt samantyyppisistä asioista kuin kirjallisuus. Ihmisten ajankäyttö on muuttunut ja kilpailua siitä on enemmän. Ilmaiset sisällöt muuttavat ansaintalogiikkaa.

Journalismin alalla tutkimusta aiheesta kuitenkin tehdään paljon. Uudet julkaisualustat, kiinnostavuus, yleisön sitouttaminen ja uudet ansaintamallit ovat jo aika vakiintuneita tutkimusaiheita. Olettaisin, että journalisminkaan tutkijoille ei aikoinaan ollut helppoa siirtyä tutkimaan bisnestä sisällön sijaan. Aktiivinen tutkimus kuitenkin antaa journalismille työkaluja ylipäätään selvitä muutoksesta.

Olisiko mahdotonta ajatella, että suuret säätiöt perustaisivat vaikkapa apurahapoolin tukemaan sellaista kirjallisuuden tutkimusta, joka etsisi keinoja katkaista kirjallisuuden laskeva myynti?

Itseäni kiinnostaisi vaikka se, mitä on tehty niissä maissa, joissa kirjallisuuden myynti on lähtenyt nousuun. En kuitenkaan osaa sanoa, mitä kaikkea pitäisi tutkia – asiantuntijat määritelkööt ensimmäisenä ne pisteet, joista tutkimustietoa tarvitaan.

 

Kirjoittaja Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.