Renkaat kohti taivasta

Sinä loppiaisena olimme vähällä kuolla.

Hanki narisi, pakkanen puri sormia. Lähdimme ajelulle lämmittämään autoa, ettei se viikonlopun partioretken aikana kohmettuisi tienposkeen.

Olin 18-vuotias, ainoa ajokortillinen, lippukunnan vartionjohtajien vetäjä. Otin retkeläisen isältä lainatun 240-sarjan farmari-Volvon täyteen nuorempia kyytiläisiä. Nopeus nousi jäisellä, mutkaisella soratiellä. Ajamisen huumaa, näyttämisen halua.

Soratie vaihtui Lamperilan ja Kuopion väliseksi maantieksi. Volvo lämpeni, käännyimme takaisin. Mielessä liikahti: paluumatka ajetaan varovaisemmin.

Kokematon kun olin, takavetoisen Volvon perä lähti mutkassa liukumaan sivulle.

”Pitäkää kiinni”, huusin. Auto pyörähti perä menosuuntaan vastaantulevien kaistalle. Sieltä se ajautui takaisin toiselle ajokaistalle ja kellahti ojaan katolleen.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

avatar - 'Jussi Eronen
Jussi Eronen

toimituspäällikkö

Sisältö