Kiina: taloudellisesti avoin, poliittisesti suljettu

Mielipide 3.6.2012 11:00
Kirjoittaja on ministeri

Kiinan sisäinen kehitys on jo muutaman vuosikymmenen ajan ollut kaikkialla maailmassa vuoroin ihailun ja vuoroin pelon aiheena. Maan huikea taloudellinen menestys on ylittänyt kaikki odotukset. Kasvu on nyt jatkunut jo vuosikausia eikä odotettua poliittisen järjestelmän kriisiä ole näkynyt.

Olettamushan on ollut, että voimakas talouden kasvu rakennemuutoksineen voi onnistua vain avoimissa yhteiskunnissa, joissa kasvun poliittiset seuraukset voidaan hoitaa demokraattisin menetelmin. Monissa kehitysmaissa valtaeliitti saa nyt uutta uskoa siihen, että keskitetystä poliittisesta vallasta ei tarvitse luopua, jotta talous saataisiin kasvuun.

Osoittaahan Kiinan esimerkki sen, että yksipuoluejärjestelmä ja kukoistava markkinatalous voidaan yhdistää.

Tämä on vaarallinen viesti niille, jotka ovat panneet toivonsa demokratian voittokulkuun.

Tuoreimmat uutiset Kiinasta suorastaan pakottavat kysymään, kuinka kauan maa voi jatkaa entiseen tapaan. Kiina on taloudeltaan melko avoin ja jo erottamaton, keskeisen tärkeä osa maailmantaloutta, mutta poliittisesti suljettu, pienen eliitin hallitsema mantereen puolikas.

Kiina on nyt herkässä vaiheessa, kun talouden rakenneuudistukset tuovat väistämättä tullessaan koko yhteiskuntaan vaikuttavia jännitteitä. Yli sata miljoonaa maaseudulta kaupunkeihin oma-aloitteisesti ja luvatta muuttanutta ihmistä on vakava ongelma, sillä heiltä puuttuvat kaikki tavanomaiset sosiaalipalvelut. Samaan aikaan julkisuudessa nähdään se, miten korkeiden puoluejohtajien puolisot ja jälkeläiset rehvastelevat rahoillaan ja tuhlailevalla elämäntyylillään maassa, jonka virallinen perusideologia edelleen on kommunismi.

Mao Zedong käynnisti väkivaltaisen kulttuurivallankumouksen, joka päättyi vuonna 1976 kestettyään kokonaisen vuosikymmenen. Se aikakausi on Kiinassa aktiivisesti unohdettu. Nyt on kuitenkin pääministeri Wen Jiabao palauttanut mieliin sen, miten suuri katastrofi se oli monille kiinalaisille ja koko maalle.

Ajankohtainen syy tähän lienee siinä, että äskettäin virastaan erotettu Chongqingin puoluejohtaja Bo Xilai oli leikitellyt Maon perinteen kanssa ja käyttänyt sitä poliittisesti hyväkseen hankkiakseen Maon myöhäisten myötäilijöiden tuen. Hän oli ehdolla maan kaikkein korkeimpiin puoluetehtäviin.

Chongqing ei ole mikään vähäpätöinen syrjäkylä, vaan 30 miljoonan asukkaan metropoli. Kun sellaisen alueen puoluejohtoon kuuluva mies ja hänen puolisonsa kietoutuvat lahjus- ja murhaskandaaliin, sitä ei enää sensuurikaan voi peitellä. Etenkään, kun uhrina on brittiläinen liikemies. Kiinan arvovallan kannalta sietämättömäksi tilanne kävi viimeistään, kun mukaan sotkettiin vielä Yhdysvallatkin. Maakunnan poliisipäällikkö etsi maan edustustosta suojaa Bo Xilain kostolta.

Suolaksi haavoihin sattui vielä se julkisuus, joka ympäröi sokeaa asianajajaa Chen Guangchengiä tämän karattua kotiarestistaan Yhdysvaltojen suurlähetystöön. Tapaus hoidettiin siististi pois päiväjärjestyksestä pilaamasta juuri alkavaa Yhdysvaltojen ulkoministeri Hillary Clintonin vierailua.

Tällaiset tapahtumat voisi jättää vähälle huomiolle, jos kyse olisi sattumista. Tilanne on kuitenkin erityisen herkkä sen vuoksi, että Kiinan korkein puoluejohto on ennakkosuunnitelman mukaan vaihtumassa loppuvuodesta. Vuosikymmenten ajan vaihdot ovat tapahtuneet hyvin järjestetyin muodoin ja yllätyksittä.

Nyt julkisuuteen tihkuu tietoja vakavista linjariidoista, joihin nyt syrjäytetty Bo Xilai on osallistunut. Sellaisessa tilanteessa jokainen poliittinen skandaali on kauhistus. Edessä on linjan valinta, ja sillä on vaikutusta kauas Kiinan rajojen ulkopuolellekin.